Tai laji jossa olisit halunnut olla.
Urheilulaji, jossa olit nuorena hyvä?
Kyöstix
3792
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
en ollut, en halunnut olla. kaikki urheilijat oli kuspäitä. nykyään nuoret urheilijat on kuspäisiä energiajuomaa ja nuuskaa ylettömästi käyttäviä mopoautoilijoita.
Hiukkasen täsmennystä: esim.koululiikunnassa.
Jäitkö koskaan viimeiseksi kun joukkueita valittiin?
Hyvin vähissä oli... Lyhyen matkan juoksut, 60m:n juoksu ja sit jotkut notkeustestit. Pikaluistelu.
Pesäpallossa mut valittiin aina viimeiseksi tai melkein :( Johtui ehkä siitä myös, että olin vasuri ja siksi surkea osumaan palloon "väärältä puolelta". Uida en myöskään oikein osannut (en vieläkään kunnolla).
Urheilu ja käsityöt oli todistuksen häpeäpilkut, seiskat molemmat.
Suunnistus. Iän karttuessa on ollut paljon hyötyä, kesäisin löydän terassille kuin terassille. :D
Mä olin aivan surkea suunnistuksessa. Kuten nykyäänkin.. Kuljen unessa, enkä kattele ympärilleni :/ Ainakaan silloin kuin pitäs..
Haasteellisempaa on suunnistaa terassilta kotiin :)
Se taas onnistuu multa, joku eläimen vaisto, mut jos selvin päin pitäis löytää uus paikka niin.. :D
Yläasteella 800 m ja 1000 m juoksussa, pituushypyssä ja permanto/rekki oli mun lajeja. Ja olin niissä jopa ihan hyvä, koska karsinnoissa pääsin aina kisoihin saakka.
Pääsitkö johonkin koulujen välisiin kisoihin?
Pääsin monestikin. En tosin koskaan päässyt 3 parhaan joukkoon itse kisoissa. Kova oli taso. :-) En kyllä koskaan ollut viimeinekään.
Sehän hyvä jo kun pääsee edustusryhmään:)
Oliko pituus sun bravuurilaji?
Itseasiassa taisin olla parempi 800 m juoksussa. Permanto ja rekki olis ollut kaikista omin laji mun kropan ominaisuuksia hyödyntäen. :-)
Siroluinen, hintelä, kevyt ja notkea ja motivoitunut.
Oikeella asenteella eteenpäin.
Treenasitko oikeen jossain seurassa?
En ollut seurassa, kun en koskaan pitänyt itseäni urheilijana edes. Liikunnan maikka kyllä piti ja olis halunnut musta vaikka mitä. Mä taas ajattelin, että itseni iloksi teen mitä teen, en kilpaillakseni muita vastaan.
Oon aina ollut sellanen, että tykkään kilpailla itseni kanssa. En niinkään muiden.
Sit tosiaan isoin rajotin, reistaava terveys.
Toi on muuten hyvä asennoituminen esim. just liikuntaan....antaa esim. jonkun vaikka ladulla/lenkkipolulla pyyhkäistä ohi....menee omaa vauhtiaan vaan.....ja joskus sitten vielä ohittaakin tään ohi kauheella kiireellä painaneen:)
Oman kunnon ja terveyden puitteissa kannattaa mennä:)
Sillonkun tuntuu kivalta ja hyvä olo niin sit menee omaan tahtiin...hyvä olo ja mieli tärkeintä:)
Niinpä..ei se ole kamalaa, jos joku muu on parempi tai nopeampi. Jokaisella on kuitenkin omat rajansa joiden puitteissa voi toimia. Siks mielummin veivaa niiden omien rajojensa ja mahdollisuuksiensa kanssa, kun katsoo katkerana kun toinen pääsee sua ennen maaliin.
Toisella on jossain kohtaa paremmat resurssit ja kyvyt kun toisella. Eikä aina auta vaikka kuinka yrittää petrata, joku on vaan aina jossain edempänä kun toinen. Siks mielummin keskittyy omaan hyvään oloon ja tulokseen, kun olemaan enemmän kun muut. :-)
Niillä resursseilla ja kyvyillä mihin itellä on kulloinkin mahkuja.
Jeps. Olet asian ytimessä. :-)
Noilla periaatteillas oot oikealla polulla: jokaisella on omat resurssit joiden mukaan mennä. Esim. kivan näköisiä urheiluasusteitakkin voi käyttää hitaammatkin:) Ei tartte olla mikään himourheilija....hikipäässä:)
Kiitti;)
Niinno elämän pitäs olla mukavaa tai ainakin mahdollisimman mukavaa. Joten jos nauttii ruoskimisesta, niin sit vaan raippaa heilumaan.
Joo siis esimerkiksi verkkareiden voittanutta ei ole, kun puhutaan lihavemmistakin. Hyvät lököpöksyt kaiken kaikkiaan. ;-)
Pieni flunssan tynkä kiusaa, tarttee varmaan kokeilla nukkumista tässä kohtaa taas. Lepo kai paras lääke. Hyvät yöt! :-)
Hyvät unet ja yöt sullekkin:)
Ite olin hyvä jalkapallossa(maalivahti)....sukuvika...sekä lentopallossa ja yu-lajeista kuulantyönnössä(ei painosta johtunut):)
Hiihto ei sujunut:(
Tää nyt ei ole urheilua itsessään, mutta tanssiminen oli joskus sellanen mikä kiinnosti. Oisin halunnut ihan päästä pidemmällekin tanssimalla. Mutta koska harrastukset maksoi jo tuolloin mun nuoruudessa rahaa, piti tyytyä harrastamaan ilmaiseksi. Joka taas harvoin johtaa pidemmälle. :-(
Noh, onneksi kotonakin voi tanssia aina kun huvittaa.
Taitoluistelu myös kiinnosti teininä.
Voi sitä juosta paljain jaloin ilmaiseksi jossain ruohikossa.
Sulla täytyy olla hyvä rytmitaju ja luontainen taipumus tanssiin...ja notkeuttakin vissiin tarvii:)
Joo ja kunnan urheilukentällä. :-)
Luontainen mielenkiinto enemminkin. Notkee joo edelleen, vaikka "läski* olenkin.
;-)
Elastinen sanoisin;) Ihminenhän kasvaa aina...lapsesta aikuiseksi...kasvua koko ikä:)
Joo, toki jossain kohtaa kasvua olis hyvä jo alkaa hillitsemään. ;-)
Sulla hienosti pikkasen tähänkin asiaan pilkettä silmäkulmassa:)
Hieno ominaisuus;)
Olin hyvä maastojuokussa tai juoksussa yleensäkkin, pesäpallossa, jalkapalossa, uinnissa ja hiihdossa. Voitin kaikenlaisia mitaleita ja pokaaleja alle 18 kesäisenä seuratasolla ja koulujen välisissä kisoissakin.
Naiset ei siltin tykännyt musta vaikka olin hyvä urheilussa
mää olin huono kaikessa mikä liikuntaan liittyi,
syvä ja molemminpuolinen vihasuhde pallopeleihin on yhä edelleen..
eikä tuu mieleen yhtäkään koululiikunnan lajia missä edes olisin halunnut olla hyvä, paitsi tanssiminen ehkä, vanhojentanssit ja niiden harjoittelu oli aika kivaa
mur
kuulantyöntö, lento- ja koripallo.
ASIAA KO.LAJIT