Seurustelen tanskalaisen miehen kanssa ja tapasin hänet, kun muutin ulkomaille opiskelemaan. Suhteemme on melko tuore, olemme seurustelleet vakavasti vasta noin kolme kuukautta. Perheemme tietävät suhteestamme, mutta en ole vielä tavannut poikaystäväni vanhempia, sillä he asuvat melko pitkän junamatkan päässä.
Nyt vanhempani ovat tulossa käymään luonani ja matkustan heidän kanssaan kesälomalle Suomeen. Haluaisin, että vanhempani tapaisivat poikaystäväni ja kultanikin on lämmennyt ajatukselle. Puhumme sujuvaa englantia ja puhun poikaystävälleni hänen äidinkieltään, mutta vanhempieni kielitaito on heikko. Minun pitäisi siis tulkata poikaystäväni ja vanhempieni keskustelut.
Miten muiden ensitapaamiset vanhempien kanssa ovat sujuneet silloin, kun yhteistä kieltä ei ole? Stressaanko turhaan tapaamista?
Nyt vanhempani ovat tulossa käymään luonani ja matkustan heidän kanssaan kesälomalle Suomeen. Haluaisin, että vanhempani tapaisivat poikaystäväni ja kultanikin on lämmennyt ajatukselle. Puhumme sujuvaa englantia ja puhun poikaystävälleni hänen äidinkieltään, mutta vanhempieni kielitaito on heikko. Minun pitäisi siis tulkata poikaystäväni ja vanhempieni keskustelut.
Miten muiden ensitapaamiset vanhempien kanssa ovat sujuneet silloin, kun yhteistä kieltä ei ole? Stressaanko turhaan tapaamista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hienoa kun haluat tutustuttaa pojan vanhempiisi. Tuolla tavalla asiat lähtevät menemään hyvin eteenpäin. Jos vanhempasi eivät jostain syystä poikaystävääsi hyväksy, he voivat senkin sanoa sinulle tässä vaiheessa.
Sukulaistyttö meni saksalaisen ukon kanssa yhteen 6 vuotta sitten. Ikäeroa oli lähes 20 vuotta. Vanhempia ei esitelty saksalaiselle, ja suomalainen nainen meni suoraan asumaan miehen kanssa. Sitten kun alkoivat riidellä ja juoda yhdessä melko aikaisin suhteen alussa, saksalainen mies soitti suomalaisen naisen äidille, joka silloin oli kuolemansairaana, että parempi kun kuolisi pois ja ettei hänen kannattanut enää elää koska ei ollut enää ihminen vaan hirviö. Saksalainen puhui melko sujuvaa englantia, ja anoppi sen kyllä ymmärsi. Samaa jatkui monta vuotta.
Nyt tilanne 5 vuoden jälkeen on se, että suomalaisella naisella ei ole enää yhtään suomalaista ystävää eikä hänen äitinsä eikä isänsä häntä enää millään muotoa huomio. He eivät myöskään huomio naisen tytärtä, jonka synnytti saksalaiselle miehelleen.
Näin voi siis pahimmassa tapauksessa käydä, jos seurustelet täydellisen idiootin kanssa.
Minä tapasin ulkomaalaisen mieheni perheen hänen kotimaassaan eikä todellakaan ollut yhteistä kieltä perheen kanssa, vaikka kielitaitoinen olenkin. Muutaman fraasin opettelin esim. hyvää huomenta, hyvää yötä ja nimeni on yms perussetit.Mutta kummasti sitä kaikesta huolimatta tulee ymmärretyksi ja ymmärtää heitä, kun tarpeeksi käsiä huitoo :) Olin siellä noin kuukauden nyt edellisellä matkalla ja ihmeen hyvin sitä alkaa puhetta jotenkin ymmärtämään, tiedä miten olisi käynyt siellä kielikylvyssä jos olis esmes toisen kuukauden siellä viettänyt. Mieheni hoiti tulkkauksen, mutta eihän se aina ollut mahdollista, mutta kyllä sitä pärjää ja hänen siskonsa innokkaana opetti minulle sanoja ottamalla esim. jonkun astian käteen ja sanomalla mikä se on ja minä toistin perässä ja yritin takoa sanoja kalloon. Sama tulee olemaan täällä Suomessa,kun mennään minun vanhempia tapaamaan, kun minun vanhemmat eivät puhu kuin Savon murretta :) Kyllä minäkin alkuun hieman jännitin että mitä siitäkin tulee kun ei ole yhteistä kieltä ja myönnän että se aika ajoin alkoi nyppimäänkin, kun kaikki muut kälätti ja minä istuin hiljaa tai kun katsottiin telkkarista jotain huumoriohjelmaa, niin kaikki muut rävähti nauruun ja mä olin sitten tollona ihan pihalla. Muuta kaiken kaikkiaan, kaikesta selviää, kun on asenne kohdallaan ja huumoria tarvitaan matkaan myös. Itse ainakin panikoin ihan turhaan.