Ollaan siis oltu yhdessä pian 4 vuotta, asuttukin melkein koko se aika saman katon alla, parikymppisiä ollaan, mies minua 5 vuotta vanhempi.
Mitään pettämisiä en epäile eikä niistä ole myöskään kyse, tiedän sen. Kyse ei myöskään ole siitä, ettenkö "antaisi" ison ihmisen käydä juomassa ja viettämässä aikaa veljensä kanssa (ainoa ihminen, jonka kanssa käy baarissa - ei yleensä käy koskaan yksin). Hän myös tulee lähes aina kotiin pilkun jälkeen, paitsi jos on niin sekaisin ettei osaa enää edes bussiin -> veli vie omille kämpilleen. En ole ikinä vaatinut, että minulle pitää tehdä tiliä missä on ja kenen kanssa, se on hänen asiansa ja meillä luottamus pelaa kyllä. Ainoa, mitä olen kaikki nämä 4 vuotta vaatinut häneltä, on, että kertoo tekstarilla "menin baariin". Siinä kaikki. Siitä tiedän että hän on kunnossa ja suurin piirtein kotiinpaluu ajankin. Se kertoisi mulle myös, kannattaako tehdä ruokaa kahdelle tms käytännön asioita, kannattaako mun odottaa häntä illaksi kotiin vai mennä suoraan nukkumaan. Itse kerron hänelle aina, minne menen (en välttämättä yksityiskohtaisesti, mutta usein mainitsen kenen luo/kanssa ja monelta mua voi odottaa kotiin). Teen tämän jo ihan siitä syystä, että mulle on lapsuudenkotona opetettu, että koskaan ei voi tietää, mitä sattuu. Siksi olis hirveen hyvä että kotona joku tietää missä olet viimeksi ollut. Vaikken usko että mitään ikinä mulle tai hälle käviskään, niin ei koskaan voi mun mielestä olla liian varovainen.
Mutta hän ei vaan jotenkin saa tätä asiaa päähänsä, ja kerta kerralta se ärsyttää mua enemmän :( Tuntuu siltä, ettei mun yhdellä ainoalla toiveella ole merkitystä.
Ja se ettei mun toiveella ole merkitystä, tuntuu siltä, ettei mua ns. ole hänelle aina olemassa, en tiedä onko tässä ajattelussa mitään järkeä. Ei kukaan tietenkään 100% voi aina asioita muistaa, mutta kun hän ei muista koskaan, vaikka jankutan samaa. Onko tämä jotain miehen kapinointia vai mitä ihmettä? Mun mielestä siihen ei kyllä ole tarvetta, koska en muuten ihan todella ikinä vaadi hältä mitään, enkä ole jankuttamassa/vinkumassa mitään, ikinä. Yleensä käy niin että ensiksi txtaan hänen veljelle, jos en saa miestä itseä kiinni, että onko mun mies hänen kanssaan, koska veljen saan 99% kiinni puhelimella ja hän myös vastaa.
Nykyään tästä alkaa tulla jo vähän surulliseksikin :/ Juuri tuosta syystä että minä ilmoitan hänelle aina ja hän puolestaan ei mulle koskaan. Ei luulisi olevan niin hirveän vaivan takana? Sitten sitä miettii yksinään tällaisia kaikkia pieniä juttuja, että voi jos olisin tänään taas osannut ennakoida, olisin järjestäny itselleni jotain muuta tekemistä, tai jättänyt ruuan tekemättä, tai sitä tai tätä. Onko mies vaan itsekäs? En tiedä enää... Ottaa niin päähän. Ongelmia on taatusti suurempiakin maailmassa, mutta kun omassa elämässä on se yksi pieni ongelma, niin sekin riittää sitten joskus...
Mitään pettämisiä en epäile eikä niistä ole myöskään kyse, tiedän sen. Kyse ei myöskään ole siitä, ettenkö "antaisi" ison ihmisen käydä juomassa ja viettämässä aikaa veljensä kanssa (ainoa ihminen, jonka kanssa käy baarissa - ei yleensä käy koskaan yksin). Hän myös tulee lähes aina kotiin pilkun jälkeen, paitsi jos on niin sekaisin ettei osaa enää edes bussiin -> veli vie omille kämpilleen. En ole ikinä vaatinut, että minulle pitää tehdä tiliä missä on ja kenen kanssa, se on hänen asiansa ja meillä luottamus pelaa kyllä. Ainoa, mitä olen kaikki nämä 4 vuotta vaatinut häneltä, on, että kertoo tekstarilla "menin baariin". Siinä kaikki. Siitä tiedän että hän on kunnossa ja suurin piirtein kotiinpaluu ajankin. Se kertoisi mulle myös, kannattaako tehdä ruokaa kahdelle tms käytännön asioita, kannattaako mun odottaa häntä illaksi kotiin vai mennä suoraan nukkumaan. Itse kerron hänelle aina, minne menen (en välttämättä yksityiskohtaisesti, mutta usein mainitsen kenen luo/kanssa ja monelta mua voi odottaa kotiin). Teen tämän jo ihan siitä syystä, että mulle on lapsuudenkotona opetettu, että koskaan ei voi tietää, mitä sattuu. Siksi olis hirveen hyvä että kotona joku tietää missä olet viimeksi ollut. Vaikken usko että mitään ikinä mulle tai hälle käviskään, niin ei koskaan voi mun mielestä olla liian varovainen.
Mutta hän ei vaan jotenkin saa tätä asiaa päähänsä, ja kerta kerralta se ärsyttää mua enemmän :( Tuntuu siltä, ettei mun yhdellä ainoalla toiveella ole merkitystä.
Ja se ettei mun toiveella ole merkitystä, tuntuu siltä, ettei mua ns. ole hänelle aina olemassa, en tiedä onko tässä ajattelussa mitään järkeä. Ei kukaan tietenkään 100% voi aina asioita muistaa, mutta kun hän ei muista koskaan, vaikka jankutan samaa. Onko tämä jotain miehen kapinointia vai mitä ihmettä? Mun mielestä siihen ei kyllä ole tarvetta, koska en muuten ihan todella ikinä vaadi hältä mitään, enkä ole jankuttamassa/vinkumassa mitään, ikinä. Yleensä käy niin että ensiksi txtaan hänen veljelle, jos en saa miestä itseä kiinni, että onko mun mies hänen kanssaan, koska veljen saan 99% kiinni puhelimella ja hän myös vastaa.
Nykyään tästä alkaa tulla jo vähän surulliseksikin :/ Juuri tuosta syystä että minä ilmoitan hänelle aina ja hän puolestaan ei mulle koskaan. Ei luulisi olevan niin hirveän vaivan takana? Sitten sitä miettii yksinään tällaisia kaikkia pieniä juttuja, että voi jos olisin tänään taas osannut ennakoida, olisin järjestäny itselleni jotain muuta tekemistä, tai jättänyt ruuan tekemättä, tai sitä tai tätä. Onko mies vaan itsekäs? En tiedä enää... Ottaa niin päähän. Ongelmia on taatusti suurempiakin maailmassa, mutta kun omassa elämässä on se yksi pieni ongelma, niin sekin riittää sitten joskus...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hmph. Ymmärrän kyllä, että asia ärsyttää, vaikka "pieni" asia isossa mittakaavassa onkin. Koska onhan tuokin samalla toisen huomioimatta jättämistä ja varmaan se pitkällä aikavälillä rupeaa sieppaamaan, sillä olisi varmasti kiva suunnitella omat menonsa. SInä siis huomioit miehen, mutta mies ei sinua, tässä asiassa.
Entä jos tosiaan kokeileisit samaa tekniikkaa kuin mies, jätät menosi vain ilmoittamatta? Tiedän, että tuo tuntuu varmaan hölmölle, mutta ehkä sitä kautta mieskin huomaisi, että ilmoittaminen tosiaan on kannattavaa.
Ehkä toinen ei tosiaan ajattele asiaa sen enempää, koska hänen suuntaanhan homma toimii. On oikeasti tylsää, jos noin pientä asiaa ei "muista", en edes usko sen olevan siitä kiinni, ehkä ajattelemattomuutta sitten.
Yllä mainittu on hyvä neuvo! Se on ns. "kumilanka efekti". Ja on kokeiltu monet kerrat ja se toimii! Jaksamista!
Suomessa miehillä on juomishäiriö ja naisilla syömishäiriö.