Olen tässä puoli vuotta tapaillut ihanaa miestä . Hän on sanonut pitävänsä minusta ja haluaisi tässä joskus aloittaa seurustelun kanssani. Itsekin pidän tästä miehestä kovasti, mutta olen kertonut että en ainakaan toistaseksi ole valmis seurusteluun. Silloin kun ei nähdä ikävöin tätä miestä usein kovasti ja silloin kun olen hänen lähellään olen pakahtua onnesta. Mutta toisinaan muhun iskee sellanen todella raju ärsytys, että alan kuvittelemaan olisiko jonkun toisen kanssa asiat paremmin. Pelkään jotenkin sellasta alkuhuuman katoamista ja tylsää arkea. Olen aina silloin tällöin yhteyksissä myös muihin miehiin (ei kuitenkaan mitään fyysistä) vaikka tiedän että tää loukkaa sitä miestä ja mua itseänikin ärsyttää olla tällanen. Oon sekaisin itsekin tilanteesta, koska olen jo pitkään halunnut seurustella. Ja sitten kun löydän ns potentiaalisen ehdokkaan mulle käy näin. Mitä mun pitäisi tehdä asialle?Onko muilla samanlaisia kokemuksia?Pelkään vaan jotenkin että en tavallaan ole ikinä valmis seurustelemaan ja olen vielä keski-ikäisenä yksin:/
Mikä hitto mua vaivaa?
semi-automatic heart
2279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oikean miehen kanssa et epäröisi. Ehkä sinun olisi parempi olla sinkkuna vielä jonkin aikaa, koska seurustelu ei ole sitä, mitä pohjimmiltasi tahdot tällä hetkellä.
Ei sitä koskaan löydä sellaista ihmistä josta tietäisi että tulee olemaan onnnellinen lopun elämän ja nuo mieliala vaihtelut ovat aivan normaaleja ja niitä tulee ja menee koska jokainen ihminen tuo mukanaan eri tulevaisuuden etkä voi tietää etukäteen mitä tuleman pitää.. merkkejä voi seurata ja yrittää ennustaa mutta silti jokaisessa suhteessa on riskinsä mikä pistää syvällisemmät epävarmoiksi :)