24 vuotias tyttäreni on alkanut seurustelemaan 37 vuotiaan miehen kanssa. Jostain syystä en voi hyväksyä heidän suhdettaan. Pistää mietityttämään, että mitä liikkuu miehen päässä, joka sekaantuu noin nuoreen tyttöseen.
Tyttäreni ja hänen miesystävänsä ikäero
huolestunut äiti
171098
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eihän 24-vuotias ole enää tyttönen! Ihan aikuinen nainen hän on. Tunteet ei ikää katso, mielestäni ei kannata huolestua. Aina missä on rakkautta on hyvä olla.
Jaa että "aikuiseen sekaantuminenkin" on nykyään rikos?
On se kauheeta että kaksi aikuista on parisuhteessa.
Seksi pitäisi kieltää ihan kaikilta, sitten olisi asiat hyvin?
Eikä "pedofiilejä" missään?
"Ikäeroa ei rakkaus huomaa. Itse olen avioliitossa itseäni 17v vanhemman miehen kanssa ja hyvin menee. Mies pitää itsensä hyvässä kuosissa urheilemalla samoin itse olen edelleen vartaloni tyytyväinen. Naimisiin mentiin kun olin 20v ja mieheni siis 37. Nyt meillä on lapset aikuisia ja yksi tyttärenpoikakin jo eikä ikäero ole ollut koskaan se tärkein pointti. Olen nyt itse 48 ja edelleen huomaan ettei muidenkaan naisten silmät minun miestä kammoksu."
Kyllä se toimii isommallakin ikäerolla ;)
Saatta toimiakin ja onnea teille jos on toiminut.
Mutta elämäsi on taatusti ihan erilaista ja toisennäköistä kuin minun, joka valitsi aikoinaan sen ikäisensä miehen. Kaikella kunnioituksella, mutta yleispäteväksi säännöksi valintaasi ei voi ajatella suuntaan eikä toiseen.
Olen 45, enkä voisi kuvitellakaan olevani nyt eläkeikäisen (65) miehen kanssa. Ystävättäreni mies on häntä 18 vuotta nuorempi, hänelle se sopii, mutta itselleni en sellaistakaan valintaa voisi kuvitella.
niiii,mutta toisaaalta,itse olet vielä alle 50v kun miehesi käy lähempää 70v:tä...
No mitäs se kellekään kuuluu? :D Hohhoi. Eiköhän ihmiset osaa ihan itte päättää elämästään. Mitä enemmän laittaa kapulaa rattaseen, sitä vaikeammaksi käy oma elämä.
Samaa mieltä kanasutran kanssa!!!
Antakaa nyt herran pielikset sentään ihmisten rakastaa!!!!
Ei sinne mennä väliin sörkkimään ja paheksumaan!
Kyllä perheen pitäs tukea eikä tuomita.
Omilla vanhemmillani on 10v ikäeroo eikä sitä huomaa ja monella kaverillanikin on suuri ikäero vanhemmilla! Niinistölläkin on vaimonsa kanssa huomattava ikäero. Anna tyttäresi olla ja tue häntä jos hän sitten katuu mutta eihän asia loppujen lopuksi ole sinun hoidettavissa.
Minulla on 23-vuotias tytär ja hän on myös 20 täytettyään ollut kiinnostunut vanhemmista miehistä. Nyt on ollut jo kaksi vuotta suhteessa noin 40-vuotiaaseen mieheen. (En edes tiedä tarkkaa ikää, vaikka tunnen miehen.)
Olemme jutelleet tyttäreni kanssa asiasta ihan avoimesti eikä hän osaa sitä asiaa selittää muuten, kuin että oman ikäiset miehet tuntuvat niin kovin lapsellisilta. Itse en olisi milloinkaan voinut kuvitellakaan seurustelevani vanhemman miehen kanssa.
Ota asia puheeksi tyttäresi kanssa, niin varmaan helpottaa tilannettasi ja sitä, että hyväksyt asian helpommin.
Minun tyttäreni on ihan itsenäinen ihminen, asuu omillaan jne. eikä selvästi hae pelkkää turvaa vanhemmasta miehestä, vaikka onkin pohtinut mm. omaa isäsuhdettaan ja lähinnä juuri sitä, että isästä ei ole ollut hänelle kunnon turvaa vaan että minä olen aina ollut turva ja vastuunkantaja hänen elämässään.
Ainakin omasta kokemuksesta tiedän, että monet ns. toisella kierroksella olevat miehet mielellään katsovat tyttöystäväkseen nuorempia naisia. Jos nainen/ tyttö on vielä rikkaasta perheestä ja lapseton, niin sitä "parempi munkki" on kaveripiirin kesken käynyt..
"Tyttöseen"? Voi hyvää päivää... Tyttäresi on puolivälissä kolmeakymmentä. Eiköhän se ole aivan hänen henkilökohtainen asiansa, kenen kanssa seurustelee. Missään tapauksessa se ei ole SINUN tehtäväsi ottaa asiaan kantaa. Ehkäpä sinun kannattaisi vaikkapa ensi alkuun tutustua ko. mieheen - pääsisit luultavasti eroon enimmästä ahdistuksestasi ja ennakkoluuloistasi.
Niin ja vaikka koeajaa tämä hyypiö
Miksi se mietityttää juuri sinua? Toisten ihmisten asiat?
Siskontytölläni oli taannoin tuo vaihe, tosin hän oli silloin 17-18v.
Riippuu tietysti miehestä ja miehen laadusta, mutta kyllä me (siskoni, minä ja äitimme eli tytön mummo) sanoimme tytölle ihan suoraan mitä ajattelimme. Että ikäeroa on liikaa ja kyseessä on ns. pelimies (kuten olikin). Toisaalta annoimme tytön ihan itse päättää emmekä "tuominnee" häntä tai suhdetta sinänsä. Juttu loppui aika nopeasti, kun tyttö huomasi itsekin millaisesta playerista on kyse.
Nykyisin 30-vuotias siskontyttöni tapailee ihan ikäisiään miehiä.
Aloittajan tapauksessa suhde voi tietysti olla ihan toisenlainen kun tyttö on jo 24, mutta - toisin kuin ilmeisen monet - ymmärrän silti äidin huolen ja sen että haluaa tyttärelleen parasta.
Voi herran tähden! Ei se rakkaus ikää katso ! luulis aikuisen ihmisen sen tajuavan kun jo minä joka olen vasta 17 sen ymmärrän! olin 16 kun seurustelin itseäni 7 vuotta vanhemman miehen kanssa, eikä suhde ollut seksisuhde. kyseinen mies ei pakottanut minua mihinkään, ei siis hyväksi käyttänyt niinkuin yleinen luulo tuntuu olevan. sitä paitsi miehet "kypsyy" naisia hitaammin joten on ihan hyvä kun mies on vähän vanhempi. jos yhteiselo toimiin niin mikäs siin antaa palaa vaan! mut elä rupee tyttäresi suhteeseen puuttumaan sillä ajat vain tyttäresi luotasi pois.
Koita suhtautua avoimesti. Jos tyttäresi on rakastunut, kaikki antamasi kritiikki hänen rakkaastaan ajaa tyttäresi etäämmälle sinusta. Olen 23 ja miesystäväni on 39. Parisuhteemme toimii ja mitkään hankalat ajat tai riidat eivät ole johtuneet ikäerosta. En etsi tai saa hänestä mitään isällistä turvaa, niinkuin jotkut keittiöpsykologit kauniisti minun ovat valistaneet niin tekevän. Sen sijaan miesystäväni saattoi hakeutua seuraani jonkinasteisessa neljänkympinkriisissä ja tiedostamatta koittaa löytää keinoja pitää nuoruudesta kiinni, kuka tietää. Uskon ja toivon, että meillä on tulevaisuus. Sinun tyttäresi on jo AIKUINEN, tue häntä hänen valinnoissan.
Hiljattain itseäni 13 vuotta vanhempi mies alkoi änkeytyä seuraani. Mies oli jo 53v. ja ajatusmaailma oli ihan teinipojan tai allekin tasolla! Ja itsetuntokin oli niin alamaissa, että kuvitteli olevansa ikänsä, varallisuutensa ja iän mukana tuomien "kykyjensä" ansiosta minua ylempänä ja saavansa siten korjattua alhaista itsetuntoansa.
Niin vain kävi, että varallisuuteni, kykyni ja taitoni olivatkin ns. edellä häntä ja alkoi tuntumaan, että pikkupoika olisi ollut tämän selviämisen jälkeen äidin helmoissa kieriskelemässä. Sanoi olevansa ikuinen pikkupoika ja siksi kiinnostunut huomattavasti nuoremmista naisista. Ei varmaan kehdannut omaan ajatusmaailmaansa sopivaa ikäluokkaa jahdata, mutten olisi ollut jo lapsiin sekaantuja.
Kyllähän nuo suuret ikäerot "johonkin" psykologiseen puoleen perustustuvat, puolin ja toisin.
Ei muuten kaikkia valintoja tarvitse äitienkään tukea, voi vain hiljakseen luottaa, että lapset oppivat elämänkoulussa kantapään kautta..