Jahuu tässä sitä ollaan menossa vuodens Amerikoihin vaihtariks! Aivan mielettömällä energialla ja innolla menossa! Pää kolmantena jalkana (nainen kun olen) ja tuntuu ettei mitkään varoittelut auta:)
Mutta siinähän se idea ja syy murheeseen onkin. Miten käy rakkauden joka on vasta juuri syttynyt liekkiin ja vielä todellakin, - on lumivalkoinen, ilman mitään säröjä?
Ennustakaahan:)
Mutta siinähän se idea ja syy murheeseen onkin. Miten käy rakkauden joka on vasta juuri syttynyt liekkiin ja vielä todellakin, - on lumivalkoinen, ilman mitään säröjä?
Ennustakaahan:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juu. Kohtalotoveri tosiaan...Olin viime vuoden kans jenkkilässä vaihtarina ja kulta jäi tänne kotimaahan. Ekat 6kk me pärjäiltiin tosi hyvin. Kirjoteltiin ja muuta. Mut sitten alkoki laskumäki. Pikkuhiljaa vieraannuttiin ja kaikki mitä meillä oli ollu, katoski taivaantuuliin. Niinhän siinä sitte kävi, että meillä meni poikki ja molemmat löysi uudet armaat. Nyt kuitenki päädyttiin taas takaisin yhteen tuon vaihtarivuoden jälkeen. Vaikea kokemus se on olla vaihtarina ja yrittää samalla seurustella kun kumppani on toisella puolella maapalloa. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Kannattaa yrittää pinnistellä sen vuoden läpi vaikkei se aina helppoa oliskaan :) Minnepäin jenkkejä muuten oot menossa...?
Olin kans Amerikassa viis vuotta sitten vaihtarina. Keväällä ennen lähtöä aloin seukkaamaan ja mentiin sitte teinikihloihinkin kesällä. Ehkä ne olikin enemmän sellaset lupaussormukset. Siis just samanlainen orastava suhde kun teillä.
Koko vuosi jaksettiin kirjotella, niitä kirjeitä on siis mielettömät pinot, soiteltiin vaikkakin harvoin kun mies meni armeijaan. Olin siellä tosi rakastunut, mieskin oli täällä ja olin ihan varma että voidaan jatkaa sitä kotileikkiä kun tuun Suomeen. En ees voinu mennä Jenkeissä treffeille kun mulla kuitenkin oli se iiiihana mies täällä. Kun sitten tulin takasin, ja nähtiin eka kerran, huomasin ettei mies ollutkaan oikeastaan muuttunut mitenkään. Minä olin kylläkin, ja tuntui ettei meillä ollut mitään puhuttavaa! Sitäpaitsi ois kai pitänyt ensin vähän totutella siihen, että voi todella oikeasti kasvokkain puhua toisen kanssa, eikä heti vaan pussailla ja tavallaan jatkaa siitä mihin jäätiin! Mies oli selvästi vieläkin ihan rakastunut, mulla tuntui sen ekan tapaamisen jälkeen tunteet viilenevän kovasti ja päätin lopettaa koko suhteen. Omasta puolestani ei harmittanut, mutta miehen puolesta olen vähän pahoillani vielä nytkin viiden vuoden kuluttua. Olihan hän täällä oottanut kiltisti koko vuoden ikävöiden vaikka olisi voinutkin olla muittenkin kanssa.
Mutta ite olin tosiaan niin erilainen kun palasin että näin kävi.
En maalaa mitään piruja seinille, sehän riippuu hirveästi ihmisistä, ja iästä yms. kestääkö suhde!
Jokaisella asialla on tunnetusti kaksi puolta. Itse olin vaihdossa ja seukkasin samaan aikaan. Näin jälkiviisaana voisi todeta, että vaihtariajasta olisi saanut enemmän irti sinkkuna. Toisaalta vaihtarina olo myös muutti omaa ajatusmaailmaani niin paljon, että takaisin Suomeen palattuani ajauduimme kumppanini kanssa aika pian törmäyskurssille. Kannattaa harkita tarkkaan.
mun mielesta kannattais laittaa poikki ennen ku lahet...ja pitaa yhteytta kavereina...jos suhde on vasta uusi ni anna palaa muitten miehien kanssa..ehka siella tapaat tosi rakkauden...ja jos et voit hyvilla mielin palata kultasi kainaloon...et sentaan peta hanta jos olette eronneet ennen lahtoa....
tai sitten jos jatkatte yhdessa ja kuukausien kuluttua siella petat hanta ja sitten eroatte, ei yhteen palaamista ole....
jos sun tanhetkinen kulta on se oikea ni palaatte varmasti yhteen kun tulet takas...usko mua...nahty on ja koettu...
kaukosuhde ei toimi....
GOOD LUCK
Kun on päässyt kunnolla ison mustan munan makuun, niin ei siitä eroonkaan halua päästä. Parempi siis lopettaa suhde jo lähtiessä, niin ei tule jälkipuheita.
Lahdin tammikuussa vaihtoon australiaan! Viimesyksyna tapasin unelmien miehen. Suhde toimi hyvin ja molemmat ajatteli mun lahtoa, mutta se oli vaan sellanen aihe mista ei puhuttu!
Pari paivaa ennen lahtoa laitoin 'poikki' paatettiin tai siis ma olin sita mielta etta haluan valivuoden ja haluan olla vaan kaveri ja katotaan sitten vuoden jalkeen! 'poikaystavani' kirjoittaa minulle useasti ja soiteltu on myos. Alussa vannottiin viella rakkautta, mutta nyt se on jaany!
vaikka poikaystavani sanoi ennen lahtoa etta han odottaa minua kiltista, mina en ollut valmis siihen, haluan saada irti kaiken vuodestani!!!
Toivon etta kaikki on viella suomessakin 'ennallaan' ja palataan yhteen, jos ei niin mies ei ollut oikea minulle!
Onnea vaihtari vuoteen, mita tahansa paatatkin tehda se on varmasti oikein teidan suhteelle, kerro sitten mita teit!?
tSEMPPIA!!!
Tapasin tulevan mieheni vain vajaa kuukausi ennen kuin lähdin vuodeksi atlantin toiselle puolen.
Tavallaan lähdin matkaan sinkkuna, mutta sovimme pitävämme yhteyttä (kavereina). Tiheään tahtiin kirjoitimme sähköpostia toisillemme ja jonkin ajan kuluttua meidän oli mahdollista olla puheyhteydessäkin lähes päivittäin. !!VINKKI!!Messengerin kautta voi puhua internetin välityksellä ilmaiseksi mistä maailman kolkasta tahansa, hankkii vain luurit ja mikrofonin!)
Ajan saatossa, vain muutaman viikon fyysisen yhdessä olon aloittanut, orastava suhteemme syveni kaukorakkaudeksi. Pieni skeptikko minussa kuitenkin kyti pinnan alla koko ajan...Päätin kuitenkin vain katsoa kuinka käy.
Vuoden päästä taas tavatessamme jatkoimme täsmälleen siitä mihin jäimme - ensimmäisestä yöstä alkaen asuimme yhdessä. Seuraavana kesänä menimme kihloihin ja ensi kesäksi olemme suunnittelemassa häitä! :)
Luulempa, että pidempään kestäneet suhteet eivät kestä vuoden erossa oloa. Syystä, että se joka lähtee maailmalle kasvaa ihmisenä niin paljon, ettei kotiin jäänyt pysy kehityksessä perässä.
Me olimme periaatteessa toisillemme vielä aivan tuntemattomat kun lähdin ja tutustuimme sitten henkisesti (eipä ollut muutakaan vaihtoehtoa tutustumiselle kuin henkinen puoli) sen erossa olon aikana. Muutuinhan minä ihmisenä paljonkin sen vuoden aikana, mutta eihän sulhaseni tuntenut sitä entistä minääni.
Tsemppiä sinulle nti casanova ja lumivalkoiselle rakkaudellesi - kyllä se kestää, jos niin on tarkoitettu. Täytyy vähän uskoa kohtaloon!