Pituuskasvu

Kofeiinin vaikuttavuudesta kasvun pysähtymiseen ei ole toistaiseksi löytynyt tieteellistä näyttöä.
Itseasiassa on saatu hieman näyttöä että asia olisi päinvastainen.
Tutkimusten mukaan kofeiini on jossain määrin lisännyt hormoonien vapautumista. Huhuja siitä että tällä olisi vaikutusta pituuskasvuun on, mutta tosiasiassa jos syöt hyvin/tarpeeksi ja pidät huolta fyysisestä kunnostasi kasvat normaalisti.
Energiajuomat tosin kannattaa jättää suosiolla pois.
Miksi?
Suun terveydelle kahvi ja energiajuomat ovat haitallisia. Kahvi värjää hampaita. Energiajuomat aiheuttavat samaa suuhun mitä muut sokeripitoiset juomat. (Ientulehdusten ja aivoinfarktien välillä on havaittu yhteys, esim: http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Sydäntauti-voi-alkaa-suusta/1362/ )

lue lisää Kofeiinin vaikutuksista pituuskasvuun.:
http://www.livestrong.com/article/539534-does-caffeine-affect-growth-hormone-release/#ixzz2CThU2zW2

Lähteet:

"Journal of Endocrinological Investigation"; Caffeine Stimulates Growth Hormone Secretion by Cultured Rat Pituitary Cells; Hochberg Z, et al.; February 1984
KidsHealth.org; Does Coffee Stunt Your Growth; Mary L. Gavin; May 2010
MedlinePlus; Growth Hormone Stimulation Test; David C. Dugdale; September 2009
"Pediatric Research"; Effect of Caffeine on Thyroid and Pituitary Function in Newborn Rats; Clozel M, et al.; July 1983

Ei ole totta, voi rotan potta. Hydroidi kahvi ja maailman, Jumala on luonut taivaan kanne, ihmisten paikkana, ajalla. Coping-keino pakokeinona tulevaisuudessa, todellisuuden mukanaan tuoma rajallinen mahdollisuus. Kuvaelma vain esitti sitä, pakoa kivusta ja psyykkisestä, väärän persoonallisuuden, kuin lapsen vastuutta yksityisyydestä, painostamisesta. Hän sanoi, vain itselleen, vain meille muille, *"ja tuolle, joka on kuin, minä."
Pelon luoma coping-keino, kanssa-ihmisten keskellä. Tarrautunut, kuin hukkuva oljen korteen. Se muodosti täyttymyksen, täydellisyydestä, se siinsi kaukana, kuin maan ja taivaan erottavan horisontin, viiva.
- "Kiitti, mulle riitti" Viiva halusi kertoa mustan ja punaisen yhdistelmästä. Se oli jotain eläimellistä, elementitöntä, ja tulevaisuudella todellisuutta. Niin, sitä markkinointiin, kahviakin. Varmistin vain kuntoa, kahvinkeittimen mallia, vuosilukua, ja valmistusmaata, niitä ei edes kukaan voinut kuvailla. Todellisuudessa, tein sitä loputtomiin. Olin vain jo melkein eleetön. Pelkäsin sitä, muutosta, jossa sielu muuttui, vain mieleksi ja omaneduntavoitteluksi. Se tuli, tulevaisuudeton todellisuus, turvallisuudettomuudesta. Tunteesta, joka oli kuin valvova vieras, keskuudessamme, kanssa-ihmisistä ympäristönä välittämättä. Välinpitämättömyys, se oli kuin auktoriteettien kunnioitus, mutta katse suuntasi jo räjähtävämpää, rauhan rikkoutumisen multi-voimaan, yhteiskunnan muodostaman rikkoutuneen peilikuvan pintaan. Se näkyi olemuksesta, joka koki vain tyhjyyttä, ja läsnäolemista, harhaisesti täyttynyttä mieltä, yksiköllisyydettömyyttä. Täydellisesti vain valvoa haluaa, täydellisyydestä persoonallisuutensa täyttämästä mielestä, hän haluaa sen, hetken elämästä, ja yksityisyydestä, muodostaa. Täydellisesti, se aate oli jo omaksuttu, mutta ajatus-tasoisesti, täydellisesti, hän oli sen, asenteen, oman itsensä esittämän egoismin, jo päässyt väreilevän hauskuuteen. Joka mielessä luonnon horisontin ja taivaan kannen erottajan viivan, sijaan väkivallan persoonallisuuden, vaarallisen teon, luonnon ympäröidessä, vailla tasapainoisuutta: täydellistä mielen rauhaa. Ja oman itsen omaksuman turvallisuuden egoismin, joka olemuksessa väreillen virheellisyydessään, loi vain polun, tiestä poikkeavan, ja kertoman, tulevaisuudettomasta todellisuudesta. Siksi se oli väärin, hänen täytyi muuttua, häntä ei palkitsisi elämä. Edes mustan aukon kaltainen unohdus, ei voisi muuttaa häntä.
' *Hetki
Se oli niin väärin. Kaunis poikkeama ei loisi eroa luonnosta, ympäristönä. Ei sellaista sopinut tehdä, oman egoismin luomaa asennetta, jossa vain omaneduntavoitteleminen, oli, seurauksista viis, riistämällä, saavuttelemisen, ja kaiken ajan, kunnoituksen, ja toimeliaan hetkenkin. Aate, se ei kertonut origottomalle, yhtään mitään elämästä, jota voi vain kuvailla hänestä, tästä persoonallisuudesta, hektisyyden ja impulsiivisuuden kieltämäksi. Se on kiellettyä, hektisyys, ja impulsiivisuus, ihan kokonaan. Impullsiivio, taas on ele, joka kertoo ilmeenä, olemuksesta, joka on niin tuttu, turvallinen eikä sitä tarvitse pelätä. Todellisuutta, sitä se on, eikä sitä tarvitse pelätä, vajaamielisyyden kaltaisesti. Kalvakat kasvot vain kertoivat niden omistajasta, joka halusi uteliaisuuden sijaan, turvallisuuden tuleivaisuuteenkin. Ne kasvot kuvastivat rrauhaa ja ilman pelkoa, ne kertoivat jostakin jo unohdetusta, menneestä, mutta tulevaisuudestakin, pelotta. Eivät tarvinneet uteiliaisuutta sinällää, ja se rikkoi loukkaavasti yksityisyyden luomaa, Jumalan suojaa rauhaa. Sekavuus-tilassa oleva himmeä hahmo, oli jo liioin origoton, jopa elämälleen, eleillään oleillen rivosti meidän muiden ympäristössä, kanssa-ihmisenä, Jumalan luomalla, yksityisyyden lahjalla, maapallon kamaralla. Hänet voi tunnistaa, ja ilmeillään, joihin hänet kasvonsa olivat seisahtuneet, pystyivät kuvastamaan vain hehkeään kukkaansa puhjennutta narsismia. Kuinka tuskainen tie oli kulkea aatteen painotamisesta takia, epäonnistujalle? Kuinka koko sielu olikaan väkivaltaisuuden ja painostamisen takia kadonnut hänestä.... Luoden hänet vain aina päivä päivältä poikkeavaksi, ja arkea pakenemaan, läsnäolonsa takia, seurastamme. Hän oli niin paha. Hän oli paha, eikä hyvää voinut löytää hänen harhaisesta hahmostaan, enää kukaan, enää koskaan.....

- Joo, kun teillä se väline tähän liittyen.
Kun on ihan oikeaakin kekriä, ja on sellaista valkoista, ja tasapainoisuutta, kun on mustia, ja energisiä, nuoria kekrejä, jotka ovat pakanaverkossa, ja voi, oi heidän seurassaan on usein noitia niin monia. Heillä on vastuuta,ja heitä raahataan usein, moniin paikkoihin, niin julkeaviin.
Se on huomattava poikkeus, jolla yritteliäästi yritetään vain selittää, että kaikki ei ole kohdallaan. Se kertoo viiltävästä, rauhanrakastamisen rankaisevuudesta, ja tulevaisuuden vaikeudesta. Se ei kerro lapselle onnesta tiestä rakkauteen, ja jotkut nuoret aikuiset on sellaisesta, kovin huolissaan, polusta tulevaisuuteen. Se hyvin julkeavasti kertoo rakastamisen voimasta, ja ilonsa se on ilmiselvästi Hitlerin yli-ihmisten kaltaisesti, saanut lumen luonnista. Hyvin vikkelästi mukaansa tempaa, ja jotenkin rauhallisesti, yrittää julkisesti kertoa, kuinka valkoinen viiva voi sydämmestä ottaa, häijysti se valkoista viivaa, joka vain laimin silmään pistää, turhautumaan, tasapainoisuudesta ottaa. Turhaumaan ajan tuhlaa, ja iiriksestä kasvoihin voi kostaa. Sitä ei voi ostaa, mutta se ilon lahja on turvallisuudelta, kuin sylissä, ja myrskyn slmässä, julkisesti kasvoihin, sen voi valon tavoin, suuntaa.
Keltainen on karu, kahvittelun ja tunnelman, kuin hetken, arjen väri, tunnelman keskellemme suoja. Turvallisuudesta on kiinnostunut taas ilo-lahjan luoja. Häijysti se katosi, ilmojen ilo, keskeltämme, ja rauhanomaisuus, suun pieniltä ja pyöreiltä, huuliltamme. Kauas se katosi, jätti jälkeensä vain tiedottoman, ja ajatuksen, kuin hetken pienen, ja ajatuksen, kuin unen tuoman, hetken ja olemuksen julkeavuuden. Kuvaten se kiersi, valkoisen värin, ja älähdyksen omaisesti, se motorisen viestin, ilmeestä, kuin eleestä kertoi. Ei sellaista saanut ollakaan, se älähti, äänellä, joka kiersi, ja kuvasi, kuin kuumuutta uuni. Olemuksesta saattoi havaita vastustajan, se ääni oli, ja kuin korkea, kimakka, että kaikki katsomaan, mitäänsanomattomin ajatuksin seisahtui. Kasvoista kalpea, ja kuulija, hetkeks, historiaan jopa seisahtui. Hän esiintyi, edessä oli jo niin monia, kun hän pelastusta, kai pöytäliinasta, kuvaili olemuksestaan, kuin pantomiimi-taiteilja, joka harvoin koskaan oli niin lahjakas. Kirkuen kuin korppi, se lensi pienen hetken, tulevaisuudessa, haukkoen ilmaa, kuin kala kuivalla maalla, se paljasti lahjojaan, väsyksissä niin monia. Kumpa kiertäen, ketä ilma kairaa, voisi vapahtajan kasvoista, ken taas säännöllä tasa-painosta laittaa. Omistaa ken kuta pieni poika, tuskissaan haluaa, löytää vain harvoja, moni haluaa. Hän ei vois tietä kaihtaa, ja sitten voisi taas, kuin näytelmässä sukset ristiin laittaa. Sovittuun, niin he sovittuun, äsken taas mieleen tuli palata järjestelmään, ennalta sovittuun. Ennalta kerrottuun, se taas halusi painostamisella törkeästi kasvoihin vain kosketella, se ei turhautumista, elitavoista, ilmasta, tai painosta, kuin yksityisyydestä, ollut kuullutkaan, niin tulen, vain pahan, omista tavoista. Vain rauhaa halusi niittää, tämä kai coping-keinoksi tarkoitettu tavoiteltu turvallisuus monista, ihmisistä ken vois raikaa, ja niin julkeasti laulujen laulamista kaihtaa. Näytelmän esittäjiä, mieliä, kun sielussa on jo niin monia. Se vain kasvoista teki umpimielisen silmissä, loputtomiin, tahtoonsa saakka, kasvoista, pitäen onnesta silmiä, niin sokeita. Ei näytelmä lapsenkasvatukselle, se onnetta, vapauden on nurmea, kosketellen, vain julkeavaa, niittävää, se ei tulevaisuuteen, jätä kummeksuen kai mitään muuta kauneutta, sisimpää toruu se kasvoista kopeaa, kuin julkeavaa, ja kasvoista, on kohtuuton koskettelu, aivan kiellettyä. Ei voi aikaa riemuksi taas niittää, kun kansa vain kiittää, ei voi katseilta enää enempää rientää, se vielä normaalia on, mutta kohta taas elämä voi olla kohtuuton.