Pelimies eroaa vaimostaan, kakkosesta tulee ykkönen. He elävät onnellisina avioliitossa kunnes kuolema heidät erottaa, tai sitten ei. Kuinka todennäköistä on että pettämään tottunut mies tekee parannuksen? Kun ensihuuma ja kiihko haihtuu, kuvaan astuu ankea arki, ehkä vielä lapsi kakkavaippoineen voi miehen veri vetää vieraisiin.
Eikö tälläinen paatunut pettäjä petä juuri siksi ettei kestä arkea, se on hänelle liian tylsää ja tavallista? Uutuudenviehätys, sitäkään ei voita mikään ja vaikka kakkonen aikoinaan on ollut kuinka kaunis ja seksikäs karisee uutuudenviehätys pois. Silloin katse alkaa harhailemaan...
Eikö tälläinen paatunut pettäjä petä juuri siksi ettei kestä arkea, se on hänelle liian tylsää ja tavallista? Uutuudenviehätys, sitäkään ei voita mikään ja vaikka kakkonen aikoinaan on ollut kuinka kaunis ja seksikäs karisee uutuudenviehätys pois. Silloin katse alkaa harhailemaan...
Vastaukset 14
Vanhimmat
En edes harkitse miehestä elämänkumppania. En voisi ikinä luottaa niin paljon. Aikansa kutakin eli nyt näin hyvä itseni kannalta. Ei ole tarvetta perustaa miehen kanssa varsinaista parisuhdetta. Ei kyllä kenenkään muunkaan kanssa.
Eli saako pettäjästä uskollisen aviomiehen? On varmaan tarinoita joissa kaikki menee hyvin. On myös niitä toisenlaisia tarinoita...
Samaa mieltä... En minäkään miestä kumppanikseni huolisi, hankala tilanne tulisi jos mies nyt eroaisikin avovaimostaan ja pyrkisi täydesti elämääni. Hauskaa seuraahan hän on (avokki lapsi asuu toisessa kaupungissa, me taas melko lähekkäin miehen kanssa), ja hyvä sängyssä. Ja tarvittaessa tekee luonani kaikki "miehen" työt.
Mutta että elämään arkea hänen kanssaan kun tiedän valeet ja keinot miten avokkiaan sumuttaa, etsisin samoja merkkejä itsekin jos ryhtyisimme parisuhteeseen. Tätä miestä ei vaan ole luotu yhden naisen mieheksi.
Krooninen pettäjä on yleensä seksiaddikti. Koska kyseessä on riippuvuus, on täysin samantekevää miten ihana oma kumppani on. Iskemisen ilo, hurmaamisen autuus, fantasiat, seksileikit, ne vievät miestä. Arjella ei ole mitään tekemistä tämän riippuvuuden kanssa.
Ompas täällä olevinaan fiksuja naisia. Kunnon pelimies on sellainen ettei hän vaikuta pelimieheltä vaan kunnolliselta ja rehelliseltä mieheltä. Tietysti jos te vain olette miehen panopuuna ja siihen tyydytty niin silloinhan on kai samantekevää kuka teitä panee.
Silloin vaimo on samassa asemassa panopuuna. Pelimies mikä pelimies...myös vaimo on uhri. Siis miehen uhri.
Mietin tuota vuosi sitten itsekin. Nyt olen todennut, että mies epäilee minua, ihan kaikesta. Ei auta, jos itse luottaa, mutta toinen ei luota.
Kyllä saa ihan uskollisen kumppanin, jos rakastaa kaikkihan perustuu rakkauteen aitoon sellaiseen,usein vaan alkaa sillä pettämisellä ja sillehän ei voi mitään kun tunteet on mukana ja ihastuu ja sitä se lähtee :)
Me ainakin tosi onnellisia nyt, käyn täällä välillä lukemassa viestejä ja annan uskoa heille jotka sitä tarvitsevat, täällä usein tulee niin paha olla :))
"Rakkauteen", hohhoijaa, oletko noin lapsellinen? Pettäjät rakastavat vain itseään ja sitä että joku heitä rakastaa. He tulevat pettämään uudestaan, se on heille veressä.
Niin. Toista ei tunne koskaan täydellisesti.
Olen ollut ttässä pelimiehen kanssa naimisissa. En ollut kakkonen, mutta sain kuulla siitä myöhemmin. Olimme jo naimisissa.. Nyt viidentoista vuoden liiton jälkeen, jo lähes kuusikymppisenä on taas ihan sekaisin. Pieniä sekoiluja on ollut aiemminkin. Vaikka aiempien aviovaimojen ja avokkien naisten piti olla "mahdottomia" ja siksi nyt siis "osoittauduin" minäkin. Kritiikkitaso kummasti nousee kun on vetäviä tekijöitä.
jakumolle; näinhän se on saadakseen naisen mies kertoo huonosta onnestaan kuinka kaikki naiset hänen elämässään ovat olleet pettäjiä ja täysin kaheleita.
Minäkään en ollut kakkonen mutta ihmettelin valtavasti kuinka niin ihanalla miehellä on ollut niin valtavan huono onni naisten kans.Aiheuttaneet miehen velkaantumisen ym. Ensin säälin, sitten rakastuin. Autoin jopa pääsemään veloistaan.
Kymmenen vuoden kuluttua, kun toinen nainen kertoi hänellä olevan suhteen mieheni kanssa, sain kuulla kuinka huono ihminen olen. Kuinka olen käyttänyt häntä hyväkseen ym.
Eikö tuollaiset miehet ole saaneet kylliksi huomiota lapsena kun heillä niin valtava tarve saada naiset säälimään itseään. He osaavat olla hurmaavia, ihania mussukoita joita ei voi olla rakastamatta. Toisaalta täysin häikäilemättömiä petoja jotka vain käyttävät naisen äidinllisiä tunteita hyväkseen. Itsekin olen moneen kertaan miettinyt että rakastinkohan oikeasti vaan oliko hän saanut minut kiintymään itseensä kertomalla noita juttujaan. Luulin kiintymystä rakkaudeski. Joskus sanoinkin hänelle että en ole äitinsä enkä halua kuulla naisseikkailuistaan sanakaan.
Tiedän joitain ns. ykköstyneitä kakkosia, jotka ovat menneet pettäjän kanssa yhteen ja eläneet vuosia miehen kanssa parisuhteessa ja lapsenkin hankkineet. Ja he vilpittömästi elävät siinä uskossa, että mies on heille uskollinen eikä käyttäydy heidän kanssaan samoin kuin ex-vaimon kanssa. He pitävät miestään malliesimerkkinä siitä, että pettäjä voi muuttua, kun löytää tarpeeksi ihanan naisen (siis heidät, heh). Ja karu totuus kuitenkin on, että mies on pettänyt heitäkin. Huvittavinta on se, etteivät nämä ykköistyneet kakkoset edes usko, jos joku käräyttää heille miehen. Vaikka niin luulisi miehen menneisyys huomioiden. Mutta he luottavat aivan sokeasti.
Miksi ei voisi olla uskollinen? Eivät kaikki pettävät ole narsistisia ja luonnehäiriöisiä idiootteja jotka kulkevat vaginan kuva mielessään pitkin katuja. Omassa tuttavapiiristäni on sivusuhteesta alkaneita hyviä parisuhteita, ja huonoja sellaisia. Aivan kuin niissäkin suhteissa jotka ovat alkaneet ilman pettämistä.
Ei minun mieheni ollut koskaan ketään pettänyt ennen minua, enkä usko, että pettää jatkossakaan. On tietysti ihmisiä, jotka eivät kertakaikisesti kestä arkea, ja he pettävät varmaan niin kauan kuin henki heissä pihisee. Itse ajattelen niin, että kerran voi hyväkin ihminen tehdä väärin, mutta hän osaa ottaa opikseen. Kahdesti pettänyt pettää sitten varmaan kolmannenkin kerran, pettäminen on silloin tapa kohdata ja paeta vaikeuksia, eikä kyse ole enää rakkaudesta tai sen puutteesta, vaan pettäjän kyvyttömyydestä kohdata omat tunteensa. Silloin hyvästäkin puolisosta tulee yhdessä yössä kaiken pahan alku ja juuri ja pahasta liitosta (eli omasta pahasta olosta)etsitään ulospääsyä ulkopuolisen avulla.
Hyviä ja huonoja suhteita on aina. Ja hyvissä suhteissa on myös niitä huonojakin aikoja. Joskus pettäminen on ainoa ulospääsy huonosta suhteesta, ja joskus se on vain itsekään ja vastuuttoman ihmisen mielihyvän etsitsintää. Ja joskus ihminen tekee vain virheen. Ei ole mitään yhtä isoa totuutta. Jokainen valitsee itse miten ja keneen luottaa. Takkiin voi tulla vaikka lähtökohdat olisivat kuinka hyvät. Ja onnistua voi vastoin kaikkia odotuksia. Ei elämässä ole mikään varmaa.
On toki totta, että tapaukset ovat erilaisia eivätkä kaikki edellistä kumppaniaan pettäneet välttämättä petä uutta kumppania. Mutta näin sivusta seuranneena on pakko todeta, että ne positiiviset tapaukset ovat enemmän poikkeuksia ja selkeä enemmistö tulee ennemmin tai myöhemmin pettämään uudessakin suhteessa. Näin on varsinkin miesten kohdalla. Mistä lie johtuu. Naispuoliset pettäjät usein ovatkin niitä, jotka ryhdistäytyvät ja ottavat opikseen, mutta jostain syystä miehillä usein kierre jatkuu seuraavassakin suhteessa.