Pitää saada kertoa...

En tiedä mihin muualle tämä kirjoittaisin, kenelle tämän jakaisin.

Kumppanini, jonka kanssa käytännössä jo asuimmekin yhdessä, petti minua kahden eri ihmisen kanssa. Nyt kirjoitan yksin kodissa, jossa vietimme niin paljon aikaa.

Olen sairastanut lievää masennusta ja kun lääkitykseni lopetettiin olin totaalisen rikki viikon. Vieroitusoireet pakottivat minut lähes vuodepotilaaksi. Tämä oli ainut hetki kun todella tarvitsin tukea, enkä pystynyt itse mihinkään. Pyysin häntä jaksamaan, sillä vieroitusoireet ovat vain väliaikaisia. Kaikki vaikutti menevän hämmästyttävän hyvin. Näin, että hänelläkin oli rankkaa ja yritin parhaani mukaan tsempata itseäni, etten rasittaisi häntä liikaa.

Kuvittelin havainneeni muutosta hänen käyttäytymisessään, mutta laitoin sen hänellä olleen stressin piikkiin. Kysyin useaan otteeseen hänen vointiaan ja sitä, mikä hänellä on, sillä huomasin jonkin asian vaivaavan hänen mieltään. Kysyin joskus jopa suoraan onko hän pettänyt. Hänen vastuksensa olivat aina kieltäviä. Tarpeeksi udeltuani hänen vointiaan, saatoin saada tiedon, että opinnot stressaavat häntä ja häntä ahdistaa. Aloin itsekin huomata kuinka pahaoloni kasvoi, mutten vain kyennyt ymmärtämään syytä. Tiesin, että oma käytökseni ja oloni oli suoraan heijastusta hänen käytöksestään, mutta tahdoin luottaa ja olla hänen tukenaan.

Neljä kuukautta myöhemmin hän ihastui korviaan myöten toiseen naiseen. He olivat olleet samalla viikon mittaisella matkalla, jossa oli enemmänkin ihmisiä. Minä en ollut mukana. Kun hän tuli kotiin, hän oli poissaoleva ja jotenkin vain tiesin hänen ihastuneen uuteen ihmiseen. Kunpa kyse olisikin ollut vain tunteesta, sen kanssa olisin oppinut elämään! Mutta ei, hän minun selkäni takana kävi tapaamassa uutta ihastustaan. Koska näin mitä tapahtuu, en vaan voinut enää jatkaa hänen kanssaan.

Ennen eroa puhuimme ja itkimme monta päivään. Kysyin häneltä useanpaan kertaan, oliko hän pettänyt minua tämän uuden ihmisen kanssa ja vastus oli pitkään kielteinen. Hänen mukaansa he olivat matkan aikana vain keskustelleet ja nukkuneet vierekkäin, eikä nainen ollut tiennyt hänen olevan varattu. Matkan jälkeenkin he olivat vain kahvitelleet ja keskustelleet.

Kun kysyin meidän mahdollisuuksistamme, hän suostui kertomaan pettäneensä minua jo tuolloin neljä kuukautta aiemmin. Silloin, kun minä häntä eniten tarvitsin. Tämänkin jälkeen yritin yhä ymmärtää ja keskustelimme lisää, minkä seurauksena pikkuhiljaa sain tietää lisää ja lisää. Keskustelujen lisäksi oli ollut yksi suudelma, muttei muuta, minkä jälkeen yksi suudelma muutui kahdeksi ja lopulta paljastui, että hän oli näiden kahden aiemmin olleen suudelman lisäksi pettänyt minua myös tämän uuden naisen kanssa. Toki näiden tapahtumien jälkeen he olivat viettäneen seuraavan yön keskustellen ja sylikkäin nukkuen. Tässä vaiheessa uusi ihastus oli myös saanut kuulla minusta ensimmäistä kertaa.

Hän vakuutti, että pytyisi olemaan kanssani, mutta näiden viimeisten päivien aikana, jolloin keskustelimme kaiken, hän ei pysynyt henkisesti seurassani. Näin kuinka hänen ajatuksensa oliva toistuvasti tässä uudessa ihmisessä ja hän myös päätyi sähköisesti keskustelemaan kyseisen naisen kanssa. Ei ollut vaihtoehtoja. Meidän piti erota. Ero tapahtui juuri ennen Juhannusta. Ja niin minä katsoin kun rakastamani ihminen pakkasi tavaransa ja lähti.

En edes tiedä, mikä tässä kaikessa oli pahinta. Varmaankin oma sokeus, valehteleminen tai pettäminen, sillä ihastumisen tunteen ymmärrän, mutta sen pitää jäädä vain tunteeksi. En usko, että olen vielä edes kunnolla ymmärtänyt mitä on tapahtunut, sillä juuri nyt, eniten satuttaa vain se, että he viettävät Juhannuksen yhdessä.

Tiedän, että maailma ei kaadu tähän, mutta juuri nyt vain sattuu...