Olen parikymppinen nainen onnellisesti parisuhteessa ihanan miehen kanssa ja asumme yhdessä. Ongelmana on vain se, että osaan olla todella mustasukkainen vaikka tiedän ettei siihen ole aihetta. Mieheni on luotettava eikä salaile minulta asioitaan, mutten silti saa epävarmuuttani hälvenemään. Esim. miehen lähtiessä kavereidensa kanssa baariin pelkään aina jonkun naisen iskevän silmänsä mieheeni ja saavansa hänet pettämään hänen ollessa alkoholin vaikutuksen alaisena. Mieheni on humalatilassa tosi sosiaalinen, tykkää tanssia jne. muttei siis ole ikinä tehnyt mitään kenenkään muun naisen kanssa, enkä usko että helposti sellaista tulisi tekemäänkään. Mutta en vain pysty ottamaan rennosti! Aina kun miehellä on tiedossa baari-ilta kavereidensa kanssa tulen tosi hermostuneeksi ja ajattelen mitä voisi sattua. Esim. miehen mennessä baariin kotipaikkakunnallaan (joka on melko pieni ja kaikki tuntee toisensa) pelkään mieheni entisten kävelevän vastaan. Mulla on muutenkin kova pelko aina eksiä kohtaan koska itselläni on takana todella vaikea ero eksästäni (roikuttiin toisissamme kiinni pari vuotta eron jälkeenkin, joten tiedän miten vaikeata joskus on päästä entisestä yli). Mies tietää että eksät on mulle kova paikka, joten osaa olla niistä puhumatta..
Mutta miten saisin tämän epävarmuuteni pois? Mies on joskus vaan vitsaillut ja sanonut että on söpöä, kun olen mustasukkainen, mutta oikeasti se tuntuu syövän minua sisältä kun kuvittelen mitä tapahtuis jos mieheni pettäisi minua. Myönnän itsetuntoni olevan melko alhaalla ja mielessäni on käynyt monesti etten ole yhtä hyvä kuin mieheni. En ole hänelle tästä epävarmuudestani kertonut, joten hän luultavasti luulee että minulle on ok aina kun hän lähtee juhlimaan miesporukalla. En halua häntä estääkään, sillä hän näkee kavereitaan niin harvoin.. Mutta onko mitään keinoa, vinkkejä, mitä tahansa miten saisin oman pääni kuntoon enkä uhmaisi koko ajan omaa mielenterveyttäni? :D
Mutta miten saisin tämän epävarmuuteni pois? Mies on joskus vaan vitsaillut ja sanonut että on söpöä, kun olen mustasukkainen, mutta oikeasti se tuntuu syövän minua sisältä kun kuvittelen mitä tapahtuis jos mieheni pettäisi minua. Myönnän itsetuntoni olevan melko alhaalla ja mielessäni on käynyt monesti etten ole yhtä hyvä kuin mieheni. En ole hänelle tästä epävarmuudestani kertonut, joten hän luultavasti luulee että minulle on ok aina kun hän lähtee juhlimaan miesporukalla. En halua häntä estääkään, sillä hän näkee kavereitaan niin harvoin.. Mutta onko mitään keinoa, vinkkejä, mitä tahansa miten saisin oman pääni kuntoon enkä uhmaisi koko ajan omaa mielenterveyttäni? :D
Vastaukset 10
Vanhimmat
...lisään tähän vielä, että minua itseäni ei ole petetty ikinä, mutta olen nähnyt kuinka lähipiirissäni sitä on harrastettu. Esim. isäni petti äitiäni, ja veljeni petti eksäänsä sekä nykyistään (tuon saman eksän kanssa).. Eli luultavasti mulle on jonkinasteisia traumoja sitten kehittynyt joten kuvittelen että itseänikin tullaan pettämään joskus.
Olin itse aikoinaan myös mustasukkainen ja riidan hetkellä tuo toisen syyttely oli aivan hallitsematonta.
Lopulta mieheni sanoi, että jos en opi luottamaan ja hallitsemaan tuota turhaa tunnetta, meidän suhde on ohi.
En halunnut luopua miehestäni (silloin vielä seurstelukumppani) ja otin yhteyttä asuinpaikkakuntamme mielenterveystoimistoon.
Muutama kerta keskustelua ammattiauttajan kanssa ja itsetutkiskelua kotona, kunnon keskustelu miehen kanssa asiasta ja asiallinen mietiskely, miksi tunsin niin hirveää mustasukkaisuutta ja........dadaaaam...olen vapaa tuosta hirvittävästa "taudista"
Nykyisin mieheni on töissä toisella paikkakunnalla ja yöpyy siellä myös. Toisinaan näemme vai pikaisesti viikonloppuina, kun hän tulee lauantai iltapäivällä lähteäkseen taas sunnuntaina.
En enää mieti, mitä kaikkea VOISI tapahtua hänen reissussa ollessaan, vaan luotan kun hän sanoo ettei mitään ole tapahtunut.
Jos todellakin tunnet, että mustasukkaisuus alkaa haittaamaan jo normaalia elämääsi, ota yhteyttä mielenterveystoimistoon. Se on itsestäsi, kumppanistasi ja parisuhteestanne huolehtimista ja välittämistä.
Tsemppiä sinulle ja parisuhteellesi.
Sulla on osuva nikki: epävarma neitokainen. Siitähän se mustasukkaisuus johtuu, epävarmuudesta, menettämisen pelosta, hylätyksi tulemisen pelosta jne., ja jos antaa pelkojensa ohjailla ajatuksiaan, teot seuraavat usein perässä.
Epävarmuudelle voi panna kampoihin muuttamalla asennettaan, hissun kissun, ohjaamalla omia ajatuksiaan tietoisesti positiivisempaan ja luottavaisempaan suuntaan, tukea omaa selviytymiskykyään järjellä ja jättää tunteellinen itsensä pelottelu vähemmälle.
Kukaan ei voi etukäteen tietää miten tulee käyttäytymään, ajattelemaan, tuntemaan jne. uudessa, yllättävässä parisuhdetilanteessa. Siinä hetkessä vaikuttavat aina myös kumppanin käytös ja sanat eikä vain se miten on itse itsensä ajatuksillaan valmistanut vastaavanlaista tilannetta varten.
Ja se, miten me itse itsemme valmistelemme, miten ennakkoasennoidumme erilaisiin elämäntilanteisiin jo ennen kuin ne meille edes tapahtuvat, vaikuttaa jatkuvasti myös arjen elämiseen. Siellä taustalla ne meitä ohjailevat, tukien joko pelkojamme ja epävarmuuksiamme tai vahvistaen uskoamme selviytyä yli elämän vaikeistakin tilanteista.
Ei pidä koskaan aliarvioida omien ajatustensa voimaa eikä laiminlyödä sitä valinnan mahdollisuutta käyttääkö voimavarojaan itsensä ahdistamiseen vaiko tukemiseen. Siitä valinnasta jokainen on vastuussa itselleen.
Olen mies ja olin AIVAN SAMASSA tilanteessa kuin sinä... sanotaanko nyt näin että tuommoinen on vaikeaa, mutta voin sen verran lohduttaa että se menee kyllä ohi. Itselläni vaan auttaa se että soitan aina välillä tyttöystävälleni kun tämä on baarissa ja kyselen kuulumiset ja sitten huokaisen helpotuksesta. Kannattaa myös puhua noista sun tuntemuksista miehellesi ja voitte yhdessä nauraa sille kuinka mustasukkainen olet ja sitä mukaan kun miehesi käy baarissa ja mitään ei tapahdu niin mustasukkaisuus alkaa hälvetä... ja mustasukkaisuus on kuitenkin niin yleistä. KAIKKI ovat mustasukkaisia, toiset enemmän, toiset vähemmän. Keskustele aina pari päivää ennen miehesi baariin menoa noista asioista! toivon että pääset ongelmastasi! ja pääsetkin! luota vain kohtalotoveriis! :)
Joo-o; "... toiset enemmän, toiset vähemmän ..." Ja sitten ne, jotka eivät ikinä koskaan pääse sairaudestaan eroon eivätkä edes yritä. Ja sitten olemme me, jotka ovat opetelleet toisenlaisen tavan katsella tätä(kin) asiaa ja juttua, joka on yksi pimeimpiä luonteen piirteitä, mitä ihmisestö löytyy.
Minun kaverini jätti tänään lähtemättä kanssani baariin mitä todennäköisemmin mustasukkaisen avovaimonsa takia. Eli aika laajat ovat vaikutukset mustasukkaisuudella kun onnistui minunkin iltani pilaamaan, vaikka baariin menoa oltiin jo sovittukkin kun tulin käymään synnyinpaikkakunnallani ja viime kerrasta on jo vuosi.
Itse en tykkää nähdä tyttöystäväni exiä. Jos hän näkee heitä baarissa niin toivon, että minä en ole tuolloin mukana. Ei minua varsinaisesti haittaa jos hän exiensä kanssa juttelee kunhan tunteet ja kädet pysyvät kurissa ja luotan häneen kohtalaisesti.
Ei elämä ja parisuhteet niin vakavia ole. Minä annan tyttöystäväni tehdä mitä hän haluaa ja jos hänen toimintansa ei minua miellytä niin laitan suhteen poikki. Kyllä uusia kumppaneita aina tulee ja pettävien on hyvä jatkaa matkaansa mahdollisimman nopeasti ennen kuin heihin ehtii kiintymään liikaa. Tällaisilla tilanteilla se luottamus nimenomaan ansaitaan.
Tiedäthän itsekin, että sairaalloisella mustasukkaisuudella ajetaan kumppani vain pois, ei todellakaan hilata lähemmäksi? Tilanteesi on vielä aika hyvä, koska olet pystynyt olemaan näyttämättä tunteita miehellesi, se syö kuitenkin sinua sisältä päin. Nyt olisi varmasti hyvä aika hakea apua tilanteeseen, koska se ei voi jatkua tuollaisena. Jos et saa selvitettyä asioita yksin (tai juttelemalla ystävän kanssa tai miksei miehenkin), niin hanki ammattiapua. Tilanteesi ei mene ohi itsestään, vaan se täytyy käsitellä jotenkin. Tietysti kaikki aiemmat ikävät tapahtumat voivat vaikuttaa tällaiseen käytökseen, mutta yleensä se on enemmän kiinni itse ihmisestä, että traumatisoituuko asioista vai ei. Itse olen ollut toinen nainen (asia selvisi minulle suhteen edetessä) ja lähipiirissä on sattunut kaikenlaista parisuhderintamalla, mutta en ole antanut sen vaikuttaa omaan elämääni, vaan nykyiseenkin suhteeseeni, joka on kestänyt 6 v., menin ilman painolastia ja täyden luottamuksen kanssa. Se on kannattanut! Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja kukaan ei voi luvata ikuista onnea ja rakkautta, mutta sitä on hyvä tavoitella yhdessä!
Kiitos kaikille vastauksista. Mies kävi viikonloppuna juhlimassa kaveriporukalla ja hyvinhän se oli taas mennyt, en tiedä miksi aina odotan miestä katuvaisena kotiin valmiina kuulemaan huonoja uutisia että olisi jotain tehnyt.. Mutta jospa tämä tästä, suhteemme on kuitenkin vielä niin alkutekijöissään että pelkään vieläkin miehen kyllästyvän minuun joten olen varmaan sen takia näin epävarma. Toivon vain ettei mustasukkaisuuteni tule olemaan suhteemme kompastuskivi ja pyrin tekemään kaikkeni jotta nämä tunteeni rauhoittuisivat :) mutta kiitos kaikille, etenkin kauko1992:lle sillä vastauksesi oli todella piristävä kun tietää muitakin joilla on ollut samanlainen tilanne mutta ovat päässeet siitä yli.
periaatteessa sua on helppo verrata esim. pesusieneen;
PESUSIENI; imee vaikka pullollisen viinaa kun kaadat sitä sen päälle.
SINÄ; oot imeny ittees traumat TOISTEN PETTÄMISISTÄ JA HÖLMÖILYISTÄ ja näin ollen purat sen nyt sitten tähän mieheesi joka tuon tekstin perusteella on varmasti jokaisen sinkku-tytön unelma.
jos itselläni olis mies ja hän epäilis mua joka vitun liikkeestä ja olis niin mustasukkanen ettei antais ees hengittää. Se on ihan sama oikeestaan jos sun miehes ees aivastaa väärää suuntaa nii sä saat jonku kauheen kohtauksen.
YRITÄ NYT HYVÄ NAINEN OTTAA RENNOSTI JOS MIEHES EI OO SUA KERTAAKAAN PETTÄNY... nii ja miks sä et sitte lähe miehes ja hänen kavereiden mukaan baarii nii ehkä opit huomaamaa ettei mustasukkasuutee oo mitää aihetta.
Pitäiskö sun mennä hoitoon ammattihenkilölle. Oman hyvinvointisi kannalta. Ajattele pitemmällä tähtäimellä sun tulevia ja olevia ihmissuhteita. Mustasukkaisuus tulee pilaamaan ne kaikki. Tiedän itse miltä tuntuu epävarmuus tai huono itsetunto, miten se vaikuttaa lähes kaikkeen. Pureudu juuri siihen epäkohtaan itsessäsi mikä saa sut kiemurtelemaan mustasukkaisuudessa. Siihenkin kannattaa suhtautua rauhallisesti, eikä paniikinomaisesti, tarkastelemalla itseään ja asiaa ulkopuolelta . Niitä hylkäämisen ja petetyksi tulemisen tunteita pitää opetella käsittelemään ja hyväksymään. Vastaavassa tilanteessa et jää ruikuttamaan surkeuttasi, vaan olet valmiimpi ja itsenäisempi menemään eteenpäin. Olettaisin että sitä juuri pelkää mikä on jo aikaisemmin tapahtunut. Käsittelemättöminä ne jutut jää kummittelemaan.