Alustus runolle: Koen runossa olevan kaksi persoonaa yhdessä. isä sekä poika, jotka käyvät sisäistä taistelua mielen tasolla. Poika elää tietämättömyyden pelossa, isä kaiken nähneenä, kaikesta tietoisena. Kysessä on siis "valtataistelu" isän ja pojan välillä. Loppuhuipennus runossa kertoo isän saavuttaneen ratsullaan kartanon. Kartano ei ole mikä tahansa kotirakennus. Kartano on maallisessa mielessä kuin taivas hengellisesti miellettynä. Kun isä saavutti kartanon(taivaan) laps rinnoilla vainaa on. Juuri näin. Kun mielen tasolla itsekäs minä harhailee ja kuvittelee tuon tuosta, ISÄ kantaa sylissään vain odottaen kuoleman pakollista tapahtumista vapautuksen/pelastuksen tähden.
Joku Goethea ymmärtämätön on väittänyt runossa olevan kysymyksessä isä ja sairas poikansa.
Ken ratsain ulkona yössä lie?
Läpi viiman ja yön isä lastaan vie;
isä piltin on kietonut kainalohon
syli suojan suo, syli lämmin on.
Pääs peität – mi, laps, sua peljättää?
Isä, keijujen kuningas – etkö nää?
Sa kruunun ja laahuksen nääthän tuon?
Se on, lapsi kulta, vain sumua suon. "Tule, armas laps, sinut kanssani vien!
Me leikimme kauniisti kaiken tien;
kukat kirjavat viittovat virran luo,
puvut kultaiset äitini sulle tuo."
Isä, kuuluetko, etkö sa kuule, kuin
mua kutsuu se kuiskivin houkutteluin?
Laps, etkö jo tyynny, jo viihtyä voi?
Vain kuivissa lehvissä tuuli soi.
"Tule pois, soma poikanen! Tuttuaan
tytärparveni valmis on vaalimaan;
kisat yölliset kitää ja keinuttaa,
unin tanhu ja laulu sut uinuttaa."
Isä, katso, tuolla sen tyttäret nään!
Mua viitaan viittovat synkeään.
Sen, poikani, tarkoin ma nähdä voin:
pajut harmaat, vanhat ne huojuu noin.
"Mua, laps, sulomuotosi houkuttaa;
sinut ryöstän, jos suosioll' en sua saa."
Isä, auta, jo keijujen kuningas vie!
Isä, voi, mitä mulle hän tehnyt lie?
Isä kauhuin kannusti ratsuuaan,
laps voihkiva, houriva rinnoillaan,
hädin tuskin saavutti kartanon,
Joku Goethea ymmärtämätön on väittänyt runossa olevan kysymyksessä isä ja sairas poikansa.
Ken ratsain ulkona yössä lie?
Läpi viiman ja yön isä lastaan vie;
isä piltin on kietonut kainalohon
syli suojan suo, syli lämmin on.
Pääs peität – mi, laps, sua peljättää?
Isä, keijujen kuningas – etkö nää?
Sa kruunun ja laahuksen nääthän tuon?
Se on, lapsi kulta, vain sumua suon. "Tule, armas laps, sinut kanssani vien!
Me leikimme kauniisti kaiken tien;
kukat kirjavat viittovat virran luo,
puvut kultaiset äitini sulle tuo."
Isä, kuuluetko, etkö sa kuule, kuin
mua kutsuu se kuiskivin houkutteluin?
Laps, etkö jo tyynny, jo viihtyä voi?
Vain kuivissa lehvissä tuuli soi.
"Tule pois, soma poikanen! Tuttuaan
tytärparveni valmis on vaalimaan;
kisat yölliset kitää ja keinuttaa,
unin tanhu ja laulu sut uinuttaa."
Isä, katso, tuolla sen tyttäret nään!
Mua viitaan viittovat synkeään.
Sen, poikani, tarkoin ma nähdä voin:
pajut harmaat, vanhat ne huojuu noin.
"Mua, laps, sulomuotosi houkuttaa;
sinut ryöstän, jos suosioll' en sua saa."
Isä, auta, jo keijujen kuningas vie!
Isä, voi, mitä mulle hän tehnyt lie?
Isä kauhuin kannusti ratsuuaan,
laps voihkiva, houriva rinnoillaan,
hädin tuskin saavutti kartanon,
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä en mistään runoista piittaa. EVVK. Mulle rittää se kun jätkät mua piirittää ja cokista on jääkaapissa.
Alustukseesi puutun, en itse runoon. Keskushermoston tuottamana on alustuksesi, eikä mihinkään todelliseen ulkoiseen ärsykkeeseen perustuvana.lähde? Aistiharha voidaan kokea minkä tahansa aistin välittämäksi: Silloin ihminen näkee, kuulee, tuntee, maistaa tai haistaa jotakin, jolle ei ulkoisesta, yhdessä havainnoidusta maailmasta löydy vastinetta.lähde? Yleisimpiä hallusinaatioita ovat näkö- ja kuuloharhat. Hallusinaatio on eri asia kuin illuusio eli havaintovirhe, jossa on kyse todellisen ulkoisen ärsykkeen virheellisestä havainnoinnista tai tulkinnasta. Illuusioita ovat esimerkiksi ulkomaailmasta peräisin olevat ”harhanäyt” kuten optiset harhat ja kangastukset.