Kuinka alku sujui?

Puhuimme yhteenmuutosta ja naimisiin menosta jo ihan heti alkutaipaleella, molemmat asiat sekä yhteinen tulevaisuus tuntuivat ja tuntuvat edelleen luonnolliselta ja oikealta. Muutimme yhteen 10 kk seurustelun alusta osittain siksi, että mieheltäni loppui vuokrasopimus, mutta myös siksi, että molemmat halusivat sitä. Yhteenmuuttaminen toi tullessaan pelkkiä hyviä asioita, olemme edelleen tyytyväisiä ratkaisuun ja nykyään 6 v. myöhemmin asumme omassa kodissa :) En sano, että tällainen ratkaisu olisi kaikkien kohdalla toimiva, mutta meille se sopi mainiosti, eikä epäilyjä muuton suhteen ollut missään vaiheessa! Jos epäilyjä on, niin suosittelisin vielä lykkäämään muuttoasiaa!

Olimme puhuneet monesti avoliitosta. Itse olisin halunnut muuttaa yhteen keväällä, mutta puolisoni puolestaan ei. Sovimme sitten, että muutamme yhteen syksyllä, kun jouduimme eräästä syystä olemaan kesä erillään. Kesän mentyä ohi, aloimme pikku hiljaa kantamaan enemmän ja enemmän puolisoni tavaroita luokseni. Sitten me vaan muutimme yhteen. Muutimme yhteen, koska halusimme sekä käytännön syistä; oli hankalaa elää, kun oli kaksi kämppää esim ruuan takia sekä se oli myös rahan tuhlausta eli säästimme rahaa, kun muutimme yhteen. Pääasia oli kuitenkin se, että me molemmat halusimme asua yhdessä, sillä rakastamme toisiamme valtavasti. Ennen avoliittoa olimme yhdessä vajaa viisi vuotta ja nyt olemme olleet avoliitossa vajaa vuoden. Molemmat olimme varmoja, että avoliittomme toimii, niin kuin se on toiminutkin mainiosti.

Me oltiin kyllä haaveiltu yhteenmuuttamisesta, mutta ajankohta oli joskus tulevaisuudessa. Yhtäkkiä sainkin työpaikan miehen kaupungista ja tuli ns. pakkomuutto. Molempia pelotti tosi paljon mitä tästä tulee, kun tosissaan ei ehditty sulattelemaan asiaa, kun muutto tuli niin nopeasti. Ihan hyvin lähti menemään, jossain vaiheessa meille tuli kaverivaihe ja pelkäsin jutun loppuvan siihen, mutta juteltiin ja kaikki jatku hyvin. Nyt 8 vuoden jälkeen asutaan omassa kodissa ja hyvin menee.

Muutettiin reilun vuoden seurustelun jälkeen. Välillä mietin olisiko sittenkin pitänyt odottaa kauemmin. Yhteenmuutto ei välttämättä paranna suhdetta tulee riitoja, ei käydä enää missään, yhteinen aika unohtuu helpommin kun ei tarvitse sopia ns. treffejä.

Seurustelua takana puolitoista vuotta, josta olen vuoden asunut KÄYTÄNNÖSSÄ mieheni asunnossa ja nyt muutimme VIRALLISESTI yhteen.
Varma en ole vieläkään ja suurin syy muuttoon oli raha ja järkevyys.. Miksi pitää kahta kämppää, jos aina kuitenkin ollaan samassa paikassa?

Onhan muuttamisessa oma vähtinsä, mutta lopullista se ei kuitenkaan välttämättä ole.. aina pääsee pois :).

Muutettiin yhteen 10kk seurustelun jälkeen, sillä sain työpaikan miehen asuinkaupungista. Suurin virhe koskaan. Erilaiset elämänrytmit ja tahdot tulivat esille, kun saman katon alle muutettiin. Erillään olisi ollut helpompaa, sillä vapaapäivät olisi ollut helppo pyhittää toiselle. Nyt muuttoa juuri tekemässä pois 2kk yhdessäoloasumisen jälkeen..

Meille yhteenmuutto tuli puuntakaa. Itse asuin 2 koirani kanssa toisella paikkakunnalla ja avopuoliso (silloin ns tuntematon mies) toisella paikkakunnalla. Tapasimme minun luonani ja vietimme siellä jonkin aikaa yhteiseloa. Sitten tulimme miehen luo ja vietimme täällä jonkin aikaa yhteiseloa. Ja menimme luokseni taas kerran ja sen jälkeen aloimme puhumaan yhteenmuutosta. Oikeastaan mies sitä ehdotti. Sanoi että kun olemme nyt kerta parisuhteessa, niin eikö se ole sama muuttaa yhteen, niin ei tarvitse 2:sta kämpästä maksaa vuokraa. Suostuin oitis siihen ja näin ollen muutimme yhteen. Päivääkään en ole katunut. Ja yhteiselo on sujunut loistavasti. Yhteiselo lähti helposti alkuun. Olemme N28 ja M33 ja olemme olleet parisuhteessa 1v (28.03.2012), Avoliitossa 2pvän päästä 1v (10.05.2012) ja Kihloissa 1kk päästä 1v (12.06.2012).