mies lähtee aina kävelemään

No jos mies tarvitsee happea, niin hänen tulisi sanoa se sulle ääneen, että mä tarvitsen nyt tilaa ja jatketaan sitten kun olen rauhoittunut. Sitten voitte taas jutella, kun happea saatu, molemmille.

miehesi on selvästikkin epätietoinen haluamastaan. itse olin vastaavanlaisessa suhteessa vuosia, ennenkuin tajusin kuinka keskenkasvuinen, lapsellinen mies hän olikaan.

riitatilanteiden syttyessä on toki hyvä rauhoittua ja miettiä asioita omassa rauhassa, kunnes on valmis kertomaan tunteistaan ääneen ja sopimaan asioista maturiteettisellä tasolla. meidän perheessä oli sama tilanne - säännöistä ei pidetty kiinni (puolin ja toisin) mutta eniten minua loukkasi se, että tilanteet kärjistyi niin pahasti, että mies lähti omaan kotiinsa ja saattoi ilmoittaa olemassaolostaan vasta seuraavana päivänä tai muutaman päivän päästä, muutoin hän ei puhelimeensa vastannut saati viesteihin. näin hän hyväksikäytti hyvyyttäni, ja piti minut "luonansa", vaikka vasta myöhemmin ymmärsinkin sen.

tällaiset miehet ovat siis luonnehäiriöisiä, edesvastuuttomia ja lapsellisia naistennaurattajia. he haluavat kaiken itselleen, ja kokevat voivansa sysätä toisen syrjään, kieltäen ongelmat ja vastuunottamisen.

suosittelen miehellesi mielentilantutkimusta, mutta oletko huomannut, että tilanne vaikuttaa itseesikin negatiivisin tavoin ? tunnetko itsesi masentuneeksi, vihaiseksi, riittämättömäksi ? lopeta eläminen narsistin kanssa niin löydät taas elämän ihanuuden ja voit nauttia siitä :)

Samaa täällä,mitään vastausta ei ja aina paetaan riitoja. Anteeksi pyytäminen on vaikeaa ja joskus kun sattuu pyytää anteeksi niin katse jo kertoo että kunhan on vaan pakko jotain lässyttää. Jatkuvaa haukkumista ja silloin on hyvä jos tekee niinkuin hän tahtoo..kunpa vain pääsisi eroon mutta kun itse on niin tunteellinen ettei helppoa ole!

MInä riitatilanteessa tarvitsen sen lähtemisen. Minun syyni lähteä on se että en osaa riitatilanteessa järkevästi käyttäytyä (sanoa järkevää) ja näin ollen lähden hetkeksi pihalle tuulettumaan ja miettimään asiaa. Palattuani olen saanut etäisyyttä riitatilanteeseen ja osaan sitä käsitellä ja ratkoa yhdessä. Eikä tule suutuspäissään sanottua sellaista mitä ei tarkoita.

Puoliso tätä menetelmää minulle ehdotti ja on toiminut loistavasti.

Ei kaikki osaa siinä hetkessä toimia ja alkaa asioita analysoimaan heti.

Tutulta kuulostaa. Läksi kävelemään kantapäät vilkkuen, jopa ollessaan mustasukkainen lapsistani ja heille antamastani huomiosta. Narsisti mikä narsisti (vaikka tuolloin vuosia sitten en edes ollut kuullut narsismista).

Omat lapsetkin osasivat paremmin käyttäytyä! Mikään yhdessä sovittu ei pitänyt tuntia/päivää pidempää. Narsisteilla on ihan omat säännöt ja lait, joita soveltaa mielenhäiriöidensä mukaan.

Ei nyt välttämättä tarvi olla narsisti tai mielentilatutkimuksen tarpeessa. Meillä oli samanlainen tilanne, että mies lähti, kun riita tuli. Asiat tuntu jäävän ratkomatta ja sitten ne kasaantu, ja kohta ne vedettiin taas esille...kierre oli aika hyvä.

Kerran sitten ystäväni sano mulle, että hän epäilis tavan johtuvan siitä, että miehellä ei ole mitään vasta-argumentteja minulle. Olen verbaalisesti hyvin lahjakas, ja päämääränä minulla taisi oli aina saada sanoa se viimeinen sana. Miehellä ei ollut enää keinoja puolustautua, eikä "ehtinyt" vastauksia keksiä, olo taisi olla melko nurkkaan ajettu, joten helpompi oli heittää takki niskaan ja häipyä.

Opettelin pitkään uusia riitelytaitoja, kuuntelemista ja hiljaa olemista. Siitä vähitellen päästiin parempiin keskusteluyhteyksiin, ja sitten pystyttiin sopimaan sääntöjä; minä kuuntelen, mies ei häivy ja sitten se tärkein, mikä meillä sovittiin; mielipiteensä ja mieltä painavia asioita saa ja pitää pystyä sanomaan ääneen ilman, että toinen siitä suuttuu! Nykyään ilmoitetaan jo etukäteen, että sanon nyt asian, joka voi sinusta tuntua pahalta, mutta... Toinen ehtii varustautua tulevaan ja hankalat asiat tulee sanottua ääneen, kun voi luottaa siihen että molemmat pysyy kotona ja kestää kuulemansa, eikä asiasta tule järkkyä riitaa ;)

Toimii meillä. Vuosikausiin miehen ei oo tarvinnu lähtä kotoaan mihinkään. Että peiliinki voi joskus vilkasta. Meillä ainaki piti.

Samanlainen tilanne minullakin..se tulee jostain "vanhemmat opettaneet" jne että kun tulee riita kannattaa poistua paikalta. Kuvittelee näin että riita on jo selvinnyt kun palaa takaisin, että tämä on ainut keino olla menettämättä malttiaan yms.

Sama täällä.
Olen sanonut miehelle, että pelkään eniten sitä, jos hän lähtee kävelemään silloin, kun meillä on selvittämätön riita kesken, ja että joudun nukkumaan yksin tietäen, ettei kaikki meidän välillä ole hyvin. Hän tietää tasan tarkkaan, että se on mielestäni ahdistavin tilanne, mitä vaan voi olla. Ollaan siitäkin sovittu, ettei hän lähtisi kävelemään.

Ja kuitekin hän aina lähtee, tai käskee minua painumaan kotiin.....

Eihän tällasta paskaa jaksa kukaan. Huhhuh.

Kyllähän se on miesten tapa lopettaa riitely, sillä henkilöstä riippuen tilanne voisi joko muutamaa tai useampaa askelta edempänä eskaloitua väkivallaksi. Nainen kun on verbaalisesti yleensä taitavampi, niin miehen repertuaariin jää äänen korottaminen, aggressiiviselta näyttävä esiintyminen (jotta toinen älyäisi lopettaa), ja jos sekään ei toimi, niin mies lähtee lopulta pois--suojellakseen itseään ja toista, jotta tilanteesta selvitään ihan vaan henkisin arvin. Fiksu mies näkee kauemmas ja lähtee kävelemään pikemmin, turha sitä on möykätä ja huutaa ensin, kun kuitenkin joutuu lähtemään tuulettumaan.

Tässä vaiheessa muuten nainen tyypillisesti lähtee perään vaatimaan sitä keskustelun loppuunsaattamista... usein arvattavin seurauksin. Jos nainen lakkaa vaatimasta sanoja ja kuuntelee miestä, niin hänellä on mahdollisuus olla lähtemättä pois, kuten "Kasvun paikka" hienosti kertoi.

Ongelma tulee siinä, jos mies asioita mietittyään ja etäisyyttä otettuaan ei haluakaan jutella tai ei palaa edes takaisin. Jos on näin, niin silloin kyseessä on sellainen ihminen, joka ei halua kohdata asioita elämässään, ja sillä linjalla ei taas pitkälle pääse. Ei yksin ja vielä vähemmän parisuhteessa.

Mun kihlattu myös lähtee aina kävelemään ristiriitatilanteissa, ja nythän sitten selvisi et on myös lähtenyt entisen tyttöystävänsä sänkyyn aina saman tien!!!! Rakastan tuota ihmistä yli kaiken enkä tiedä miten tästä eteenpäin.....

Oma mies teki sitä samaa, kunnes vihdoin ja viimein opin riitelemään HUUTAMATTA ja rakentavammalla tavalla, en tiedä mikä teidän tilanne on, mutta tarkkaile omaa käytöstäsi, käytkö riitatilanteessa liikaa päälle, annatko toisen osapuolen puhua oman asiansa, ja pitääkö sinun aina olla oikeassa? Se oikein riitelemisen tapakin on opittava... vaikka välillä tekis mieli huutaa ja oikein kunnolla!! ;)

Jos ulos lähteminen auttaa viilenemään niin kai se on parempi vaihtoehto kuin kilahtaa ja antaa nyrkistä?

Tämä on lähinnä sinulle "Psykologi"... tällaisten kaltaistesi kotikutoisten "psykolokien" kannattaisi lopettaa muille tuollaiset höpöhöpö kirjoitukset. Ottaa joku vielä tosissaan.
Ensinnäkin... narsisti ei tosiaankaan lähde hiljaa pois, jos tulee riita. Sen tietää jokainen ilman mitään kallonkutistajaa. Toiseksi...jos joku ei jaksa alkaa riidellä mahdollsisti hyvinkin verbaalisesti lahjakkaan ihmisen kanssa, vaan lähtee mieluummin pois hetkeksi, että toinen voi rauhoittua, niin siinä tuskin tarvitaan mitään mielialatutkimuksia.
Ehdottaisin mieluummin sitä sinulle, jos on noin kova tarve kirjoitella "psykolokiaa" ja vielä täysin tietämättömästi... ;))

Olen samaa mieltä siinä että "hetkeksi" on syytä poistua paikalta jos tilanne näyttää karkaavan käsistä.
Mutta, niinkuin meillä, se hetki venähtää ehkä viikoksikin, jolloin ei vastata puhelimeen, ryypätään jne.
Sitten tullaan kotiin sillä "ehdolla", että jos et nyt ole hiljaa niin lähden uudelleen.
Minulla asia kulkee omassa päässäni näin. Suutumme, tulee riita joka jostain syystä pitkittyy. Mies lähtee ulos rauhoittumaan ja minä jään kotiin. Pikkuhiljaa lepyn ja rauhoitun ja alan odottaa että se toinenkin leppyisi ja tulisi kotiin. Kun näin ei tapahdu, raivo nousee uudestaan, entistä suurempana ja kasvaa päivä päivältä. Sitten kun toinen osapuoli tulee vielä ehtojensa kanssa kotiin, olen täysin kyvytön enää minkäänlaiseen rakentavaan keskusteluun.
Sitten olemme hiljaa muutaman päivän, asioita ei voi otta esille sen pelossa että toinen taas lähtee. Yksi helvetin oravanpyörä jossa ongelmat haudataan ja ne kuitenkin jäävät alitajuntaan kaivelemaan. Lisämausteena vielä reissussa olleen henkilön touhuamiset, joista en halua enkä uskalla edes kysyä mitään.
Eilen taas tilanne pääsi siihen pisteeseen, vaikkei meillä huudettukaan, oli vaan erimielisyyttä tietyistä asioista, mies lähti.
Tällä kertaa sitten ratkaisin asian siten että pakkasin hänen tavaransa ja vein naapuriin jossa oli jo alettu parantamaan maailmaa keskioluen avulla. Emme onneksi asu virallisesti yhdessä joten otin sitten samalla avaimetkin pois.
Haluan irti tästä ahdistavasta ihmissuhteesta, tiedän ettei kummallakaan ole hyvä olla. Mies ilmeisesti näillä aiemmilla reissuillaan on yrittänyt viestittää että ota ero, kun ei ole itse päätöstä kyennyt tekemään. No, minä laiton nyt tähän pisteen.
Meissä kahdessa on se ero, että minä kannan vastuuta, hän ei. Itse en kykenisi pitämään toista ihmistä piinassa viikkoa. Minulla olisi huoli siitä miten kotona pärjätään. En voi ymmärtää sitä miten toinen osapuoli ei tajua huolta ja hätää mitä katoamisillaan aiheuttaa.
Nyt tämä suhde on jo liian rikki. Ei pysty korjaamaan.
Olkaa te muut viisaampia, älkää päästäkö asioita tähän pisteeseen. Kyllä minäkin yritin vaikka minkälaisia riitelumetodeja...en vain onnistunut ainoassakaan.
Vaikeahan se on yksin suhdetta parantaa jos toinen ei kanna omaa vastuutaan.

Minä olen nainen ja olen lähtenyt ovesta monet kerrat siksi kun mies haukkuu ja huutaa eikä anna sanoa sanaakaan väliin. Siinä kohtaa kun toinen tarpeeksi kilahtaa eikä anna toiselle osapuolelle tilaa, on paras mennä ovesta ulos ettei itsellä napsahda ja tee jotain typerää.