Olemme olleet yhden miehen kanssa kavereita (emme tosin hirveän pitkään, alle puoli vuotta), mutta nyt keskustelujemme sävy on muuttunut. Pientä ihastusta on puolin jos toisin. Hän on myöntänyt, että olisimme varmaan jo pari, jos hänellä ei olisi tyttöystävää.
En tiedä, miten minun pitäisi edetä. Pitäisikö ottaa etäisyyttä vai hyökätä. Hän on mahtava ystävä, jota en haluaisi menettää, mutta pelkästään roikkumalla pelkään pitkällä aikavälillä vain satuttavani itseäni.
Mitään (tervehdys)halauksia ja lähekkäin/vieretysten oloa enempää emme siis ole kasvotusten tehneet. Myöhemmin näitä yhdessä leikkimielisesti spekuloituja ”meinasitko suudella minua silloin” on tosin ollut. Istutaan melkein kylkikyljessä, ollaan hiljaa, vuorotellen annetaan katseen kiertää salaa toisen kasvoilla ja huulilla, kun toinen katsoo mukamas pois päin.. Puheet netin välityksellä ovat välillä puolestaan menneet siitä vieläkin pidemmälle..
Hän on vannonut olevan tyttöystävälleen (jonka kanssa kaukosuhteessa) uskollinen. En tarkalleen tiedä, miten heillä menee. Joskus valitteli luottamuspulaa ja pelkäsi pettämistä. Mutta välillä taas sanoo olevansa onnekas, koska hänellä on sellainen tyttöystävä.
Toisaalta hän on myös minulta kysynyt aina toisinaan näitä ”ollaan-muutakin-kuin-vain-kavereita” kysymyksiä. Eli miltä kaukosuhde minusta tuntuisi (meilläkin olisi parin kuukauden päästä edessä, kun palaan kotimaahan), kummassa maassa haluaisin tulevaisuudessa asua, millainen poikaystävä luulisin hänen olevan, millainen alusvaatemaku minulla on, mitä tekisin, jos hän suutelisi minua, lähtisinkö hänen kanssaan (alasti) saunaan (jos tulisi tilaisuus) jne. Eli kiinnostunut tuntuu olevan.
En siis tosiaan tiedä, pitäisikö minun sanoa kaikelle flirttailullemme stoppi. Vaikka onhan meillä hauskaa, ja kipeäähän sekin tekisi. Mutta niin ärsyttää, kun en itse saa ikinä mitään kunnon suhdetta. Aina kaikki jää treffi- tai flirttailutasolle. Tämäkin luultavasti. Miten saisin aloitettua kunnon suhteen? Onko tämä väärä ihminen siihen? Pitäisikö mennä eteenpäin ja etsiä uusi vai jaksaa odottaa ja taistella tästä?
En tiedä, miten minun pitäisi edetä. Pitäisikö ottaa etäisyyttä vai hyökätä. Hän on mahtava ystävä, jota en haluaisi menettää, mutta pelkästään roikkumalla pelkään pitkällä aikavälillä vain satuttavani itseäni.
Mitään (tervehdys)halauksia ja lähekkäin/vieretysten oloa enempää emme siis ole kasvotusten tehneet. Myöhemmin näitä yhdessä leikkimielisesti spekuloituja ”meinasitko suudella minua silloin” on tosin ollut. Istutaan melkein kylkikyljessä, ollaan hiljaa, vuorotellen annetaan katseen kiertää salaa toisen kasvoilla ja huulilla, kun toinen katsoo mukamas pois päin.. Puheet netin välityksellä ovat välillä puolestaan menneet siitä vieläkin pidemmälle..
Hän on vannonut olevan tyttöystävälleen (jonka kanssa kaukosuhteessa) uskollinen. En tarkalleen tiedä, miten heillä menee. Joskus valitteli luottamuspulaa ja pelkäsi pettämistä. Mutta välillä taas sanoo olevansa onnekas, koska hänellä on sellainen tyttöystävä.
Toisaalta hän on myös minulta kysynyt aina toisinaan näitä ”ollaan-muutakin-kuin-vain-kavereita” kysymyksiä. Eli miltä kaukosuhde minusta tuntuisi (meilläkin olisi parin kuukauden päästä edessä, kun palaan kotimaahan), kummassa maassa haluaisin tulevaisuudessa asua, millainen poikaystävä luulisin hänen olevan, millainen alusvaatemaku minulla on, mitä tekisin, jos hän suutelisi minua, lähtisinkö hänen kanssaan (alasti) saunaan (jos tulisi tilaisuus) jne. Eli kiinnostunut tuntuu olevan.
En siis tosiaan tiedä, pitäisikö minun sanoa kaikelle flirttailullemme stoppi. Vaikka onhan meillä hauskaa, ja kipeäähän sekin tekisi. Mutta niin ärsyttää, kun en itse saa ikinä mitään kunnon suhdetta. Aina kaikki jää treffi- tai flirttailutasolle. Tämäkin luultavasti. Miten saisin aloitettua kunnon suhteen? Onko tämä väärä ihminen siihen? Pitäisikö mennä eteenpäin ja etsiä uusi vai jaksaa odottaa ja taistella tästä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.