Olen kovasti alkanaut miettiä, mikä todella saa eroajatukset liitelemään. Onko se jonkun unelman etsimistä, onko paha olo sisällä niin valtava, että ei ymmärrä oikein mistä se johtuu.
Onko se toinen todella niin paha ja ilkeä, vaiko voisiko olla ett' hän ei todellkannaan tiedä sinun pahan olosi taustaa ja yrittää olla vain sivulla. Hän ei yksinkertaisesti saata ymmärtää, että hänen työssä käyntinsä on sinulle liikaa tai hänen työhön liittyvät matkansa. Oletko koskaan ajatellut, voiko tämä puolisosi tehdä itse mitään näille asioille, tuskin voi. Hän käy työssä teidän elantonne eteen ja työpaikkoja vain ei ole jaossa sinun mieltymysten mukaisesti, josta voidaan olla pois kotona ja pakko on mysö mennä liikematkoille jos meinaa työnsä säilyttää.
Voitko arvata kuinka paha olo on sen puolisosi sydämessä, kun tuo riivaaja riivaa perhettänne.
Oletko miettinyt miten saisit apaua tilanteeseesi. Antaisin vinkin, että pidä yhdeydet vanhampiisi ja ystäviisi hyvinä, aina noina vaikeina hetkinä voit pyytää apua heiltä. Opi ajattelemaan positiivisesti, älä kilpaile puolisosi kanssa arvonannosta, älä palkasta, arvonimistä.
Toki naisen pitää koulut käytyään saada myös mieheltään mahdollisuus tehdä ammattinsa mukaista työtä ihan samalla tavalla kuin mieskin tekee. Tulee niitä naisillekin liikematkoja ym työmenoja.
Mutta tärkeintä näillä matkoilla on, että pidätte säännöllisesti yhteyttä sinnen omaan kotiin ja puolisoon, ja pysytte erossa kaikesta seksiin liityvästä matkoillanne, arvostakaa kodin asioita.
Näissä eroissa
30
404
Vastaukset
- 14
Kyllä puolisoni todellakin tietää omat ajatukseni. Olen avoin ja suora selkäinen ihminen ja olen hänelle kaiken kertonut avoimesti ja suoraan.
Puolisollani ei todellakaan ole paha olo. On oikein tyytyväinen elämäänsä. Hänelle on tärkeintä, että puoliso hoitaa hommansa perheessä ja muuten pysyttelee taustalla. Ei puhu ja on muutenkin hiljainen. Seksieläämää meillä ei ole ollut yli 10 vuoteen.
Puolision työssä käynti ei todellakaan haittaa minua. Jos siitä nyt ei ole hyötyäkään. koska elän omalla palkallani. Ja puoliso omillaan. Matkoilla emme koskaan pidä yhteyttä kotiin. Eikä silti ole pettäminen mielessä.
Omasta vielä elossa olevasta vanhemmastani ei ole apua ja tukea parisuhdeasioissa. - 90ipök
Anteeksi nyt vaan... Mutta eivät nämä asiat asioiden ulkopuolelta "miettimällä" avaudu. Ilmeisesti pohjaat avauksesi paljolti yhden tietyn "keissin" sivusta tarkasteluun. Olisipa se niin yksinkertaista kuin mitä tuossa saat kuulostamaan..!
Oma tapaukseni ja tuttavapiirin tapaukset ynnäillen, ei kyllä yhdenkään eron syy ole ymmärtämättömyys puolison työtä tai / ja työmatkoja kohtaan. On selvää, että töitä tehdään, kun niitä on - ja nimenomaan molemmat tekevät, kun lapset ovat siinä iässä, etteivät tarvitse äitiä tai isää kotona. Väleissä omiin vanhempiin tai ystäviin ei ole koskaan ole ollut vikaa - kuuntelijoita ja tukijoita on elämän vaikeina hetkinä löytynyt riittämiin myös puolison lisäksi. Kaikkia asoita ei vain ole hyvä kaataa esim omien vanhempien niskaan ja sillä siisti.- ihanaero*
Minun tuttavapiirissä on hyvinkin eroja, jotka johtuvat puolison erilaisista työmatkoista. Muusikoiden keikkailusta liikematkoihin. Ihan tosissaan: mitä tekee puolisolla, joka on matkoilla yli 300 päivää vuodessa? Välillä tulee kotiin pesettämään vaatteet. Lapsille ja vaimolle( yhdelle miehelle) kertoo haluavansa olla rauhassa.
Avioliitossa on kysymys vuorovaikutuksesta ja valinnasta. Jos toisesta on ok, että puolisoa ei juuri kotona näy, niin asia on hoidossa. Hyvin monet haluavat silti nähdä puolisoaan, ihan vaikka kaksi-kolme kokonaista päivää viikossa! Tämä on järjestettävissä lähes jokaisessa työpaikassa. Ellei ole, työpaikkaa voi myös vaihtaa. Monet, etenkin naiset ovat vaihtaneet matka vuorotyönsä päivätyöhön lasten syntymän myötä. Ei ole miehillekään mahdotonta. Tahdosta kiinni tämäkin juttu.
- ihanaero
Erottuani exästä sain apua tilanteeseen. Valtavaan pahaanoloon, joka johtui exän toiminnasta, minun ja lasten hyväksikäytöstä: taloudellisesti kuin muutenkin. Entinen "tavallinen elämäni" keskittyi pelkästään exän kriisien hoitoon, hänen erilaisiin ongelmiinsa ja niistä seuranneisiin lisäongelmiin ja superhyperkriiseihin. Koko perhe elimme vuosikaudet exän ongelmien seassa. Minä rahoitin eli "pelastin" exän katastrofeilta, jotka hän oli omalla toiminnallaan aiheuttanut.
Elämä on ollut oikein mukavaa ja tasapainoista eron jälkeen. On tilaa hengittää ja ajatella rauhassa. Nyt voi myös antaa aikaa jo lähes aikuisikään ehtineille lapsille. Exän ongelmat eivät siihen suoneet aiemmin mahdollisuutta. - eronnut ei karannut
Hyvä "tavallinen elämä", eroja ja sen syitä on monia.
- tavallinen elämä
Te kirjoitelleet kirjoittelitte juuri niin kuin aavistin, sen oman itsekkään kannan tuotte esiin. Ette kuitenkaan alennu edes vähääkään ajattelemaan sitä puolisonne osaa asiassa, kuinka hän on teitdän ajatuksianne ymmärtänyt. Ette myöskään näe lapsille tulevia muutoksia minkäänarvoisia, kuten ette omia vanhempianne tai lähipiiriänne, kaikki siis romutetaan, kun tuo hulluus eron saamiseen tulee.
Se miten kirjoitatte oman vain niitä omia vaatimuksianne, valitettvasti vailla minkäänlaista ymmärrettävää syytä tahdollenne.
Tuossa joku kirjoitti, että seksiä ei ole ollut kymmeneen vuoteen, en oikein jaksa asiaa uskoa ja olisihan se hyvä tietää laajemmaltakin mikä sen seksin on lopettanut, näin nimettömänä olisi hyvä antaa muidenkin tietää miksi, mutta tietenkin asiallisesti, ketään haukkumatta. Asiat voi kirjoittaa totuuden mukaisesti ja nätiskikin.
Tuo lapsiinne liittyvät suuret muutokset eivät myös näytä kiinnostavan lainkaan, oletteko todella sitä mieltä että niitä ei olisi, minulla vain ihan tosiasioihin perustuen on ihan toisenlainen tieto, joten odottaisin kyllä ajatuksenvaihtoa näistä asioista.
Ja onhan eroja, jotka eivät ole uuden jahtaamista ja salamaistelun tuloksia , on vain ihminen muuttunut täysin joko sairauden, työttömyyden, alkoholisoitumisen tms. vuoksi
Tuskin kukaan kaipaa niihin mahdottomiin tilanteisiin selvitystä tarkemmin, mutta muiden syyttäminen niissäkin on turhaa.- faktahomma
Kyllä sillä jätetyllä puolisollakin on vain oma itsekäs kanta mielessä. Sitäpaitsi lapsille jos kelle on parempi, että vanhemmat eroavat,kun yhteispeli ei suju. Monet lapsukaiset ja vähän vanhemmatkin muksut ovat menettäneet eroa kauan aiemmin molemmat vanhempansa liiton ja parisuhdeongelmien selvittelyyn.Ihmisen energia on rajallinen. Kukaan ei jaksa alistua ja käydä sotaa puolison kanssa ja samalla rakastaa ja antaa aikaa lapsilleen.
- Hyv'Yötä
Oletko itse eronnut ?
Jollet ole, et voi ymmärtää eronneiden ihmisten tuntoja. Ja vaikka olisitkin, et siltikään voisi täysin ymmärtää, koska jokainen ero on omanlaisensa ja siihen johtaneet syyt erilaiset.
Sinä et voi tietää, miten ihmiset asioitaan läpi käyvät erotilanteessa. Mitä puhuvat sitä ennen, yrittävätkö paikata välejään vai antavatko helpommin periksi. Ulkopuolinen ei voi koskaan tietää, mitä toisten ihmisten elämässä tapahtuu.
Miten luulet, että sinun kanssasi voisi joku käydä rakentavaa ajatuksenvaihtoa tästä aihepiiristä, kun mielestäsi on olemassa tasan yksi oikea mielipide ja se on sinun esittämäsi? Tai no, kaipa se mielestäsi on "rakentavaa", jos saisit jonkun tänne mielipiteitäsi myötäilemään... Ei vaan näy ketään, missähän vika ? - 14
Halusit tietää miksi seksi loppui. Ensinnäkin se on totta. EIkä myöskään kovin t
epätavallista. Siitä ei vain vieläkään kovin avoimesti puhuta. Puolisoni (mies) puolelta loppuivat seksuaaliset halut minua kohtaan. - 14
14 kirjoitti:
Halusit tietää miksi seksi loppui. Ensinnäkin se on totta. EIkä myöskään kovin t
epätavallista. Siitä ei vain vieläkään kovin avoimesti puhuta. Puolisoni (mies) puolelta loppuivat seksuaaliset halut minua kohtaan.Nyt, kun kerroin syyn sinun pyynnöstäsi. Voisitko oman kommentisi asiaan.
- Sytitä kyllä löytyy
Puhutte alistumisesta, mattona pitämisestä. Kovin on apeaa Hyv`yötä kirjoittajankin teksti, todella mollaavaa, syyttävää, sitäkö on keskustelusikin.
Samoin edellisessä taas toitotetan, kuinka lapsille on parempi vanhempien ero, kuinkahan todellisuudessa on, näet vain oman itsesi siitä pelistä jonne katsot, kaikki muu on kadonnut elämästäsi, tuijotat vain yhteen asiaan. Et todellakaan ymmärrä lastesi tunteita, eivätkä he edes uskalla nähtesi niitä näyttää, senkin olen kokenut, kuinka lapset sitten jossakin muualla murtuvat. Todella alle kouluikäiset ja alle kymmenvuotiaat, elämä on otettu heiltä pois.
Ymmärrään eron kun ei hönnätä uuteen suhteeseen muutamaan vuoteen, silloin ero on luultavammin todella ollut tarpeen.
Mutta jos haet kummpanin heti, en todellakaan ymmärrä. Silloin olet itse niin harhateillä omassa ajatusmaailmassasi, joten suosittelen ensin oman itsen löytämistä ja tasapainon löytymistä vaikka sitten teraian kautta.
Monestiko olet itse alkoholin suurkuluttja joka eroat, olitpa sitten äiti tai isä, sillä naisten alkoholin salajuominen näyttää vain lisääntyvän.- eronnutN v 2006
Kukaan ei eroa hetken mielijohteesta ja ilman todellista syytä. Miten sulla menee omassa liitossasi vai onko sinulla puolisoa lainkaan? Jos lähipiirissäsi on eronneita, autatko heitä arjessa? Monesti sukulaiset ja ystävät hylkää eronneen, etenkin naisen. Johtuuko se siitä, että heillä on pelko perseessä että jospa se viekin multa miehen? Eihän erossa erota ystävistä ja sukulaisista, vain siitä puolisosta.
Eron läpikäyminen on helvetillistä. Sitä sä et tajua. Etkä hyväksy, jos eronnut löytääkin uuden puolison. Miksi? Kaikilla on oikeus rakkauteen ja seksiin. Olipa erosta päivä tai kymmenen vuotta. Jokainen taaplaa eron jälkeen tyylillään. Sun pitää tukea ystävääsi/lastasi, jos ero tulee. Ei tuomita.
- Hyv'yötä
Kanssasi on täysin turhaa yrittää keskustella, koska - kuten edellä jo sanoin - olet päättänyt tietäväsi nämä asiat paremmin kuin ne, jotka elävät eroprosessin keskellä. Lyttäät toisten sanomiset saman tien, koska et voi myöntää, että todellisuus on muuta kuin sinun besserwisseröintisi.
- tavallinen elämä
En todellakaan lyttää, vaan yksinomaan laittaisin ajattelemaan hieman toisesta näkökulmasta. Miten itsellesi sen asian yrität selittää, mikä muuttui niin todella ja miksi se sksi loppui, jokaiseen asiaan täytyy löytyä totuuden mukainen syy, etkä varmasti ole itsekään täysin syytön elämänne muuttumiseen.
Entä sitten ne lasten asiat, jaksaisitko ajatella hieman tarkemmin niitäkin, varsinkin jos lapset ovat vielä liian pieniä itse mitään sanomaan päättämään. Pienetkin lapset kyllä käyvät eroanne läpi vielä rankemmin kuin itse käytte, ette vain sen kaiken höyryn seasta näe heidän tilaansa.
Luuletteko että lapselle on hyväksi ainainen muuttaminen repun kanssa kodista toiseen, joissa molemmissa on ulkopuolisia henkilöitä, jotka tavallaan vievät sen äidin tai isän huomion eli aikuinen ihminen taistelee lapsen kanssa saman ihmisen huomiosta, no joko arvaatte kumpi saa voiton.
Tämä aikuinen ihminen osaa käyttää melko ovelia keinoja lasta vastaan ja saa teidät uskomaan itseensä täydellisesti, lapsia jää aina toiseksi, hän yrittää pakon perään olla kuten pidetään.
Montako kertaa olette joutaneet todella vaikka katsomaan, kuinka se lapsen unen saanti menee, itkeekö peiton alla, sillä varmasti tietää, että annatte sitä laatuaikaa sille ulkopuoliselle, saatikka sitten tämän toisen pesue, joka tulee näiden lasten kotiin ja saa käyttää kaikkea lapselle kuuluvaa kuten omaansa. Mitä todella alpsellenne jää, kun usein eron mytä katkeaa myös ne vanhat tutu suhteet jopa lasten läheisiin ihmisiin.
Mielestäni asioista pitää keskustella ihan todellisista pohjista, ei unelmista ja omista toiveista vaan totuudesta. Mikään terpaiakaan ei auta, jos ei suostu edes kuuntelemaan tai miettimään myös hieman laajemmalti asioita.
Vain itsekeskien paska näkee vain oman itsensä, eikä ketään muita.- sullaeiolekokemusta
Parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi, samoin eroon. Miksi sun mielestäsi pitää väkisin pysytellä liitossa, joka ei anna kummallekaan mitään? Ei ole rakkautta, ei kunnioitusta, ei arvostusta toista kohtaan. Vuosien varrella ihmisellä on tapana kasvaa ja ajatusmaailma on varmasti aivan toinen kuin avioon mennessä ja nuorempana. Olisi pelottavaa, jos kaikki ajatukset pysyisi pään sisällä samoina vuodesta toiseen. Kun ihminen vanhenee, myös ajattelee eri lailla. Huomaakin, että se nuorena solmittu liitto ei toimi. Ei vaikka kävisi kaikki terapiat sun muut lävitse.
Kukaan ei eroa hetken mielijohteesta. Kukaan ei jätä ajattelematta lapsiaan eron yhteydessä. Sulla taitaa olla lähipiirissä eronnut, jonka eroa et hyväksy. Onko kyseessä mahdollisesti oma lapsesi? Ja sua hävettää? Eikös niin?
Mua ottaa valtavasti päähän, että ne, jotka eivät eroa ole läpikäyneet ovat siitä aina muita tuomitsemassa. Luuletko säkin, että eronneet ajattelee pelkästään omaa itseään? Kyllähän aikuinen pärjää huonossakin liitossa ajatuksella että meneehän se aika vaikka aidan seipäänä. Mutta lapset ei pärjää. Aivan varmasti kärsivät kylmistä vanhemmista.
Huonossa liitossa pariskunnan aika menee riitelyyn tai riitojen välttämiseen. Ei siinä lapsia enää monikaan jaksa huomioida. Eron jälkeen molempien on pakko ottaa vastuuta enemmän ja antaa enemmän aikaa lapsilleen. Uskallan omalta kohdaltani väittää, että lapseni ovat huomattavasti onnellisempia nyt kuin ennen eroamme. Ja kyllä, olen jutellut heidän kanssaan asioista nyt kun ovat jo täysi-ikäisiä. Eivät tunne katkeruutta meitä vanhempia kohtaan. - Eron keskellä
sullaeiolekokemusta kirjoitti:
Parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi, samoin eroon. Miksi sun mielestäsi pitää väkisin pysytellä liitossa, joka ei anna kummallekaan mitään? Ei ole rakkautta, ei kunnioitusta, ei arvostusta toista kohtaan. Vuosien varrella ihmisellä on tapana kasvaa ja ajatusmaailma on varmasti aivan toinen kuin avioon mennessä ja nuorempana. Olisi pelottavaa, jos kaikki ajatukset pysyisi pään sisällä samoina vuodesta toiseen. Kun ihminen vanhenee, myös ajattelee eri lailla. Huomaakin, että se nuorena solmittu liitto ei toimi. Ei vaikka kävisi kaikki terapiat sun muut lävitse.
Kukaan ei eroa hetken mielijohteesta. Kukaan ei jätä ajattelematta lapsiaan eron yhteydessä. Sulla taitaa olla lähipiirissä eronnut, jonka eroa et hyväksy. Onko kyseessä mahdollisesti oma lapsesi? Ja sua hävettää? Eikös niin?
Mua ottaa valtavasti päähän, että ne, jotka eivät eroa ole läpikäyneet ovat siitä aina muita tuomitsemassa. Luuletko säkin, että eronneet ajattelee pelkästään omaa itseään? Kyllähän aikuinen pärjää huonossakin liitossa ajatuksella että meneehän se aika vaikka aidan seipäänä. Mutta lapset ei pärjää. Aivan varmasti kärsivät kylmistä vanhemmista.
Huonossa liitossa pariskunnan aika menee riitelyyn tai riitojen välttämiseen. Ei siinä lapsia enää monikaan jaksa huomioida. Eron jälkeen molempien on pakko ottaa vastuuta enemmän ja antaa enemmän aikaa lapsilleen. Uskallan omalta kohdaltani väittää, että lapseni ovat huomattavasti onnellisempia nyt kuin ennen eroamme. Ja kyllä, olen jutellut heidän kanssaan asioista nyt kun ovat jo täysi-ikäisiä. Eivät tunne katkeruutta meitä vanhempia kohtaan.Parisuhteeseen ja sen ylläpitämiseen tarvitaan kaksi, totta. Eroamiseen riittää vain toisen yksipuolinen päätös. Tiedän sen kokemuksesta. Itse en olisi halunnut erota. En myöskään roikkua väkisin toimimattomassa suhteessa. Ero tuli meille minun mielestäni liian kevein perustein, eli mielestäni asit olisi saatu korjattua tai ainakin olisi voitu yrittää korjata. Lapseni eivät todellakaan pidä tästä tilanteesta. Omin sanoin ovat pienokaiset sen sanoneet. Toki he ajan mittaan tottuvat ja kokevat sen "normaalina", mutta eipä heillä taida olla vaihtoehtoja. Joka viikko ikävöivät sitä vanhempaa, kenen luona eivät ole ja sanovat suoraan, että olisi mukava jos oltaisiin ehjä perhe. Voisimpa päätellä tuon perusteella, että lapsemme eivät kärsineet meidän yhdessäolosta. Päin vastoin.
Tämä siis vain lyhyt kertomus omasta elämästä (ja vain) minun kertomana. En lähde arvostelemaan muiden avioliittoja tai eroja. Oman tarinani kertomalla joku voi kuitenkin saada miettimisen aihetta ja yhden näkökulman asioihin ja niiden läpikäymiseen eroprosessissaan/eroaikeissaan. - eroero
Eron keskellä kirjoitti:
Parisuhteeseen ja sen ylläpitämiseen tarvitaan kaksi, totta. Eroamiseen riittää vain toisen yksipuolinen päätös. Tiedän sen kokemuksesta. Itse en olisi halunnut erota. En myöskään roikkua väkisin toimimattomassa suhteessa. Ero tuli meille minun mielestäni liian kevein perustein, eli mielestäni asit olisi saatu korjattua tai ainakin olisi voitu yrittää korjata. Lapseni eivät todellakaan pidä tästä tilanteesta. Omin sanoin ovat pienokaiset sen sanoneet. Toki he ajan mittaan tottuvat ja kokevat sen "normaalina", mutta eipä heillä taida olla vaihtoehtoja. Joka viikko ikävöivät sitä vanhempaa, kenen luona eivät ole ja sanovat suoraan, että olisi mukava jos oltaisiin ehjä perhe. Voisimpa päätellä tuon perusteella, että lapsemme eivät kärsineet meidän yhdessäolosta. Päin vastoin.
Tämä siis vain lyhyt kertomus omasta elämästä (ja vain) minun kertomana. En lähde arvostelemaan muiden avioliittoja tai eroja. Oman tarinani kertomalla joku voi kuitenkin saada miettimisen aihetta ja yhden näkökulman asioihin ja niiden läpikäymiseen eroprosessissaan/eroaikeissaan.Tuskinpa edes eroa haluava/halunnut "pitää" tilanteesta. En minäkään pitänyt, mutta aivan mahdottomalta tuntui ajatus jatkaa liittoa. Lapsetkin kannustivat eroamaan, eivät kestäneet kylmän sodan meininkiä. Sitäpaitsi he jäivät henkisesti heitteille monen vuoden ajan, kun en älynnyt erota aiemmin vaan pitää muka ehjän perheen. Eron jälkeen on ilmennyt mm. lasten isän lapsiin kohdistama pahoinpitely, sekä henkisesti mollaamalla että fyysisesti. Nyt eron jälkeen perhe on ensimmäistä kertaa oikeasti ehjä.
- Hyv'Yötä
Sama yleistäminen sen kuin jatkuu...
Vai oletko sinä elänyt eroperheen lapsen elämää "muuttaen repun kanssa kodista toiseen" ja "taistellen huomiosta"...?
Jos olet, pahoittelen kovasti kokemiasi tunteita - ja totean, ettei tuo ole koko totuus, että toisenlaisiakin kohtaloita on
Missään vaiheessa ketjua yleviä kommentteja kirjoittaessasi et ole alentunut vastaamaan, että missä ominaisuudessa tänne kirjoitat? Oletko eronnut, oletko erolapsi? Vai oletko se surullisen kuuluisa kaiken tietävä sivusta katsoja? Se nerokas ihminen, joka osaa lukea eronneiden ihmisten ajatukset..?
Eroja on monenlaisia, erolapsia on monenlaisia. Kaikki eivät osaa hoitaa eroaan lasten kannalta suotuisasti - mutta uskallampa väittää, että suurin osa kuiten osaa.
- tavallinen elämä
Lapset eivät kärsi kylmistä vanhempien suhteista, sen olen omin korvin kuullut, mutta sinun itsekkyydestäsi lapset kärsivät, huomaan kirjoituksestasi, että sinun on pitänyt ehdottomasti erota, oliko uusi salasuhde jo olemassa, eli olit käynyt maistelemassa ja uskot nyt vakaasti, että elämä on parempaa.
Lapsiasi et ole ajatellut lainkaan, heidän on vain pakko mennä mukana.
Jos oli vaikeaa liitossa, niin miksi uusi suhde jo slassa tai ainakin heti perään, eipä kerro kovin hyvää omasta tasapainostasi ja ajattelukyvystäsi, mitä oikein etsit.
Liitosta saa kylmän juuri itsekeskeisellä toiminnalla ja seuraavastakin ihan samalla tavalla.- sullaeiolekokemusta
Jos mua tarkoitit, niin ei todellakaan ollut salasuhdetta kummallakaan ennen eroa. Liitto oli vaikea, mutta ihan sulassa sovussa erottiin. Elämä on oikeasti parempaa. Lasten takia sitä eroa pitkitettiin liiankin kauan. Terapiat ja kaikki käytiin lävitse. Joten et saa mua tuntemaan yhtään syyllisyyttä. Ihan olen tasapainoinen ja ajattelukykyinen edelleenkin.
Voisitkos itse vastata, mikä sua muiden eroissa riepoo, jos et itse sitä ole kokenut? - eroero
Lapset kyllä kärsivät vanhempiensa kylmistä suhteista. Erittäin paljon. Jokaiselle normaalille ihmiselle aivan itsestäänselvä tämä asia.
- eroero
sullaeiolekokemusta kirjoitti:
Jos mua tarkoitit, niin ei todellakaan ollut salasuhdetta kummallakaan ennen eroa. Liitto oli vaikea, mutta ihan sulassa sovussa erottiin. Elämä on oikeasti parempaa. Lasten takia sitä eroa pitkitettiin liiankin kauan. Terapiat ja kaikki käytiin lävitse. Joten et saa mua tuntemaan yhtään syyllisyyttä. Ihan olen tasapainoinen ja ajattelukykyinen edelleenkin.
Voisitkos itse vastata, mikä sua muiden eroissa riepoo, jos et itse sitä ole kokenut?Joo, ja vaikka olisikin kokenut eron, niin toisten erot eivät ole samanlaisia kuin oma ero. Jokainen ihminen on erilainen. Vaikka ihmisten erojen syyt olisivat hieman samakaltaisia, niin ihmisten ja heidän suhteensa taustat ovat silti aivan erilaisia.
Ketään ei pidä eikä voikaan pakottaa mihinkään. Toisia ei voi pakottaa jatkamaan heidän omaa liittoaan väkisin. Ei pitäisi vaahdota asiasta, johon a) ei voi vaikuttaa b) ei kuulu itselle mitenkään. Ainoa syy moiseen on a) oma trauma b) sosiaalisen elämän vaikeudet c) muut mielenterveysongelmat. Monissa mielenterveyden häiriöissä paetaan omaa pahaa oloa toisten ihmisten "ongelmiin". Eli luodaan toisille ihmisille ongelmia asioista, jotka heille itselleen ei ole ongelma. Niitä sitten "parannellaan" ja ihmetellään miksi ei onnistu.
- 14
Ap. mielelläni haluaisin sinulta kommentin yllä olevaan vastaukseeni kysymykseesi.
- aila*
Eroajatukset saa liitelemään, esim. jos puoliso
- ei halua osallistua perhe-elämään
-ei kanna vastuuta omasta osuudestaan parisuhteessa
- ei kanna vastuuta lapsista
- käyttää toista puolisoa "kotiorjana", puolisolla on korkea arvo, mutta pelkästään välineenä
- käyttää hyväksi raha-asioissa
- ei halua keskustella (mitä turhaan, koska hän on aina oikeassa)
Oikeastaan mikään ei pelasta liittoa, jos pelkästään viimeisin kohta näistä toteutuu. Ero on ainoa oikea järkevä ratkaisu. Tietysti hyväksikäyttäjäkumppani on toista mieltä, mutta sillä ei ole mitään väliä. - Mitenkä on
Mielenkiintoinen keskustelu menossa, tuossa joku kirjoitti häpeän aiheutamista asioista. Tulikin mieleeni monestiko häpeä on takana siinä, että ei haeta apua, kun ollaan olevinaan niin tärkeitä ihmisiä. Mitä sen häpeän taakse kätkeytyy, se häpeä on näissä eroavissa ei sunkaan läheisissä, sillä läheisten ainoa toive on, että eroava selviää järjellisenä kriiseistään ja uskaltaa tunnustaa kriisit ääneen.
Niin kaunan kun salaatte näitä asioitanne, ettekä voi kertoa niitä tai mennä terapiaan ei ole juuri toivoa minkään paranemisesta edes eroamalla. Kaikkihan on kätketty ja jatkuu aivan samalla tavalla siellä sielunne sopukoissa.
Eikä se alholistin paraneminenkin lähde tunnustuksesta ääneen ja vielä suurelle joukolle, että on alkoholisti, vain sitä kautta on edes pieni mahdollisuus uuteen.
Jos tätä eroava ihminen ei tee ei ole millään mahdollista missään uudessa suhteessa yhtään parempaan. Muten monestiko kuningas alkoholi on mukana eroissa, juoda lipitetään viinejä joka ilta ja pian on annokset suurempia ja suurempia, etkä enää kykenekään lopettamaan, vaan kaikki alkaa katumaan päälle ja silloin puoliso on vikapää kaikkeen. - kolmikoitunut
itse luulin että ongelma oli puolison jatkuva työssäkäynti tai kodin hoidon puute mutta oltiin erillään puoli vuotta. Hän muuttui. Aloitettiin uudestaan ja huomasin ettei ongelmana ollutkaan sitten nämä asiat vaan suoraan sanottuna se että rakkaus minulta oli kadonnut.. Surullista mutta minkä sillekkään voi? Väkisinkään ei kai voi rakkaudettomaan suhteeseen jäädä edes lasten takia?
- Mitenkä on
Vai rakkaus kadonnut, muuten miten sen huomasit ja miksi katosi, tuskin sinua pakoteettiin tämän ihmisen kanssa yhteen. Avioon mennään ajatuksella lopullisesta, eikä muuteta keskenkaiken omia ajatuksia, jotakin sinunkin siällä tapahtui, mikä se asia oli joka muutti rakkautesi. Uskallatko sinä sano ääneen sen mitä tapahtui, sillä varmasti tapahtui.
ei rakkaus katoa minnekään, jos ei anna sen kadota, aina on aikoja, jolloin perheillä on tilanteita, joissa ollaan eri mieltä ja puheetkaan eivät oikein onnistu, mutta eikä se vihkivala ole juuri sitä varten, että näissäkin tilanteissa pyritään ymmärtämään ja yrittään rakastaa silloinkin.
Luulit että puolison jatkuva työssäkäynti oli syy eli syyllistit häntä työnteosta, miksiköhän yleensä käydään työssä. Minulle se ainakin merkitsi rhan tuloa, jolla voin ostaa ruokaa , saada kodin ja muitakin asioita, esim ne lomamatkat eivät ole ilmaisia. Jokainen rehellisesti työssä käyvä ihminen ymmärtää, että se on pakko ei täällä voi elää ilman työtä. Jotenkin on vääristyneitä käsityksiä paljon nuorilla pareille, kuten se että työpaikkaa voi vaihtaa, kun se ei puolisoa miellytä, että joutuu tekemään ylitöitä ja työmatkoja. Jokainen täysijäkinen ymmärtää, että on suuri onni olla edes se työpaikka, nytkin on valtavia määriä ihmisiä irtisanottu työpaikoistaan, miten heille saadaan uudet, ei kaikille lainkaan. Ja se tärkein asia on, että työttömyyskorvaus on työttömyyskorvaus ja alenee ja jos toisella puolsiolla tarpeeksi tuloja, niin toinen ei saa edes työttömyyskorvausta.
Näihin asioihin kannattaisi perehtyä jokaisen toisen työstä äksyilevän ihmisen.- kaija*
Ajat muuttuu kuomaseni. Kaikkein vähiten rakkaudessa saa takuita. Tämän päivän rakkaus voi kuolla jo huomenna. Yleensä ei niin nopeasti kuitenkaan, vaan siihen menee vuosia. Hyvin usein on erittäin tarpeellista, että rakkaus kuolee. Tai tahtoo lopettaa rakastamisen.
Liitto päätyy eroon viimeistään 12 vuoden päästä ilman muutosta. Hyvin usein puolisot myöskin muuttuvat aivan eri suuntiin ja eroon päädytään taas.
- Helpottunut.
Kysymys
Olen kovasti alkanaut miettiä, mikä todella saa eroajatukset liitelemään. Onko se jonkun unelman etsimistä, onko paha olo sisällä niin valtava, että ei ymmärrä oikein mistä se johtuu.
Vastaus
Mikä sai aikaan ajatuksen erosta? Jatkuva paha olo, miehen toistuva uskottomuus, etääntyminen, taloudellisen ja toiminnallisen vastuun jääminen yksin minulle, epätasa-arvoisuus vastuun kannossa, perheen jääminen aina kakkoseksi miehen elämässä.
Haimme apua. Kävimme läpi pitkän parisuhdeterapian, mutta se ei tuottanut tulosta. Haimme eroa yhdessä, teimme päätöksen erosta yhdessä samoin kuin teimme aikanaan päätöksen avoitumisesta.
Ei siis ollut kyse unelman etsimisestä vaan selviytymisestä. Erosta sain voimaa, jonka kautta lapsien elämänlaatu kohemin huomattavasti. Asuimme lähellä toisiamme ja lapset kävivät aktiivisesti myös isänsä luona aina halutessaan. Eron myötä lapset "pakottivat" isän huomaamaan myös heidät.
Nyt vuosia myöhemmin olemme kaikki erittäin tyytyväisiä muutokseen jonka teimme. - kolmikoitunut
Vai rakkaus kadonnut, muuten miten sen huomasit ja miksi katosi:
Minua ei pakotettu tämän ihmisen kanssa yhteen. Ei myöskään tekemään lapsia hänen kanssaan. Ennen oli toisin. Mies oli paikalla. Lapsien tulon jälkeen alkoi pikkuhiljaa muuttumaan asiat. Mies alkoi viihtymään aina vaan myöhempään töissä. Parhaimmillaan meni kuukausia että hän tuli kotiin kun olimme nukkumassa ja lähti ennen heräämistä. Myös viikonloppuisin. "Rahaahan se vaan tuo" Kyllä tuo rahaa.. Ei vaan meillä ole näkynyt. Edelleen jatkoin äitiyspäivärahoilla ruokien ostamista, samoin lasten vaatteiden ym. Mies näihin aikoihin otti liikaa velkaa ja niitä makseli meidän kustannuksella. Sanoit ettei ne lomamatkatkaan ole ilmaisia. Toki ei ole eikä niitä meillä oli 7 vuoteen näistä syistä tehtykään. Mies kyllä pääsee kerran vuodessa lomalle. Me emme.
Kun olen yrittänyt keskustella asioista mies sulkeutui. En vuosiin saanut mitään kontaktia häneen jos oli kyse omien tunteiden puhumisesta. Se oli raastavaa,
Jos sovimme jotain menoa. Milloinkaan se ei pitänyt. Jopa joulunaattona pitkien lupausten jälkeen (olen kyllä kotona) mies lähtee töihin 10 tunniksi. Ei anna vaihtoehtoja, menee vaan. Jos minun piti hoitovapaalla päästä töihin tekemään vuoroja ja niistä sovittiin kuukautta etukäteen tuli minun työvuoroni päivänä puhelu: en pääse irtautumaan töistä... Mitä kävi? Minun piti perua omat työni sillä en päässyt kotoa pois ja mies ei suostunut kotiin tulemaan. Ei puhettakaan että mies olisi hoitajan hommannut. Minulla ei ollut varaa sillä 650 euron kuukausituloillani ostin jo koko perheen ruuat, tavarat sekä omat ja lasten vaatteet. Laskujakin kotona hoidin.. Kaikkeen tähän alistuin ilman kiitosta.
Joskus tulee ihmisen elämässä aika jolloin täytyy katsoa peiliin. Tätäkö haluan elämältäni? Minä en halua että minua poljetaan ja käytetään hyväksi. En ole sellaista tyyppiä edes joka on helppo talloa mutta kun ei miestä voi patteriinkaan kahlita niin pakkohan se on alistua. Taistelutta en sitä kuitenkaan tehnyt...
Jokaisella on oikeus kunnioitukseen. En itse kokenut sitä saavani. Jälleen kerran 3kk sitten mies luisti lapsen lääkäriin viennistä sillä seurauksella että minä myöhästyin omistani. Ihmistä voi kunnioittaa ja rakastaa vain jos sitä saa takaisin päin. Itse en koe tällä käytöksellä sitä saavani joten vain yksi vaihtoehto taitaa jäädä.
Kakkaa kun ei saa kiiltämään joten kohti uutta elämää. Minun ja lasten.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341979Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.29989- 69868
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?261747Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65740- 12718
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132683- 80674
- 26662
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.207655