Aloitin seurustelun itseäni 6 vuotta nuoremman miehen kanssa 2 vuotta sitten. Huonosta, narsistisesta avioliitosta 27 vuoden jälkeen eronneena, olin arka aloittamaan uutta suhdetta.
Hän kuitenkin antoi minun edetä omaa vauhtiani asiassa, eikä millään tapaa painostanut. Miehenä hän oli ymmärtäväinen, muut huomioon ottava, hellä ja kaikkea muuta positiivista. Hän oli hyvä kuuntelija ja keskustelija ja pikku hiljaa annoin itselleni luvan rakastua tähän mielestäni maailman ihanimpaa mieheen.
Hän tuomitsi miehet, jotka eivät "osaa" arvostaa naistaan, väkivallan, niin henkisen kuin fyysisenkin ja oli minulle kaiken kokemani kauheuden jälkeen juuri se oikea.
Olin todella onnellinen ja meillä oli hauskaa yhdessä. Harrastettiin, käytiin ystävien luona ja jo aikuisten lasteni kanssa hän suorastaan hehkui ja tuli heidän kanssaan erittäin hyvin toimeen.
Seurustelimme vuoden verran eri osoitteista käsin, kunnes vuosi sitten yhdessä päätimme muuttaa yhteiseen isompaa asuntoon. Aluksi kaikki sujuikin aivan loistavasti, enkä katunut missään vaiheessa päätöstäni. Noin vajaa puolivuotta sitten kaikki kuitenkin muuttui?
Olimme hänen työpaikan juhlissa ja hän esitteli minua ylpeänä siellä. Kävin muutaman kerran illan aikana myös tanssimassa muutaman hänen gollegan kanssa. Yöllä kun olimme kotiin lähdössä ja odotimme kyytiä kotiin, hän tarttui minuun kiinni ja kaatoi maahan samalla Hu........len minua? Olin järkytyksestä aivan shokissa, koska tätä en olisi ikänä voinut edes kuvitella. Nyt näitä kiinni käymisiä ja haukkumisia ym "raivokohtauksia" sattuu lähes viikoittain, eikä niihin löydy edes mitään "järjellistä" syytä ja viinalla ei todellakaan ole osaa näihin kohtauksiin??
Juhannuksen yhden kärähtämisen jälkiseurauksena, tyttäreni soitti poliisit hakemaan hänet putkaan, koska oli kuristanut minua niin että jäljet kaulalla näkyivät selvästi!! Nyt hän tämän putkassa vietetyn yön jälkeen on hakeutunut hoitoon, koska sanoin että muuta vaihtoehtoa ei ole, jos minun kanssani haluaa jatkaa. Käy nyt yksilö terapiassa ja A-ryhmässä.....
Välit ovat viilenneet ja hän välttelee minua, luultavasti "häpeästä", en tiedä?
Onko kellään vastaavasta kokemusta ja auttaako tuollaiset hoidot tälläisiin tapauksiin?? On sitoutunut kirjallisesti tähän terapiaan vuodeksi.
Minulla on osa tavaroista pakattuna ja toinen jalka oven raossa, että yhtäkään hyökkäystä en enää jää katselemaan vaan olen valmis muuttamaan pois. Haluaisin nyt kuitenkin antaa hänelle mahdollisuuden, jo senkin takia ettei se seuraava nainen joutuisi samaan pyöritykseen??
Hän kuitenkin antoi minun edetä omaa vauhtiani asiassa, eikä millään tapaa painostanut. Miehenä hän oli ymmärtäväinen, muut huomioon ottava, hellä ja kaikkea muuta positiivista. Hän oli hyvä kuuntelija ja keskustelija ja pikku hiljaa annoin itselleni luvan rakastua tähän mielestäni maailman ihanimpaa mieheen.
Hän tuomitsi miehet, jotka eivät "osaa" arvostaa naistaan, väkivallan, niin henkisen kuin fyysisenkin ja oli minulle kaiken kokemani kauheuden jälkeen juuri se oikea.
Olin todella onnellinen ja meillä oli hauskaa yhdessä. Harrastettiin, käytiin ystävien luona ja jo aikuisten lasteni kanssa hän suorastaan hehkui ja tuli heidän kanssaan erittäin hyvin toimeen.
Seurustelimme vuoden verran eri osoitteista käsin, kunnes vuosi sitten yhdessä päätimme muuttaa yhteiseen isompaa asuntoon. Aluksi kaikki sujuikin aivan loistavasti, enkä katunut missään vaiheessa päätöstäni. Noin vajaa puolivuotta sitten kaikki kuitenkin muuttui?
Olimme hänen työpaikan juhlissa ja hän esitteli minua ylpeänä siellä. Kävin muutaman kerran illan aikana myös tanssimassa muutaman hänen gollegan kanssa. Yöllä kun olimme kotiin lähdössä ja odotimme kyytiä kotiin, hän tarttui minuun kiinni ja kaatoi maahan samalla Hu........len minua? Olin järkytyksestä aivan shokissa, koska tätä en olisi ikänä voinut edes kuvitella. Nyt näitä kiinni käymisiä ja haukkumisia ym "raivokohtauksia" sattuu lähes viikoittain, eikä niihin löydy edes mitään "järjellistä" syytä ja viinalla ei todellakaan ole osaa näihin kohtauksiin??
Juhannuksen yhden kärähtämisen jälkiseurauksena, tyttäreni soitti poliisit hakemaan hänet putkaan, koska oli kuristanut minua niin että jäljet kaulalla näkyivät selvästi!! Nyt hän tämän putkassa vietetyn yön jälkeen on hakeutunut hoitoon, koska sanoin että muuta vaihtoehtoa ei ole, jos minun kanssani haluaa jatkaa. Käy nyt yksilö terapiassa ja A-ryhmässä.....
Välit ovat viilenneet ja hän välttelee minua, luultavasti "häpeästä", en tiedä?
Onko kellään vastaavasta kokemusta ja auttaako tuollaiset hoidot tälläisiin tapauksiin?? On sitoutunut kirjallisesti tähän terapiaan vuodeksi.
Minulla on osa tavaroista pakattuna ja toinen jalka oven raossa, että yhtäkään hyökkäystä en enää jää katselemaan vaan olen valmis muuttamaan pois. Haluaisin nyt kuitenkin antaa hänelle mahdollisuuden, jo senkin takia ettei se seuraava nainen joutuisi samaan pyöritykseen??
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi ei. Olet jotenkin onnistunut löytämään jo toisen narsistisia piirteitä omaavan miehen. Se alkuaikojen ritari ei enää palaa. Jos nyt jatkat, se on kivinen tie, vaikka mies tosissaan parantaisikin. Totuus hänestä on nyt paljastunut eikä entisenkaltainen teatteri enää suju.
Melkein tekisi mieli sanoa, että lähde ja pidä mieheen etäisemmät kaverivälit. Muistele hyviä aikoja ja vaali niitä. Pidä itsestäsi oiiikein hyvää huolta.
Komppailen edellistä vastaajaa, selviä narsistin piirteitähän tuossa miehessä on, kun ensin ylistetään ja palvotaan ja sitten yks kaks vedetään matto jalkojen alta, kun on asemiaan varmistanut saamalla sinut muuttamaan yhteen. Suosittelen sinua jättämään miehen.
Voimia ja jaksamista, kyllä kunnon miehiäkin vielä löytyy!
Eri mieltä kahden muun kanssa, väkivaltaisuus ei automaattisesti tarkoita narsismia. Taitavan narsistin ei tarvitse edes väkivaltaa käyttää. Tämä mieshän välttelee aloittajaa, joten ei yritä häntä kontrolloida. Se narsismista.
Minusta sinun aloittaja ei kannattaisi miettiä, auttaako hoito tuohon vai ei. Se on miehen murhe. Joillekin auttaa, joillekin ei. Miehen näkökulmasta olet jo antanut luvan väkivaltaan, kun et antanut selvää varoitusta jo ensimmäisen kiinnikäymisen jälkeen. Tilanne on huono, jos ulkopuolinen joutuu soittamaan poliisille. Miksi et itse tehnyt sitä?
Luulet, että oikeasti et ole eroamassa kun et ole tähänkään mennessä eronnut edes väliaikaisesti, vain osa tavaroista on pakattuna etkä ole itse tehnyt ilmoitusta poliisille. Toivottavasti olen väärässä.
~cissi~:lle sen verran, että kyllä, olen varoittanut häntä jo ensimmäisen kerran jälkeen. Ja kyllä, olisin itse soittanut poliisit, mutta tyttäreni saattui tulla kotiin juuri kun tilanne oli sattunut ja täten ehti ennen minua. Ja kyllä, minulla on jo asunto etsittynä ja poliisille on syyte jätetty, että näin :)
Minulla vain tuo halu auttaa toista ihmistä on verissä (kaikkiahan EI voi auttaa), mutta kun tunteet on pelissä, niin mielestäni en tee väärin tukiessani häntä eteenpäin?
Jos siitä sitten olisi apua hänen seuraavassa suhteessaan, kun pystyy paremmin hillitsemään itsensä?
Kysymyshän kuului, että onko kellään kokemuksia, onko tälläiset terapiat koskaan kellekkään tehonneet ja ovatko saaneet kiukunpuuskiinsa apua??
Okei, hyvä niin.
Olen kuullut, että jotkut ovat löytäneet avun terapiasta. En nyt kuitenkaan ehkä ymmärtänyt oikein: haluat auttaa ja tukea häntä jotta onnistuu seuraavassa suhteessaan paremmin? Vai koska et halua lopettaa teidän suhdettanne?
"Minulla on osa tavaroista pakattuna ja toinen jalka oven raossa, että yhtäkään hyökkäystä en enää jää katselemaan vaan olen valmis muuttamaan pois. Haluaisin nyt kuitenkin antaa hänelle mahdollisuuden, jo senkin takia ettei se seuraava nainen joutuisi samaan pyöritykseen?? "
No sitähän sinä juuri teet. Odotat seuraavaa väkivaltaista kohtausta. Se voi noin arvaamattoman miehen kanssa olle sitten viimeinen päiväsi..
Toisekseen, sinä et voi toimia minään suojana miehen ja muun maailman välillä. Seuraavan naisen on huolehdittava itsestään ihan itse.
Odotat täysin mahdottomia, jos annat miehelle mahdollisuuden parantua väkivaltaisuudestaan ja suhteenne ruveta kukoistamaan, tuollaisesta suhteesta ei koskaan voi tulla tervettä ja hyvää.
Kyllä suosittelen vielä hyvän sään aikaan lähtemään, sillä todellakin seuraava kerta voi viedä henkesi, mies on sairas tavalla tai toisella, etkä sinä tai kukaan muukaan saa häntä paranemaan.
Olen myös kuullut, että juuri nämä tyypit ovat alussa aivan ihmeellisä ihania ja huomaavaisia, mutta sitä kestää vain sen hetken, että ovat muuttaneet yhteen. Senjälkeen alkaa naisen alhaisimmista alhaisin kohtelu, lyödään, haukutaan ja luullaan aivan hirveitä asioita. Lähde nyt ja jätä todella mies kaikin puolin, toivottavasti terapia auttaa ja hän ei hakkaa enää seuraavaa jos sellainen enää löytyy, mutta nämä ovat hyvin taitavia naisten suhteen. Elää heidän kanssaan ei kuitenkaan voi.
Elää voi ilman miestäkin, sillä on paljon asioita joista voi saada iloa elämään, hyvät ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Itselläni on tällainen ystävä, samaa sukupuolta, ei meillä mitään seksisuhdetta ole, vain todellinen ystävyys, mutta hän on aina turvana, niin hyvässä kuin pahassa. Eikä hän juoruile muille.
Itsellä sattui vammautuminen ja kukas se loihtikaan Juhannuksen kuin tämä ihana kultainen ystäväni, vammautumisesta huolimatta jaksan hymyillä ja hänen ansiostaan.
Osa narsisteista jotka ovat mennyt terapiaan ovat terapiassa tulleet entistä kierommaksi koska osaa terapian avulla vältellä omat sudenkuopat ja näin ollen "saada köysi kireemmälle toisen kaulaan"
Eli käyttäneet sitä terapiaa hyväkseen tullakseen vielä petollisemmaksi.