Vapaa ja yksin

Olen ollut sinkku yli vuoden. Seurustellut olen 3 kertaa, lukuun ottamatta muutamia naisten lähestymisiä. En tiedä haluanko seurustella naisen kanssa enää ikinä. Olen 23-vuotias.

Yläaste kouluikäisenä kun lopetin yhden seurustelu suhteen muistan sanoneeni itselle: "Enää ei kiinnosta." Naisessa ei periaatteessa ollut mitään vikaa. Kaunis nainen hän oli. Minua lähestyvät naiset ovat usein olleet kauniita. Naistarjonnasta ihan päällimäistä kermaa.

Itse ongelma: Kun nainen on minusta enempi kiinnostunut minua rupeaa ahdistaa se, koska minua ei kiinnosta olla mieliksi kenellekään. Menen koko ajan ihan oman pään mukaan. En tee naisten kanssa kompromisseja asioitten suhteen. Rakkauden mukana tuntuu tulevan monella toisen ihmisen omistamisen halu, johon minä en suostu. Minua ei omista kukaan. En halua olla tilivelvollinen kenellekään.

Huomasin taas jälleen juhannuksena itseni. Ulkomaalainen todella kaunis nainen tekee lähestymisen. Vaihdetaan puhelinnumerot. Myöhemmin illasta hän soittaa ja pyytää tulemaan hänen luokse. Minua ei kiinnosta :D Sanoin suoraan: "En tule tänään sinne." Ja nainen oli tietenkin surullinen ja pahoitti mielensä.

En tiedä olenko sujut itseni kanssa tässä asiassa. Olenko valmis olemaan yksin, mutta vapaa. Mulla on vielä monta elinvuotta jäljellä. Yksinäisyyskin välillä rassaa. Monella muulla tuntuu naiset olevan elämän sisältö ja perus asia mistä kaikki alkaa. Naisten jahtaaminen. Itseä ei kiinnosta pelkät yhden illan panot.

Helppoa on olla vain naisen kaveri, mutta heti kun nainen on kiinnostunut enempi asiat menee vaikeaksi, ahdistavaksi ja refleksinä melkeinpä: Pakene, Minä en, en, minä menen milloin huvittaa ja tulen sitten kun tulen. En tiedä huomisesta enkä seuraavasta kahdesta tunnista. Voidaan nähdä jossain, mutta lähden siitä heti pois kun tuntuu siltä. Suunnitelmia ei ole. Enkä voi luvata mitään, koska menen milloin menen ja teen sitä sun tätä silloin kun kiinnostaa...

T. Yksinäinen vapaa sielu.
Vapaus sisältää yksinäisyyden riippumattomuuden.