En tiedä mihin muualle tämä kirjoittaisin, kenelle tämän jakaisin.
Kumppanini, jonka kanssa käytännössä jo asuimmekin yhdessä, petti minua kahden eri ihmisen kanssa. Nyt kirjoitan yksin kodissa, jossa vietimme niin paljon aikaa.
Olen sairastanut lievää masennusta ja kun lääkitykseni lopetettiin olin totaalisen rikki viikon. Vieroitusoireet pakottivat minut lähes vuodepotilaaksi. Tämä oli ainut hetki kun todella tarvitsin tukea, enkä pystynyt itse mihinkään. Pyysin häntä jaksamaan, sillä vieroitusoireet ovat vain väliaikaisia. Kaikki vaikutti menevän hämmästyttävän hyvin. Näin, että hänelläkin oli rankkaa ja yritin parhaani mukaan tsempata itseäni, etten rasittaisi häntä liikaa.
Kuvittelin havainneeni muutosta hänen käyttäytymisessään, mutta laitoin sen hänellä olleen stressin piikkiin. Kysyin useaan otteeseen hänen vointiaan ja sitä, mikä hänellä on, sillä huomasin jonkin asian vaivaavan hänen mieltään. Kysyin joskus jopa suoraan onko hän pettänyt. Hänen vastuksensa olivat aina kieltäviä. Tarpeeksi udeltuani hänen vointiaan, saatoin saada tiedon, että opinnot stressaavat häntä ja häntä ahdistaa. Aloin itsekin huomata kuinka pahaoloni kasvoi, mutten vain kyennyt ymmärtämään syytä. Tiesin, että oma käytökseni ja oloni oli suoraan heijastusta hänen käytöksestään, mutta tahdoin luottaa ja olla hänen tukenaan.
Neljä kuukautta myöhemmin hän ihastui korviaan myöten toiseen naiseen. He olivat olleet samalla viikon mittaisella matkalla, jossa oli enemmänkin ihmisiä. Minä en ollut mukana. Kun hän tuli kotiin, hän oli poissaoleva ja jotenkin vain tiesin hänen ihastuneen uuteen ihmiseen. Kunpa kyse olisikin ollut vain tunteesta, sen kanssa olisin oppinut elämään! Mutta ei, hän minun selkäni takana kävi tapaamassa uutta ihastustaan. Koska näin mitä tapahtuu, en vaan voinut enää jatkaa hänen kanssaan.
Ennen eroa puhuimme ja itkimme monta päivään. Kysyin häneltä useanpaan kertaan, oliko hän pettänyt minua tämän uuden ihmisen kanssa ja vastus oli pitkään kielteinen. Hänen mukaansa he olivat matkan aikana vain keskustelleet ja nukkuneet vierekkäin, eikä nainen ollut tiennyt hänen olevan varattu. Matkan jälkeenkin he olivat vain kahvitelleet ja keskustelleet.
Kun kysyin meidän mahdollisuuksistamme, hän suostui kertomaan pettäneensä minua jo tuolloin neljä kuukautta aiemmin. Silloin, kun minä häntä eniten tarvitsin. Tämänkin jälkeen yritin yhä ymmärtää ja keskustelimme lisää, minkä seurauksena pikkuhiljaa sain tietää lisää ja lisää. Keskustelujen lisäksi oli ollut yksi suudelma, muttei muuta, minkä jälkeen yksi suudelma muutui kahdeksi ja lopulta paljastui, että hän oli näiden kahden aiemmin olleen suudelman lisäksi pettänyt minua myös tämän uuden naisen kanssa. Toki näiden tapahtumien jälkeen he olivat viettäneen seuraavan yön keskustellen ja sylikkäin nukkuen. Tässä vaiheessa uusi ihastus oli myös saanut kuulla minusta ensimmäistä kertaa.
Hän vakuutti, että pytyisi olemaan kanssani, mutta näiden viimeisten päivien aikana, jolloin keskustelimme kaiken, hän ei pysynyt henkisesti seurassani. Näin kuinka hänen ajatuksensa oliva toistuvasti tässä uudessa ihmisessä ja hän myös päätyi sähköisesti keskustelemaan kyseisen naisen kanssa. Ei ollut vaihtoehtoja. Meidän piti erota. Ero tapahtui juuri ennen Juhannusta. Ja niin minä katsoin kun rakastamani ihminen pakkasi tavaransa ja lähti.
En edes tiedä, mikä tässä kaikessa oli pahinta. Varmaankin oma sokeus, valehteleminen tai pettäminen, sillä ihastumisen tunteen ymmärrän, mutta sen pitää jäädä vain tunteeksi. En usko, että olen vielä edes kunnolla ymmärtänyt mitä on tapahtunut, sillä juuri nyt, eniten satuttaa vain se, että he viettävät Juhannuksen yhdessä.
Tiedän, että maailma ei kaadu tähän, mutta juuri nyt vain sattuu...
Kumppanini, jonka kanssa käytännössä jo asuimmekin yhdessä, petti minua kahden eri ihmisen kanssa. Nyt kirjoitan yksin kodissa, jossa vietimme niin paljon aikaa.
Olen sairastanut lievää masennusta ja kun lääkitykseni lopetettiin olin totaalisen rikki viikon. Vieroitusoireet pakottivat minut lähes vuodepotilaaksi. Tämä oli ainut hetki kun todella tarvitsin tukea, enkä pystynyt itse mihinkään. Pyysin häntä jaksamaan, sillä vieroitusoireet ovat vain väliaikaisia. Kaikki vaikutti menevän hämmästyttävän hyvin. Näin, että hänelläkin oli rankkaa ja yritin parhaani mukaan tsempata itseäni, etten rasittaisi häntä liikaa.
Kuvittelin havainneeni muutosta hänen käyttäytymisessään, mutta laitoin sen hänellä olleen stressin piikkiin. Kysyin useaan otteeseen hänen vointiaan ja sitä, mikä hänellä on, sillä huomasin jonkin asian vaivaavan hänen mieltään. Kysyin joskus jopa suoraan onko hän pettänyt. Hänen vastuksensa olivat aina kieltäviä. Tarpeeksi udeltuani hänen vointiaan, saatoin saada tiedon, että opinnot stressaavat häntä ja häntä ahdistaa. Aloin itsekin huomata kuinka pahaoloni kasvoi, mutten vain kyennyt ymmärtämään syytä. Tiesin, että oma käytökseni ja oloni oli suoraan heijastusta hänen käytöksestään, mutta tahdoin luottaa ja olla hänen tukenaan.
Neljä kuukautta myöhemmin hän ihastui korviaan myöten toiseen naiseen. He olivat olleet samalla viikon mittaisella matkalla, jossa oli enemmänkin ihmisiä. Minä en ollut mukana. Kun hän tuli kotiin, hän oli poissaoleva ja jotenkin vain tiesin hänen ihastuneen uuteen ihmiseen. Kunpa kyse olisikin ollut vain tunteesta, sen kanssa olisin oppinut elämään! Mutta ei, hän minun selkäni takana kävi tapaamassa uutta ihastustaan. Koska näin mitä tapahtuu, en vaan voinut enää jatkaa hänen kanssaan.
Ennen eroa puhuimme ja itkimme monta päivään. Kysyin häneltä useanpaan kertaan, oliko hän pettänyt minua tämän uuden ihmisen kanssa ja vastus oli pitkään kielteinen. Hänen mukaansa he olivat matkan aikana vain keskustelleet ja nukkuneet vierekkäin, eikä nainen ollut tiennyt hänen olevan varattu. Matkan jälkeenkin he olivat vain kahvitelleet ja keskustelleet.
Kun kysyin meidän mahdollisuuksistamme, hän suostui kertomaan pettäneensä minua jo tuolloin neljä kuukautta aiemmin. Silloin, kun minä häntä eniten tarvitsin. Tämänkin jälkeen yritin yhä ymmärtää ja keskustelimme lisää, minkä seurauksena pikkuhiljaa sain tietää lisää ja lisää. Keskustelujen lisäksi oli ollut yksi suudelma, muttei muuta, minkä jälkeen yksi suudelma muutui kahdeksi ja lopulta paljastui, että hän oli näiden kahden aiemmin olleen suudelman lisäksi pettänyt minua myös tämän uuden naisen kanssa. Toki näiden tapahtumien jälkeen he olivat viettäneen seuraavan yön keskustellen ja sylikkäin nukkuen. Tässä vaiheessa uusi ihastus oli myös saanut kuulla minusta ensimmäistä kertaa.
Hän vakuutti, että pytyisi olemaan kanssani, mutta näiden viimeisten päivien aikana, jolloin keskustelimme kaiken, hän ei pysynyt henkisesti seurassani. Näin kuinka hänen ajatuksensa oliva toistuvasti tässä uudessa ihmisessä ja hän myös päätyi sähköisesti keskustelemaan kyseisen naisen kanssa. Ei ollut vaihtoehtoja. Meidän piti erota. Ero tapahtui juuri ennen Juhannusta. Ja niin minä katsoin kun rakastamani ihminen pakkasi tavaransa ja lähti.
En edes tiedä, mikä tässä kaikessa oli pahinta. Varmaankin oma sokeus, valehteleminen tai pettäminen, sillä ihastumisen tunteen ymmärrän, mutta sen pitää jäädä vain tunteeksi. En usko, että olen vielä edes kunnolla ymmärtänyt mitä on tapahtunut, sillä juuri nyt, eniten satuttaa vain se, että he viettävät Juhannuksen yhdessä.
Tiedän, että maailma ei kaadu tähän, mutta juuri nyt vain sattuu...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei, tiedän mitä käyt nyt lävitse. Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa pari vuotta sitten. Aika on se, mikä parantaa. Joillakin se kestää pidempää kuin toisilla. Jos positiivisia puolia etsii, niin nyt olet pohjalla, mutta muutaman päivän, viikon tai kuukauden kuluttua olosi on päiväpäivältä pikkuhiljaa parempi.
Oma suhteeni päättyi pari vuotta takaperin. Olimme olleet yhdessä 10 vuotta. Samoin kävi kuin sinunkin tapauksessa. Ainut, että minun exässäni ei ollut miestä kertoa totuutta toisesta naisesta. Halusi taukoa suhteestamme kesän ajaksi, jotta voisi miettiä asioita. Halusi siis miettiä, että onko uuden kanssa parempaa ja pitää minut oottelemassa... Juu, tosi ällöttävää.
Ovat uuden naisensa kanssa edelleen yhdessä ja minulla on asialliset välit heihin molempiin. Puolitoista vuotta kesti, että pääsin hänestä yli, mutta kun tämä tapahtui tapasin myös aika pian nykyisen kumppanini =)
On todella ikävää, että lähdetään pettämisen tielle ja sitä tapahtuu paljon. Mutta useinkaan se pettäminen ei ole eron syy, vaan se on seuraus. Jos ei omaa ihan kroonista pettämisen halua, niin toimivaan parisuhteeseen ei ketään pääse väliin.
Ja juu, kuten itsekin totesit, niin maailma ei tähän kaadu. Surut on kyllä surtavat ajan kanssa, mutta tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Keskity nyt vain itseesi, mitkä ovat asioita, joita nautit tehdä? Itsellä pitkät kävelylenkit luonnossa auttoivat ja self help kirjallisuus esim. salaisuus ja muuta ajatuksesi, muutat elämäsi. Lisäksi keskustelut hyvien ystävien kanssa. Suurimmassa ahdistuksessani erehdyin avautumaan asiasta myös en niin hyville ystäville ja se kadutti myöhemmin, joten kannattaa hiukan miettiä kelle kertoo ja mitä kertoo.
itsellä tosin ei ole kokemusta masennuksesta, joten se varmasti tuo sinulle haasteita toipumiseen.