Jos vanhusta käy joka toinen päivä vanhainkodissa katsomassa, onko oikeuteuttua suuttua jos ehdottaa että kävisi vain kaksi kertaa viikossa?
Missä vaiheessa kokisitte että liika on liikaa ja alkaisitte asettaa rajoja ja jos niin miten kun kiitollisuutta ei näytä ilmenevän lainkaan. Vain vaateita ja odotuksia käymisen suhteen.
Kun vein lahjoja hän ilmoitti ettei pitänyt niistä.
Koen että oma elämä on rajoitettua tämän jatkuvan käymisen takia mutta kun haluaisi olla toista kohtaan hyvä.
Missä vaiheessa kokisitte että liika on liikaa ja alkaisitte asettaa rajoja ja jos niin miten kun kiitollisuutta ei näytä ilmenevän lainkaan. Vain vaateita ja odotuksia käymisen suhteen.
Kun vein lahjoja hän ilmoitti ettei pitänyt niistä.
Koen että oma elämä on rajoitettua tämän jatkuvan käymisen takia mutta kun haluaisi olla toista kohtaan hyvä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Jos vanhusta käy joka toinen päivä vanhainkodissa katsomassa, onko oikeuteuttua suuttua jos ehdottaa että kävisi vain kaksi kertaa viikossa?"
Riippuu monesta asiasta. Jos olet vanhuksen ainoa omainen/ystävä, asut vanhainkodin vieressä ja olet työtön yksineläjä jonka koko elämä on pelkkää vapaa-aikaa, tilanne on ihan eri kuin silloin jos olet töissä käyvä 30 km päässä asuva autoton yh-äiti ja vanhuksella käy joka päivä muitakin vieraita. Sekin vaikuttaa asiaan, kuinka läheinen suhde teillä on aiemmin ollut ja onko vanhus tehnyt paljon hyväksesi (toiminut ilmaisena lapsenvahtina, antanut kesämökkinsä käyttöösi, pitänyt ahkerasti yhteyttä jne.) Joissain tilanteissa on itsekästä käydä vanhainkodissa vain joka toinen päivä, mutta joissain tilanteissa on kohtuutonta odottaa, että käyntejä tulisi edes kerran viikossa.
"Missä vaiheessa kokisitte että liika on liikaa ja alkaisitte asettaa rajoja ja jos niin miten kun kiitollisuutta ei näytä ilmenevän lainkaan. Vain vaateita ja odotuksia käymisen suhteen."
Kiitollisuuden suhteen kannattaa miettiä, onko sitä kuitenkin pinnan alla ja jos on, minkä takia se ei näy. Esim. jotkut sairaudet vaikuttaa persoonallisuuteen paljon, ja toisaalta vanhuudenhöperöys tai jotkut lääkkeet voi vaikuttaa siihen, ettei vanhus oikein ymmärrä että hänen luonaan käymisestä aiheutuu vaivaa. Toisaalta vanhus voi pitää itsestäänselvänä, että ymmärrät kuinka paljon käyntisi hänelle merkitsee, eikä siksi ilmaise kiitollisuuttaan. Tai ehkä hänen on jostain muusta syystä vaikea ilmaista sitä. Oletko koskaan kysynyt, mitä käyntisi merkitsee hänelle?
"Koen että oma elämä on rajoitettua tämän jatkuvan käymisen takia mutta kun haluaisi olla toista kohtaan hyvä."
Tilanne on varmasti hankala, mutta kukaan täällä netissä ei voi kertoa, kuinka usein sinun pitäisi käydä katsomassa vanhustasi. Jokainen tilanne on erilainen.
Me emme ole mitään sukua keskenämme. Emme kuulu edes samaan kansallisuuteen ja äidinkielemme on aivan eri. Olemme tunteneet toisemme alle vuoden. Hänellä ei ole lainkaan sukulaisia ja siinäpä se ongelma onkin. Jos hänellä olisi sukulaisia, antaisin asian olla.
Outoja vaatimuksia käymisten suhteen ei esitä vain vanhus itse vaan myös hänen ystävänsä.Hänen terve ja hyvinvoiva ystävänsä ei näytä tajuavan sen enempää kuin vanhuskaan miten paljon vaivaa jatkuva käyminen aiheuttaa työssäkäyvälle ihmiselle.
Hänen ystävänsäkin pitää jatkuvaa käymista täysin itsestäänselvänä asiana ja istuu siellä itse joka toinen päivä tuntikausia. Hän itse ei käy lainkaan töissä joten aikaa on.
"Emme kuulu edes samaan kansallisuuteen ja äidinkielemme on aivan eri."
Tämä on tärkeä tieto, koska (näennäinen) kiitollisuuden puute ja oudoilta tuntuvat odotukset voi johtua kulttuurieroista. Sama pätee tietysti siihen vanhuksen ystävään, jos hänkään ei ole syntyperäinen suomalainen.
"Olemme tunteneet toisemme alle vuoden."
Miten olet päätynyt tilanteeseen, jossa käyt joka toinen päivä tapaamassa ihmistä jota et tuntenut vuosi sitten lainkaan, vaikket tahtoisi tehdä niin? Jos olet vapaaehtoisena jossain järjestössä, siellä on luultavasti joku jonka puoleen voi kääntyä ongelmatilanteissa.
Minuakin kiinnostaa näin ensikädessä se, miten ihmeessä olet pannut itsesi tuollaiseen väliin?
Joskus kävin itse katsomassa naisihmistä, jota en lainkaan tuntenut, koska hänen omat sukulaisensa olivat poissa kuvioista jonkin aikaa. Hän oli kuitenkin niin ilkeä, ettei mitään rajaa. Sain oikeastaan sellaisen käsityksen, ettei hän lainkaan nauttinut käynneistäni. En sitten enää myöhemmin lupautunut kyläilemään hänen luonaan.
En olisi muuten koskaan suostunut noin tiheisiin käynteihin vieraan ihmisen luona. Ja sinun tapauksessasi vielä hänellä on omaa seuraa omalla kielellä. En oikein ymmärrä, miksi sinun pitäisi siellä juosta ollenkaan.