Mieheni tunnusti viikko sitten pettäneensä minua humalapäissään toisella paikkakunnalla ollessaan. Olin just tullut töistä kotiin, ja hän odotti itkien kotona ja kysyessäni mikä on hätänä, tunnusti. Hänen mielestään hänen täytyi kertoa, koska ei voinut olla minulle epärehellinen. Tiedän hänen olleen tapahtuman aikaan todella kovassa humalassa, mutta tiedän myös, ettei se käy syystä unohtaa oma koti, avovaimo ja koko elämä jota elää..
Hän todella tuntuu katuvan ja häpeävän tekoaan ja pitää sitä elämänsä suurimpana virheenä. eikä itse tiedä mikä häneen on mennyt, kun on tehnyt minulle ja meille noin. Selvinpäin ei kuitenkaan olisi tuollaista pystynyt tekemään. Minusta tuntuu, että voin uskoa hänen olevan vilpitön sanoessaan kaiken tuon. En ollut koskaan aiemmin nähnyt hänen itkevän, varsinkaan noin surullisena ja lohduttomana.
Minun ensireaktioni oli tietysti itkua ja huutoa. Muutaman päivän kuluttua puhuimme asiasta enemmän, ja me molemmat toivoisimme ettei tätä olisi tapahtunut, ja että voisimme nyt tässä tilanteessa kuitenkin jatkaa yhteistä elämäämme, jossa ei ole kummankaan mielestä ollut tähän saakka sen suurempia ongelmia tai tyytymättömyyttä. Olemme sopineet, että pyrimme keskustelemaan pettämisasiasta ja muistakin asioista entistä avoimemmin, ja näin olemmekin tehneet. Olemme käyneet läpi tulevaisuuden toiveita, haluja ja odotuksia. Tuntuu, että olemme päässeet keskusteluissamme aiempaa syvällisemmälle tasolle.
Molemmat olemme tämän tapahtuman takia todella surullisia, ja rakastamme toisiamme suunnattomasti. Mies on useaan kertaan vakuuttanut, että olen oikeasti tärkeintä ja parasta mitä hänelle on koskaan sattunut. Hän sanoi, että vasta nyt menetyksen partaalla ymmärtää suhteemme merkityksen hänelle itselleen. Hän on kuunnellut itkuani ja keskustellut kanssani asiasta. Hänelle tärkein asia tällä hetkellä on, että minä voisin taas olla onnellinen.. Minusta itsestäni tuntuu, etten voi olla onnellinen kenenkään muun kanssa, elämä yksin jossain muualla kuin yhteisessä kodissamme tuntuu todella vieraalta ajatukselta.
Tiedän pystyväni antaa anteeksi tämän virheen vielä jonain päivänä, mutta en tiedä miten asian saa pois mielestä. Teko loukkaa minua ja on saanut minut todella surulliseksi. Siltikään en näe yhtä kaatokännierehdystä syynä heittää kaikkea pois, kun kumpikaan ei sitä oikeasti ole missään vaiheessa halunnut. Olen lukenut useita keskusteluita aiheeseen liittyen, ja useimmiten ihmiset kehottavat jättämään petollisen puolison. Minä tahtoisin uskoa, että tuo oli todellakin humalainen ylilyönti ja virhe, josta mieheni oppi tuntemaan suhteemme arvon ja merkityksen eikä tule sanojensa mukaisesti tekemään tätä toiste . Helppoa tämä ei tule olemaan varmasti kummallekkaan, eikä lopputulosta voi vielä tietää, ei kai koskaan muutenkaan.
Miten elämää tulisi jatkaa tästä eteenpäin? Milloin paha olo helpottaa.. Miten suhteen säröt saa paikattua ja jatkettua elämää taas puhtaalta pöydältä, voiko hänen tekoaan koskaan hyväksyä osaksi suhdettamme ja elämääni... Milloin voin taas olla aidosti onnellinen?
En ole halunnut keskustella asiasta ystävieni kanssa, vaikka mies kehottikin minua tekemään niin helpottaakseni oloani. Siksi halusin kirjoittaa tänne ja mahdollisesti keskustella asiasta jonkun saman kokeneen kanssa.
Hän todella tuntuu katuvan ja häpeävän tekoaan ja pitää sitä elämänsä suurimpana virheenä. eikä itse tiedä mikä häneen on mennyt, kun on tehnyt minulle ja meille noin. Selvinpäin ei kuitenkaan olisi tuollaista pystynyt tekemään. Minusta tuntuu, että voin uskoa hänen olevan vilpitön sanoessaan kaiken tuon. En ollut koskaan aiemmin nähnyt hänen itkevän, varsinkaan noin surullisena ja lohduttomana.
Minun ensireaktioni oli tietysti itkua ja huutoa. Muutaman päivän kuluttua puhuimme asiasta enemmän, ja me molemmat toivoisimme ettei tätä olisi tapahtunut, ja että voisimme nyt tässä tilanteessa kuitenkin jatkaa yhteistä elämäämme, jossa ei ole kummankaan mielestä ollut tähän saakka sen suurempia ongelmia tai tyytymättömyyttä. Olemme sopineet, että pyrimme keskustelemaan pettämisasiasta ja muistakin asioista entistä avoimemmin, ja näin olemmekin tehneet. Olemme käyneet läpi tulevaisuuden toiveita, haluja ja odotuksia. Tuntuu, että olemme päässeet keskusteluissamme aiempaa syvällisemmälle tasolle.
Molemmat olemme tämän tapahtuman takia todella surullisia, ja rakastamme toisiamme suunnattomasti. Mies on useaan kertaan vakuuttanut, että olen oikeasti tärkeintä ja parasta mitä hänelle on koskaan sattunut. Hän sanoi, että vasta nyt menetyksen partaalla ymmärtää suhteemme merkityksen hänelle itselleen. Hän on kuunnellut itkuani ja keskustellut kanssani asiasta. Hänelle tärkein asia tällä hetkellä on, että minä voisin taas olla onnellinen.. Minusta itsestäni tuntuu, etten voi olla onnellinen kenenkään muun kanssa, elämä yksin jossain muualla kuin yhteisessä kodissamme tuntuu todella vieraalta ajatukselta.
Tiedän pystyväni antaa anteeksi tämän virheen vielä jonain päivänä, mutta en tiedä miten asian saa pois mielestä. Teko loukkaa minua ja on saanut minut todella surulliseksi. Siltikään en näe yhtä kaatokännierehdystä syynä heittää kaikkea pois, kun kumpikaan ei sitä oikeasti ole missään vaiheessa halunnut. Olen lukenut useita keskusteluita aiheeseen liittyen, ja useimmiten ihmiset kehottavat jättämään petollisen puolison. Minä tahtoisin uskoa, että tuo oli todellakin humalainen ylilyönti ja virhe, josta mieheni oppi tuntemaan suhteemme arvon ja merkityksen eikä tule sanojensa mukaisesti tekemään tätä toiste . Helppoa tämä ei tule olemaan varmasti kummallekkaan, eikä lopputulosta voi vielä tietää, ei kai koskaan muutenkaan.
Miten elämää tulisi jatkaa tästä eteenpäin? Milloin paha olo helpottaa.. Miten suhteen säröt saa paikattua ja jatkettua elämää taas puhtaalta pöydältä, voiko hänen tekoaan koskaan hyväksyä osaksi suhdettamme ja elämääni... Milloin voin taas olla aidosti onnellinen?
En ole halunnut keskustella asiasta ystävieni kanssa, vaikka mies kehottikin minua tekemään niin helpottaakseni oloani. Siksi halusin kirjoittaa tänne ja mahdollisesti keskustella asiasta jonkun saman kokeneen kanssa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Minusta se, että miehesi toi itse asian esiin, koska se vaivasi häntä, on hyvä merkki. Jotenkin ajattelen, että "jätä pettäjä"-ohje koskee enemmän näitä miehiä, jotka eivät oma-aloitteisesti tuo asiaa esiin, vaan katuvat vasta sitten, kun kumppani on saanut muuta kautta asian selville.
Toipuminen vie varmasti aikansa ... puhumalla ja puhumalla... luottamus rakentuu pikkuhiljaa uudelleen, jos on rakentuakseen.
Tsemppiä!
Minulle sattui kerran sellainen tapaus, että pikkujouluista lähdettiin jatkoille ja siellä kännääminen jatkui vähän liian pitkälle ja siinä sitten yhden vedonlyönnin lopputuloksena tuli haettua yhtä vanhempaa rouvaa tanssimaan (sillä voitin sen vedon) ja loppuillasta sama nainen pyysi vielä saattamaan itsensä kotiin, kun hänkin oli juovuksissa. Lupaudui ja mentiin hänen asunnolleen, ja olin itsekin sen verran maistissa, että sammuin. Aamulla heräsin siihen, että makasin sohvalla ja tuo nainen ottaa aamujöpötyksensä suuhun ja eipä siinä sitten muuta lopputulosta kuin hoidettiin hommat ihan loppuun saakka. Ja ihan ilman kondomiakin vielä.
Jälkeenpäin harmitti ihan pirusti, ja pohdiskelin että kerronko asiasta kotona. En kertonut.
Nyt siitä on jo yli 10 vuotta, enkä ole sen jälkeen vieraisiin naisiin sortunut, enkä vedonlyöntejä harrastanut. Viinan käytönkin olen lopettanut kokonaan, yhden oluen otan saunan jälkeen muutaman kerran vuodessa.
Tilanne olisi helpompi jos miehesi olisi tehnyt samoin. Olen vastaavissa tilanteissa aina muillekin sanonut, että jos vieraissa käyt, älä jää kiinni. Ja jos tulee itselle morkkis, älä kerro. Se on parempi että on vain yhdellä paha mieli, kuin että että kertomisen jälkeen on puolisollakin paha mieli.
Vahinkoja voi sattua kaikille, ja sattuukin, ja jos hommat on jo hyvällä alulla, niin harvalta mieheltä löytyy niin paljon sisua ja selkärankaa, että kesken suuseksin vetää housun sepaluksen kiinni ja luikkii kadulle. Kyllä siinä tilanteessa sitten jo himot vie enempi kuin järki.
Niin, aika moni mies myös kieltäytyisi lähtemästä vieraan naisen kotiin yömyöhään humalassa.
Iltaa.
Mä olen samanlaisessa tilanteessa kuin miehesi. Olen nainen. Olen miettinyt paljon näitä samoja asioita, joita pohdit ja samat mietteet pyörivät mielessä, mutta näkökulma on hieman toinen.
Olen tullut päätelmään, että jos molemmat haluavat jatkaa niin loppupelissä vaikuttaa vain ja ainoastaan aika.
Aikaa.. voi päättää, että onnistuu. Voi päättää, että haluaa. Kaikkeen tarvitaan rakkautta ja sen olemassa oloa ei voi päättää vain toivoa, sillä jos on rakkautta niin kaikki muu onnistuu ajan kanssa.
Matkalla ollaan, ei missään tapauksessa vielä selvillä vesillä.
Elämä on tässä ja nyt ja se on oma elämä. Ei kenenkään muun, joilla tuntuu olevan aina paljon sanottavaa siitä, että miten elämä tulee elää ja olla. Nyt vain päivä kerrallaan, omaa elämää.
Ja en ole mikään kirjoittaja-tyyppi, eikä kirjalliset lahjat ole ihan kymppiä :) mutta voisin puhua asiasta vaikka kuinka. Sillä toki mullakin on tarve purkaa asiaa.
Olen itsekin miettinyt, että olisinko todella halunnut tietää tästä asiasta, vai elää valheelle perustuvassa suhteessa. Luulenpa, että nyt kun totuus on julki, kynnys toistaa teko on huomattavasti korkeammalla. Jos mies taas olisi jättänyt asian itsensä käsiteltäväksi, luulisin, että hän selviäisi "vähemmällä", kun minä en asiasta kuitenkaan koskaan olisi voinut saada tietää (tämä kaikki tapahtui hänen hortoillessaan humalassa yksin......)
En tiedä. Tunteet on ristiriidassa ja solmussa. En kuitenkaan tahdo luovuttaa. Ehkäpä aika ja usko rakkauteen parantaa haavat. Olemme nyt sopineet elävämme päivä kerrallaan avoimesti keskustellen. Mies tietää, että ovi saattaa vielä myöhemminkin käydä, jos asia jää kalvamaan mieltä. Töitä yritetään kuitenkin tehdä toisenlaisen lopputuloksen eteen.
Niin, ja koska tämä omaa elämäämme koskeekin, en halunnut ystävien kanssa tätä asiaa edes jakaa. Uskoisin saavani sieltä suunnalta vain kehotuksia jatkaa omaa elämääni jossain muualla. Ja yleinen mielipide kun tuntuu muutenkin olevan "kerrasta poikki". Siksi itsestänikin tuntuu, että olenko liian sinisilmäinen halutessani yrittää korjata asiat? Jospa niitä ei voikaan korjata... ken tietää. Täytyy yrittää uskoa parempaan huomiseen..
Se on hyvä, että kuuntelet itseäsi ja omia tunteitasi, etkä ystäviäsi ja yleistä mielipidettä. Ajan myötä selviää, pystytkö antamaan anteeksi vai jääkö asia kalvamaan.
Onko pettäminen eron väärti? Onhan se luottamuksen pettämistä mutta kuitenkin vain seksiä. Mielestäni seksi korostetaan nykyään ihan liikaa suhteen huipuksi, onhan ennenkin käyty vieraissa ja kuitenkin oltu onnellisina kodissa illalla. En ymmärrä tätä "petti, sika, huora, petollinen, tuntematon, erotkaa"-mantraa mitä nykyään joka pettämistilanteissa jaetaan. Maailmassa on ihan naurettavasti vakavampiakin asioita kuin joku pettäminen. Itse en näkisi kertaluontoista pettämista jonka mies vielä tunnusti, eron aiheena.
Olen mies, en ole koskaan pettänyt vaimoani ja vaikka vaimoni joskus jäisi pettämisestä kiinni siten ettei siihen liittyisi mitään sivusuhdetta tai suuria tunteita niin en pilkkoisi elämäämme sellaisen vuoksi. Seksi seksinä, rakkaus rakkautena. Ehkä läntinen seksi ylikorostaminen on aiheuttanut tämän pettämisen demonisoimisen ja maailman suurimmaksi rikokseksi nostamisen.
Ja ennen kuin lynkkaatte mut tämän mielipiteen takia, miettikää asiaa vähän aikaa. Oikeasti, onko pettäminen niin paha juttu jos toista kuitenkin rakastaa ja on vaikka yhteinen perhe? Jos pettäjä ei kerro ei se ole missään valheessa elämistä jos oikeasti rakastaa. Teko on vain teko.
Nimenomaan päivä kerrallaan ja olen itse sitä mieltä, että "kyynnys tehdä uudelleen" on nyt aivan jossain muualla. Siis en pystyisi, enkä voisi tehdä rakkaalleeni mitään samanlaista enää ikinä uudelleen. Tiedän myös, että ovi voi kolahtaa myöhemminkin, mutta muu ei auta nyt kuin vain toivoa ja olla murehtimatta kuitenkaan liikaa edemmäs. Elämä kuljettaa.
Aika ja avoin juttelu. Välillä on päiviä, että ei muista koko asiaa, mutta välillä mennään taas pohjalle ja myös minun aloituksestani. Ei ole kivaa ja helppoa, mutta ei voi mitään.
Kiitos näistä ajatuksista. Otetaan enemmänkin vastaan..
Ei olisi vielä puolitoista viikkoa sitten voinut kuvitellakkaan joutuvansa miettimään tällaisia asioita. Vaan nytpä joutuu. Luulen itse, että jjos saamme suhteemme säröt korjattua, tulee se olemaan entistä parempi. Vaikkei aiemminkaan yhteisessä elämässä mitään valittamista ollut, nyt on kuitenkin saatu entistä avoimempi keskusteluyhteys ja varmasti mistä vaan voidaan puhua tämän jälkeen.
Mies teki tyhmyyksissään kaksi ihmistä todella surullisiksi. Mutta kyllä silti taidan arvostaa enemmän sitä, että hän kertoi heti, eikä halunnut valehdella kaiken olevan hyvin. Se kai osoittaa että jontkinlainen selkäranka kuitenkin löytyy. Errare humanum est..
..Se on mielestäni oikein hyvä osoitus, että mies kertoi itse ja olette keskustelleet asiasta. Humalassa tyhmyys tiivistyy ja järjenkäyttö on mitä on..väittäkööt ihmiset viisaampina mitä muuta tahansa.
Miten itkevä lintu suhtautuisit miehesi pitempi aikaiseen naistuttavaan, jonka kanssa keskustelisi paljon ja viettäisi aikaa, mutta ei seksiä?
se selkäranka tuli vaan hitusen liian myöhään siksi olisi ollut parempi pitää mölyt mahassa ja olla kertomatta jos tarkoitus kerran oli parantaa tavat ja kohdella sinua paremmin jatkossa, nyt te molemmat sitten kärsitte ja hän vielä siitäkin kun näkee sinun kärsivän joka taas vie voimia siltä miten kohtelee sinua jatkossa. Anna anteeksi hänelle ja pysy sillä jalustalla mihin hän sinut nyt kohottaa.
Vaikea kysymys kaisla!
Olen aika mustasukkaista sorttia, joten varmaan aika suurella varauksella ja epäilevästi. Miehelläni on kyllä naispuolisia ystäviä, mutta nämä tulleet kaveriporukan tyttöystävistä yms. Ei mitään kahdenkeskistä ajanvietto- ja juttuseuraa ole. En minä varmaan sellaiseen osaisi oikein hyvälläkään suhtautua. Tulisi todnäk sellainen olo, että mieheni on kiinnostunut naisesta. Nyt kun tiedän, ettei hän ollut tuosta kännisekoilustaan kiinnostunut, ei edes tiedä kuka se oli..
Luinkin tuosta aiheesta äsken ketjun tästä alta :)
Niin hankalaahan se on :( Voin myös itse olla liian hyväuskoinen ja tietämättäni jopa pettää itseäni.. Luin tuossa noita muita ketjuja..Ja kun kukaan ei väkisin petä, joillekin kännisekoilu, toiselle se läheisyydenpuute..Hetken mielijohde ja tilaisuus. Asiat ei vaan ole niin mustavalkoisia..
https://www.booky.fi/search.php?search=revitty+syd%E4n&x=0&y=0
Jätä tuollainen itkupilli, eihän se ole mies eikä mikään. Kuinka voi olla noin tyhmä mies, mennä nyt kertomaan ja itkemään anteeksiantoa, voi helvetti, hamekangasta tuolle pitää lähettää. Olisi pitänyt suunsa kiinni niin kaikki olisi hyvin.
Jätä lallukkamiehesi ja ota tilalle tosimies. Sellainen mies joka pitää suunsa kiinni eikä ala itkeä pillittämään. Onko tämä edes totta, taitaa olla trolli. Onko muka tuollaisia miehiä?!
Mä olen samaa mieltä. Kerta hairahduksesta ei kannata kertoa. Mulle tulee aina tuollaisesta kerran panon kertomisesta, että haluaa vaan puhdistaa omantuntonsa. Siirtää oman pahan olonsa viattoman ihmisen niskaan. Olis kärsinyt ihan yksinään, kyllä se morkkis ohi menee.
Itkevä mies, hui kauhistus. Teeskenteleekö?
Tsot. Tsot. MIehet kokee surua siinä missä naisetkin ja itkevät siinä missä naisetkin, vaikka kynnys onkin usein korkeampi.
Uskon että parisuhde jatkuu yhtä usein uskottomuuden jälkeen kuin päättyy siihen. Uskottomuudesta selviävät eivät vaan rummuta asiaansa samoin kuin eronneet. Mutta.... Jotenkin skeptiseksi itsekin elämän myötä tulleena ajatuksiini hiipi että ap:n mies oli surun murtama huonon omantunnon vuoksi - tai - a) teki suunnitelman miten kertoo ja laskelmoi että romahtaminen upposaa naiseen parhaiten (ja eläytyy nyt täysillä roolinnsa) b) pelkää syystä/syyttä että asia tulisi muuta kautta tietoon. Joko kavereiden tai seksikumppanin kautta ja haluaa näin varmistaa omat asemansa. Tiedä häntä, mutta sen tiedän, että sydäntään kannattaa kuunnella ja toimia sen mukaan.
Ei minua kiinnosta uskotteko vai ette. Viimeiset kommentoijat, olette selkärangattomia, säälittäviä paskoja mielipiteistänne päätellen. Kyllä tosimies voi itkeä. Teeskentelijä jättää kertomatta ja elää valheessa. Minun elämänarvoihin kuuluu rehellisyys, eikä minun tarvitse elää epärehellisen miehen kanssa. Siitä olen onnellinen, vaikka totuus voi joskus tehdä kipeää. Että onnea vaan teille petoksen tielle.
Tosimies voi itkeä, tuo on totta. Mun mielestä tosimies ei kuitenkaan petä, jos oikeasti rakastaa puolisoaan. En vaan jaksa ymmärtää, että jos pano oli hetken mieliteko eikä merkinnyt miehelle mitään, miksi kertoi? Oletko aivan varma, ettei ole ennenkin sua pettänyt?
Nyt on teidän molempien elämä sekaisin ja sä vaan puolustat miestäsi. Ehkä mä olen sitten paska, mutta itse en kertoisi, kärsisin omissa nahoissani hölmöilyni. Johtuen siitä, etten haluaisi tieten tahtoen pahaa mieltä toiselle tuottaa vain sen takia, että itselläni on paha olla. Hienoa, että miehelläsi sentään on omatunto. Onko mies sun mielestäsi oikeasti rehellinen, kun pystyy panemaan tuosta vaan vierasta naista?
Kohta saat kuulla hänen suustaan vielä senkin, että väkisin se nainen vei, ei hän oikeasti olisi halunnut. Kännissä muuten tehdään sellaisia asioita, joista selvinpäin haaveillaan. En usko olleen miehelle mikään hetken mielijohde. Kännin piikkiin on turha panna yhtään asiaa.
Äläpä kuuntele täällä tuntemattomien mielipiteitä, eivät kaikki ole kovin syvällisesti pohdittuja. Kehoittaisin ottamaan reippaasti aikaa itselle ja puhua jonkun kanssa tätä asiaa läpi, ehkä jopa ammattiavun? Entäpä jos menisitte yhdessä puhumaan tilannetta läpi? Aikaa tähän tulee menemään, jatkat suhdetta tai et, petetyksi tuleminen kouraisee syvältä ja yllättävistäkin kohdista sielua. Et voi vielä tietää miten suhteellenne tulee käymään, aika näyttää sen. Meni niin tai näin, tästä voit kyllä selviytyä, moni on selviytynyt, jotkut yksin, toiset yhdessä.
Olisikohan määrtäms yhtä hyvä jos tilanne olisi toisinpäin? Toivottavasti onnistutte.
Itse olen sitä mieltä, että kännissä pettäminen ei kyllä ole syy jokainen tietää mitä tekee ja yleensä jos mies kovin on ottanut ei hän edes psty siihen.
Koita ajatella asiaa "kylmästi"
Se oli miehesi puolelta vain seksiä. Pelkkä toimitus, akti. Sinulle hän sen sijaan antaa elämästään ison osan, tunteet ja rakkauden. ja kyllä, seksiäkin. Mutta tämä toinen sai vain pelkän ruumillisen tyydytyksen. Vain sellaisen. Sinä saat mieheltäsi niin niin paljon muuta.
Ei kannata jäädä kiinni yhteen tapahtumaan, jos rakkautta riittää ja miehesi aidosti katuu niin unohda ja nauti hänestä.
En jaksanut lukea koko keskustelua, mutta keskustelun aloittajalle haluaisin sanoa et ole ainut. Sain itsekin vasta muutama päivä tietää, että miehellä oli ollut kännissä juhannusheila. Oli omien sanojensa mukaan niin humalassa, ettei muista paljon mitään.
No ei se minua paljon lohduta. Sillä aikaa, kun hänellä oli pientä kivaa minä hoidin meidän vauvaa. Olisin jo lähtenyt kävelemään, jos ei olisi yhteistä lasta. Mies katuu ja ei halua menettää meitä... Olen sanonutkin, ettei hän lastaan menetä vaan minut ehkä.
Menemme muutaman viikon päästä kriisikeskukselle juttelemaan. Jos tuntuu, ettette keskenään saa puhuttua kunnolla niin kannattaa varmaan harkita pariterapiaa.
Ennen luotin 100% mieheeni, mutta nyt en lainkaan. Voi olla, että yritämme vielä paikkailla välejämme lapsen takia. Välillä kuitenkin tiedän haluavani eron, välillä haluan antaa anteeksi ja välillä haluan kostaa, tehdä saman miehelleni. Enkä voi olla varma, etten tekisi jos tulee tilaisuus.
Kai se on plussaa, että mies kertoo itse. Minun mieheni hautoi asiaa monta viikkoa eikä nukkunut kunnolla. Nytkin hän on itkenyt ja ollut ihan rikki. Olisin halunnut tietää aiemmin. Mies oli pettämisen jälkeen minunkin kanssa sängyssä ja se kuvottaa..
Minusta suhtaudut ihailtavan järkevästi asiaan. Toivoisin, että itsekin pystyisin siihen..