Rakastuin kymmenen vuotta sitten kunnolla ensimmäisen ja toistaiseksi myös viimeisen kerran. Suhteemme kuitenkin loppui äkisti ja jäin sydän rikkoutuneena nuolemaan haavojani vuosiksi. Olen seurustellut tämän kymmene kuluneen vuoden aikana 2 kertaa vakavammin ja muutama lyhyempi suhde on myöskin ollut muiden kanssa. Mutta vertaan häneen kaikkia muita kohtaamiani ja suhteessa kanssani olleita ja kenestäkään en saa sellaisia tuntemuksia kun hänestä. Kenenkään kanssa en ole koskaan ollut omaitseni niin täydellisesti kuin hänen kanssaan. Olen viettänyt viimeiset 4 vuotta täysin hänet unohtaen mutta nyt muistot ovat taas täyttäneet mieleni ja olen ikävää täynnä. Tiedän järjellisesti että tämä on ihan järjetöntä ja epätoivoistakin roikkumista vanhan suolan perään. Hänhän voi olla naimisissakin ja hänellä saattaa olla lapsiakin ja en tedä muistako hän minut kuten minä hänet... ja silti käyn katselemassa häntä facebookissa tms. Emme ole puhuneet 5 vuoteen toisillemme enkä tiedä hänestä mitään. Emme ole facebook kavereita. Uskon edelleen että hän oli tai on minulle se ainut ja oikea. Ajattelen häntä taas päivittäin ja toivon salaa että kohtaisimme "sattumalta" jne. Järkeni neuvoo minua unohtamaan uudelleen ja olemaan ottamatta yhteyttä. Sydämeni haluaisi hänet edes jotenkin elämääni takaisin... sieluni kaipaa keskustelujamme... yhteyttämme. Voiko kukaan koskaan olla yhtä rakas? Voiko kukaan ottaa hänen paikkansa sydämessäni? Vonko ikinä unohtaa häntä? kohtalo tovereita? Miten olet selvinnyt tai "tullut " järkiisi? miten unohtaa? Löydänkö koskaan kaltaistaan? Olenko kenties seonnut? Kannattaisiko ottaa yhteyttä? mitn voisin olla vetaamatta muita häneen? Oletko sinä ottanut yhteyttä vastaavassa tilanteessa? Mikä oli lopputulos? joudunko koko lopppu elämäni elämään aukko rinnassani?
Miten unohtaa lopullisesti?
Kukaan ei koskaan?
2119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suloista, mutta samalla pelottavan säälittävää. Sinun on PAKKO päästä hänestä yli. Että voisit itse rakentaa toimivan ihmissuhteen, sinun on vain pakko hyväksyä, että mennyt suhde on....mennyttä.
Helppo sanoa, mutta sinulla on pelottava pakkomilelle, josta sinun on päästävä yli. Itseäni pelottaisi tuollainen välittäminen, se ei ole tervettä.
Toivon että saat itsellesi hyvän, toimivan suhteen. =)
Älä takerru likaa, se ei ole sinulle tai kohteelle hyväksi.
Helppo sanoa, vaikea toteuttaa.
Kauanko seurustelit hänen kanssaan ?
Oppiko hän liiankin hyvin tuntemaan sinut, takerruitko liikaa ?
Kaikkea kaunista ja hyvää sinulle, koita päästä yli. =)
Mennyt on mennyttä.