Jouduin juuri tilanteeseen, jossa ei auttanut muu kuin kertoa vanhalle äidilleni, joka suunnitteli mieheni varalle yhtä juttua, kertomaan että mies juuri muuttaa pois. Tiukkaa teki, pelkäsin vanhuksen kuolevan siihen paikkaan. Tuntuu, että se koski kaikkein eniten. Enemmän kuin oma jätetyksi tulo.
Sukulaisille kertominen
fetasalaattia
13829
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minusta myös oli sukulaisille kertominen raskasta. Meille itsellemme päätös oli selvä ja keskenämme saatiin puhuttua, mutta sukulaisille kertominen oli kamalaa.
Minä puolestani olen kertonut erosta kaikille, jotka vähänkään ovat välittäneet kuunnella. Kun olen oikein ahdistunut, minun on vain pakko saada puhua, vaikka muuten en mikään lörpöttelijä olekaan. Joskus tulee ylilyöntejäkin, huomaan, että joku ei halua tietää asiasta mitään, pelkää kai, että saan jonkin hysteerisen kohtauksen, että tilanne muuten lähtee lapasesta tai sitten jälkeen päin itse kadun, kun ei ole ollut suodatin päällä ollenkaan (vaikka exääni en hauku, kerron vain omista tunteistani).
Tästä vanhemille kertomisesta. Olisi hyvä jso voisitte kertoa jo aika aikaisessa vaiheessa asiosita ja ilman minkäänlaisia valheitä tai pimittelelyjä.
Vanhempanne jos ovat välittäneet elämästäsi aikaisemmin, eivät hylkää nytkään, ovat varmasti luotettavimmat tukijasi ja mhadollisten lastenlasten tukijat.
Voin kertoa, että siitä seuraa monesti hyvin paljon pahaa myös näilel vanhemille, jos saavat aivan viimeisenä tiedon ja samahan koskee lapsianne, sillä jo pienetkin lapset allekouluikäiset käyvät hirveää taistelua. Heitä vielä sotkee monesti sen toisen puolison lähisuku, eivät eoikein ressukat tiedä, miten missäkin paikassa pitää olla.
No tuo kertomattomuus on valttikortti heitetty toiselle, liata sinut omille vanhemmillesi ja heidätkin seutukunnalla. Muuten tämä on ihan tosiasia. Sieltä voidaan syyllistää enenkaikkea sinut ja tietenkin vanhempasi, vie kauan aikaa ennkuin asiat alkavat valkenemaan ja kaikki ovat loukkantuneet toisilleen.
Jos vielä liittyy kolmansia henkilöitä ns. salasuhteita mukaan asiaan, on täydellinen sekamelska kaikkien elämässä. Sillä tämä uusi suhdehan yrittää myös karkoittaa sinut kaikesta entisestä, heillä on usein omia pyrkimyksiä suhteesi. Hän on tullut liian aikaisin kuviin mukaan ja todella rikkoo kaiken lopunkin.
Kun tämän helvetin kanssa taistelee omat lapsesi, vanhempasi. Heitä moitiaan ja haukutaan joka mutkassa, mutta voin silti sanoa, että vanhemmat eivät hylkää silloinkaan. Mutta sen kertomisen kautta olisi sentään voinut säästyä näin pahalta ja tuo kolmas on päässyt huijamaan vielä lisäksi.
Vaikka täällä kuinka toitotetaan, että eihän se vanhemmille ja lapsille mitään kuulu, kyllä se vain kuuluu, olemme sidoksissa todellakin ikuisesti, sitä sidettä ei katkaise mikään tai kukaan.
Vaikka matkustaisit maailman ääriin pakoon, et pääse ajatuksesta, että sinulla on lapsia ja vanhemmat, samoin on toisinpäin.
Onni ei tule valahtelemalla, piilottomalla.
Siksihän täällä muuten paljon kirjoitetaan tuosta vanhemmille ei kuulu mitään ja monesti vielä hyvin kiukkuisesti. Sehän todistaa asian , että kirjoittaja ei todellakaan ole itse asian kanssa sinut, eli on piilotellut ja salannu asioita, usein erotilanteissa valehdellaan, joka on jo hyvin alhaista hommaa.
Toivoisin jokaisen voivan jo ajoissa kertovan vaikeuksista elämässään, jotta se ei olisi mikään ihan puukolla selkään tilanne. Muuten tuossa kerrotte, että pelkäätte vanhempien saavan jonkun sairaskohtauksen, mutta siitähän sitä vasta voikin saada jos asia tulee yllättävänä tietona ja lisäksi vielä jokin salasuhde lisäksi.
Sen "vyyhden selvittely" on vaikea paikka, mutta vanhemmat ihan varmasti haluavat saada jotakin selvää tapahtumista, jotta voivat edes jonkinlaisen kuvon muodostaa asioista.
Pienetkin lapset itkevät ikäväänsä nyt , ovat peloissaankin , mutta he selvittävät tuota teidän elämäntapahtumaanne jossakin vaiheessa myöhemmässä elämässään ja heille se on valtavan rankkaa tietoa. Se voi rikkoa nuorelta kokonaan käsityksen el'ämään. Nämä asiat eivät ole leikinpaikkoja, eivätkä ne valheilla mene ohi, eivät varmasti mene.
Itse ilmoitin heti vanhemmilleni avioerosta, koska pidin kunnia-asiana sitä, että he saavat ensimmäisenä tietää ja osaavat varautua asiaan. Ja he olivat aina sanoneet, että ole oma itsesi ja toimi niin kuin itse parhaaksi tunnet ja näet. Ja, että he tukevat minua ratkaisuissani.
Järkytys oli melkoinen, kun vanhempani alkoi manipuloimaan minua jäämään avioliittoon. Ja, kun perustelutkin olivat hyvin pinnallisia. Olit niin kaunis morsian, avioliitto on instituutio ja onnella ja rakkaudella ei ole väliä.
Seuraavan kerran, kun avioerosta puhuin silloin enää elossa olevalleni vanhemmalleni oli tuki ja turva tällainen: Otat avioeron tai hyväksyt tilanteen. Minä en ala sinun avautumisia ja henkisiä paskojasi kuuntelemaan. Tämä vanhemman suusta joka oli sanonut tukevansa.
No arvata saattaa, että ei todellakaan tee mieli puhua avioerosta tai että odottaisin tukea.
Eiköhän ole tullut vanhemmille tieto varsin myöhään tässäkin. Vanhemmille voi hiljalleen tuoda esiin, että on kovasti ristiriitoja liitossa, jotta ehtivät tavalaan nähdä tilanteesi oikein. Jos ei mitään muuta tiedä, kuin että ero tulee. Kyllä siinä vähän täytyy vanhemmille kertoa taustoista, jotta ei käy kuten taitaa monille vanhemmille käydä, että eroilmoitus tulee shokkina. Lisäksi alkaa ex:n vanhemmat kysellä ja tentata ja kertoa sellaista, mikä ei välttämättä ole edes tottakaan.
Vanhemmathan vasta saavat tiedon ja joutuvat varmasti siitä kriisin, siinä ihminen käy läpi valtavan määrän asioita, siinä syyttää itseään, etsii syitä ja pelkää vielä miten käy itse eronneen lapsen ja mahdollisten lasten. Siinä kyllä hyelposti sanoo, että voisiko vielä yrittää ja etsiä apua, sillä avioero ei ole mikään ratkaisu moneenkaan pulmaan.
Mutta eihän sitä elämästä mitään enää tule jos on käyty vieraissa, no se tietenkin hävettää ja nolottaa, mutta tuleehan se ilmi kuitenkin ja yleensä sillä pahimmalla mahdollisella tavalla.
On asioita, joita joutuu ajattelemaan, eikä kaikkea voi hyväksyä kukaan milloinkaan, vaikka antaakin tuen omalle lapselleen antaako sen sille joka on vietellyt tämän ja käyttää hyväkseen, ei varmasti tule kuuloonkaan. Sehän olisi jo oman lapsen hylkäämistä.
Tietenkin on aina vanhempia, jotka eivät ole lapsensa tukena, heille täällä on tärkeämpää rahasammon pyörittäminen ja "eliitin" kanssa keskustelut.
Seuratkaapa todella ihmisten elämää, valkenee monia, monia asioita.
Siellä kulissien takana saattaa monen kuuluisan ja arvostetun ihmisen elämä olla aivan rempallaan, minusta Suomessa arvostetaan ihmisiä väärin perustein.
Kyllä vanhemmille oli oli taustoitettu tilannetta jo vuosia. Ei tullut yllätyksenä. Jotkut ihmiset eivät vain halua nähdä asioita oikein. Nk. pahaa ympärillään. Vaan haluat selittää asiat aina parhain päin ja elää pumpulissa. Elämään kuuluu rankkoja asioita, sen monella osa-alueella ja niistä selviää.
Mitä tulee toisen vanhempien tenttaamiseen, jota ei tässä tilanteessa ollut. Niihin kysymyksiinhän ei tarvitse vasta. Sivistynyt ihminen ei myöskään tuossa tilanteessa kysele. Vaan antaa vastapuolen itse kertoa asiasta, jos kertoo, ja silloin kun on siihen valmis. Ja muiden puheisiin ja juoruihin paras suhtautumistapa on se ettei reagoi niihin. Aina maailmaan mölyä mahtuu.
Itse en ole koskaan sanonut avioeroa miettivälle, että yrittäkää vielä. Uskon, että kun ihminen on siinä vaiheessa, eetä sen pystyy/uskaltaa sanoa toiselle asian, hän on asian tarpeellisuuden jo miettinyt. Ja oma näkemykseni voi vain pahentaa tilannetta. Ja vaikea on mielestäni ottaa kanttaa oikeasti toisen avioliittoon, vaikka tuntisi kuinka taustoja, koska en ole elänyt heidän elämää ja en pääse toisen pään sisälle. Silloin en itse tuomitse vaan hyväksyn tosiasiat ja olen tuki ja turva. Kävi mitä kävi.
En myöskään ymmärrä tuota itsensä syylistämistä lapsen avioerosta. Jos tietää tehneensä parhaansa kasvattajana, sitä ei tule. Avioeroon, kun vaikuttaa paljon sellaisia asioita joihin kasvattaja ei voi vaikuttaa.
Vieraissakäyntiä ei ko. tilanteessa ollut. Ja monissa tapaukissa ei olekaan.Ja toisaalta jos hyväksyy ihmisen sellaisenaan, kuin hän on hyväksyy kaikki puolet hänessä. Teoista voi olla eri mieltä, mutta ihmistä ei saa hylätä. Montaa kertaa myös syy pettämiseen ei ole vaan pettäjässä, vaan petetty on voinut suorastaan ajaa toimillaan toisen pettämään.
Enemmänkin, kuin siitä että vanhemmille olisi raha tai seurustelu valtaeliitin kanssa tärkempää on se, että moni ihminen ei tiukan paikan tullen osaa olla tuki ja turva. Vaan omat pelot ja tunteet pääsevät pintaan ja tuettavasta tuleekin tukija, vaikka pitäisi olla toisin päin. Avioero aiheuttaa monille henikökohtaisen kriisin, jossa oma kaunis maailma sortuu. Ja pelätään, että itsellekin tulee avioero. Ja taas tuettava jää ilman tukea.
Hei "yhdessä eteenpäin".
Niin vanhempia kuin lapsia on moneksi. Jotkut iäkkäämätkään vanhemmat eivät järkyty lastensa erosta ollenkaan, toiset ovat sitä jopa toivoneet ja/tai ovat lasten erossa ns. täysillä mukana ja tukena. Varmaan lähes kaikki, niin vanhemmat kuin muutkin sukulaiset ovat tahdikkaita. Kuuntelevat sen mitä kerrotaan ja siihen ovat tyytyväisiä. Jos vanhempi joutuu kriisiin lapsen kertoessa avioerostaan, niin vanhempi on täysin hakoteillä ja kadoksissa itseltään. Vanhempien tulisi aina, ja myös lapsen syntymästä saakka muistaa elää omaa elämäänsä, ei lastensa elämää.
Toisella puolella ovat vanhemmat, jotka todella hylkäävät lapsensa tämän erottua.
Hyvä kirjoitus "-hennakatariina-"
Monet ihmiset, sekä vanhat että nuoret haluavat kieltää ikävät tosiasiat, elleivät osaa tunnistaa ja käsitellä niitä.
Taidat nyt vähän romantisoida vanhempien ja lasten välisiä suhteita "Totuutta kehiin".
Ilmanmuuta saa kamalan sekamelskan aikaan, jos kertoo kaiken mahdollisen kaikille mahdollisille. Vanhempien ja lasten side toisiinsa ei todellisuudessa ole niin luja ja koskettava kuin kirjoitat. Eivätkä kaikki vanhemmat eikä lapset suhtaudu eroon yhtä "pontevasti". Suuri osa eronneiden lasten vanhemmista osaa suhtautua asiaan tarvittavalla vakavuudella, silti arvostelematta tai utelematta. Aivan samoin tekevät eronneiden vanhempien lapset. Ota huomioon, että lapsilla - riippumatta heidän iästään - on vanhempien liiton aikana todella ankeat oltavat. Moni etenkin nuori myös toivoo vanhempiensa eroa.
Vanhempien ja lapsen välisen siteen voi toki katkaista; mutta vain vanhempi, lapsi itse tai kuolema. Hyvin monet nuoret eivät pidä vanhempiinsa juurikaan yhteyttä. Tiedän kymmeniä tapauksia, joissa jo aikuinenkaan lapsi ei pidä esim. isäänsä yhteyksiä, mutta sen sijaan ex-äitipuoleensa kyllä. Tapauksia, joissa pidetään vanhempanakin yhteyttä sekä omiin eronneisiin vanhempiin että heidän nykyisiin ja entisiin puolisoihin kaikkiin veli- ja sisarpuoliin, on vielä paljon enemmän.
Monet vanhemmat sekä heidän lapsensa hylkäävät toisensa jostain syystä totaalisesti elämän jossain vaiheessa. .
Kommentoiko äitisi asiaa mitenkään?
Itse kerroin ex-liittoni surkeasta tilasta, eli exän tekemisistä ja tekemättä jättämisistä jo kauan ennen varsinaista eroa. Siksi erosta kertomisella ei ollut kovin paljon merkitystä.
Lukiessani tätä ketjua, joka on vaikena asian käsittelemistä.
Eron käsittelyä omien vanhempien kanssa, olen edelleenkin sitä mieltä, että salaaminen ja valkoisetkaan valheet eivät ole näin rankassa asiassa kenenkään eduksi. Toivon sitä rohkeutta kertoa vanhemmille niistä vaikeuksista, joita liitossa on, en tietenkään intiimeistä asioista pohjamutia myöten.
Tuosta lapsen ja vanhemman välisestä siteestä, valitettavasti se ei katkea edes siihen, että ei pidä yhteyttä. Tiedätte kyllä sen tehneet, miten asia kaivaa sisällänne, tiedätte että ei ole oikein, ei itseänne, eikä vanhempianne kohtaan.
On tietenkin vanhempia, joiden elämä on tuhoutunut ja enää ei heille ole merkitystä millään asialla, mutta side ei silloinkaan katkea.
Varsinkin äiti on tärkeä ihmiselle, senkin tiedätte.
Kun kerrot tuossa, että vanhammat eivät alunperinkään suhtautuneet myötämielisesti liittoonne, no miksi ei. Tiedät sen varmasti, mutta suhdaudytko nyt myötämielisesti vanhempiisi, he eivät ole luultavasti sinua unohtaneet, jokaisena päivänään varmasti ajattelevat.
Ei ole missään ja milloinkaan oikein aina myötäillä, ei lapsen, mutta ei vanhemmankaan tarvitse "nuolla".
Kyllä asiosita vaikeistakin pitää pystyä puhumaan ja toisen kuuntelemaan, siitä sitten hyvällä keskustelulla syntyy kompromissit, jotka varmasti ovat sitten kantamassa vaikeittenkin asioiden yli.
Miksi se on niin vaikeaa kuunnella jo vanhempaa ihmistä, jolla varmasti on sitä elämänkokemusta ja näkemistä paljon enemmään takanaan.
Miksi tästä vanhemmasta tulle heti paha jos hän uskaltaa sanankin sanoa.
Erot ja uudet suhteet ovat vakavia asioita, mutta jotenkin tuntuu kuin nyt leikittäisiin vielä hiekkalaatikko tasolla. Pitää olla itsellä vain kivaa, asioita ei oteta vakavuudella lainkaan. Lapset, monesti vielä varsin pieniä ovat erossa vain palikoita, joita heitellään kovilla panoksilla.
Erothan aika monesti taphtuvat juuri syystä, että kodin arki alkaa ahdistaa, kun lapset vaativat yövalvomista, määräaikaista ruuan laittoa, sekä jatkuvaa pyykin pesua ja huoltoa, saatikka sitten hoitoon viemiset, sairastamiset.
Tästä haetaan poispääsyä, mies lähtee ja kulkee kavereitten kanssa, harrastaa ja mitä surkeintä etsii rakastajan. Aivan hullua kun on lapsen juuri saanut, karataan pois, ja vielä seksin etsintään.
Äiti väsyy, kun tarpeeksi väsyy lähtee tekemään aivan hulluja, hänhän menee viihteelle, pää täysin sekaisn ja näin unohtamaan itsensä ja moraalinsa ja tavallaan kostamaan miehelleen.
Tämä elämähän on mennyt aivan hulluksi, mutta vielä tässäkään vanhempanne eivät heitä unhoita, alkaa vain olla vaikeaa tietää enää, miten auttaa, kun mitään ei sallita.
Pitäisi oikein saada opettava elokuva, kuinka sekainen elämänne on, jospa se saisi ajattelemaan asioita vähän järkevämmin.
"Tuosta lapsen ja vanhemman välisestä siteestä, valitettavasti se ei katkea edes siihen, että ei pidä yhteyttä. "
Mitään sidettä ei voi olla ilman yhteydenpitoa ja läheisyyttä. Millään muulla ei ole mitään arvoa.
Ei sinun tarvitse uskoa, sillä tunnet sen itse.