Eli kertokaa hyvät pettäjät, miten olette jääneet kiinni ja mitä sitten tapahtui.
Olisi kiva kuulla sekä naisten että miesten tarinoita...
Olisi kiva kuulla sekä naisten että miesten tarinoita...
Miltä tuntuu jäädä kiinni?
pettänytNYT
4320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerroin itse samantien ja erottiin. Suhde ei ollut tehty kestämään., valitettavasti. Yritin monta kuukautta, mutta mies halusi että häviän hänen elämästään. Niin tein ja jatkoin omia polkujani. Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan asiat selviksi, koska tapahtuneesta ei koskaan kunnolla puhuttu. Ajattelin, että se olisi auttanut häntä käsittelemään asian loppuun. Mutta ymmärrän myös, ettei hän halua olla kanssani tekemisissä, minuakin aikoinaan on petetty. Ei, en ole ottanut silti tavaksi tätä.
Helvettiähän se oli. Tunsin sekä petetyn että pettäjän tuskan. Olen iloinen, että se pahin aika on ohitse jo. Paljon olen kuitenkin joutunut tekemään itseni eteen. Olen tutustunut itseeni enemmän ja enemmän eikä loppua näy. Olen paljon onnellisempi nyt. Oon hankkinut tietoa ihmissuhteista. Pää on selkeämpi.
Lyhyemmin, pidin kiinni viimeisestä moraalinrippeestäni, eli rehellisyydestä ja vaikka ensin ei siltä tuntunut, se kannatti kuitenkin. Mies meni, mutta hän ei ilmeisesti vain ollut arvoiseni. Enkä jaksa huudella seinille lopunikääni. Sitä se oli suhteessa ja sitä se oli sen jälkeenkin. Mikään ei muuttunut. Parempi siis näin.
Hyvä, että olit rehellinen, mutta jotenkin kalskahtaa korviin tuo "mies ei ollut sinun arvoisesi, kun lähti" - eiköhän se kuitenkin ole niin, että sinä pettämälle et ollut tuon miehen arvoinen. Sinä se olit, joka petit hänen luottamuksensa.
Ihan turha mennä kailottamaan, että olit rehellinen. Jos olisit ollut todella rehellinen suhteessasi, olisit jo ennen pettämistä ilmoittanut, että tunne alkaa olemaan sellainen, että suhteeseen mahtuu kolmas.
Petetylle ei koskaan ole pettäjä hänen arvoisensa. Pettäjän arvo, onko sitä?
Ja ihan muuten tällainen ohimennen huomautus. Mä sanoin epäilyistäni monta kertaa, että joku on pielessä ja et tää pitäs hoitaa. Mies yleensä suuttui tai puhui asiasta 30sek ja vaihtoi aihetta. Jos jäin jankkaamaan, suuttui. Päätin, että annan asian lopulta olla (vaikka viimeiset 3kk tapeltiinkin suurimmanosan aikaa) ja hoidan homman sitten yksin. Tosin, en uskonut itsestäni koskaan, että tuohon tilanteeseen jouduin.
Mut jos on 5kk huudellut seinille ongelmasta... Joo pitäis erota, mut elämä ei oo aina niin yksinkertaista tai mustavalkoista.
Suhteeseen ei koskaan mahtunut mielessäni kolmatta, vaan koko teko oli avunhuuto huonolle suhteelle (joojoo, lopulta tuli kolmas). Ei, en toiminut oikein. Mutta en tiennyt sitä silloin, mistä oli kyse, nykyään olen paljon viisaampi.
Mies ei kohdellut minua hyvin suhteessa eikä sen jälkeenkään. Mä puolestani yritin kynsin ja hampain pelastaa suhteen, valitettavasti tajusin asian vasta sen jälkeen, kun olin pettänyt, että joku on helv.. pahasti pielessä. Mun moraalini nimittäin on aina ollut se, että ei petetä, koska tiedän miltä se tuntuu.
ja ihan ps. Ei kai se mies olekaan mun arvoinen... Mieti nyt minkä arvoinen itse olen ;D