Olen menestynyt huonosti naisten kanssa, enkä ole koskaan seurustellut. Huono menestys johtuu yksiselitteisesti ulkoisista seikoista. Tyttökaverieni mukaan olen mukava, järkevä, hyväkäytöksinen ja luotettava. Olen hyvässä kunnossa, koska urheilen paljon. Lihaskimppu en ole, enkä nyt mikään erityisen komea ole. Nettideiteissäkin olen saanut naisilta paljon kehuja, mutta aina tutustuminen päättyy kuvan vaihtamiseen, joten selväksi on tullut, että naiset eivät ulkonäöstäni pidä. Kyllä se kai pitää tunnustaa, että ulkonäkö on ainoa asia millä on merkitystä.
Muutama vuosi sitten tutustuin yhteen tyttöön, joka oli silloin varattu. Hän on kaikilla tavoin huipputyyppi, sellainen luonnollinen ja tosi mukava. Hänestä voi kyllä olla aika varma, että hän ei esitä mitään muuta kuin mitä hän oikeasti on, eikä hän pelaa mitään pelejä toisten kustannuksella. Emme ole nähneet toisiamme usein, joten en häntä kovin hyvin tunne. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme jutelleet enemmän Facebook:ssa minun aloitteestani. Emme edelleenkään näe kovin usein.
Pääsiäisenä, maanantaina hän oli Facebook:ssa. Lyhyesti juttelimme. Kyselin hänen kuulumisiaan ja hänellä oli mieli maassa. Hän oli eronnut poikaystävästään kolmisen viikkoa aikaisemmin. Sitten kysyin, että onko hän paikkakunnalla, mutta hän ei ollut. Olin leiponut mustikkapiirakkaa ja sitten vaan totesin hänelle, että olisin voinut piristää häntä tarjoamalla mustikkapiirakkaa (hän siis asuu melkein naapurissani). Hän vastasi hymiön kera, että ehdotukseni oli mukava ajatus. Sanoin hänelle lopuksi jotain piristävää ja hän kiitti mukavista sanoista.
Juttelen hänen kanssaan aina välillä Facebook:ssa oli tässä vajaan kuukauden jakso, kun hän jutellut hänen kanssaan. Reilu viikko sitten ehdotin hänelle uudestaan, että voisin tarjota tekemääni mustikkapiirakkaa. Hän vastasi, että täytyy katsoa jossain vaiheessa, mutta ei vielä. Hän kertoi, ettei ole vielä päässyt yli erosta ja haluaa mieluummin rauhoittua kotona töiden jälkeen. Hän lupasi harkita, että tulisi joskus myöhemmin syömään eli hän otti ehdotuksen ihan hyvin vastaan, vaikka kieltäytyikin.
Nyt vaan on sellainen olo, että tässä voisi olla tilaisuus. Tosin tämä tunne on ollut muutaman kerran aikaisemminkin, eikä mitään niistä ole syntynyt. En oikein tiedä, että miten veisin asiaa eteenpäin. Hän tietää kyllä sen, että olen sinkku ja olen etsiskellyt tyttöystävää. Hän joskus kehui, että olen huumorintajuinen, kohtelias, hyväntuulinen. Olen hänen mukaansa komeassa ja urheilullisessa kunnossa. En tiedä, mitä hän sillä tarkalleen ottaen tarkoitti, mutta kai hän minusta ainakin jollain tavalla pitää. Itse en enää usko siihen, että löytäisin tyttöystävän, kun olen jo 27v, enkä ole seurustellut. Ei vaan jotenkin osaa antaa periksi, vaikka itsensä kannalta olisi parempi lopettaa itsensä kiusaaminen.
En vaan oikein nyt tiedä, että kuinka häntä lähestyisin. Ei hän vielä ole erosta yli päässyt, mutta jollakin tavalla voisi vihjata, että olisin kiinnostunut jostain muustakin kuin kaveruudesta. Mutta miten tämän voisi tehdä hienovaraisesti? Tämä tyttö on kuitenkin minut hyväksynyt sellaisena kuin olen ja kyllä hän ymmärtääkseni ainakin jollain tavalla minusta pitää. En kyllä tiedä, että onko hän minusta kiinnostunut seurustelumielessä.
Muutama vuosi sitten tutustuin yhteen tyttöön, joka oli silloin varattu. Hän on kaikilla tavoin huipputyyppi, sellainen luonnollinen ja tosi mukava. Hänestä voi kyllä olla aika varma, että hän ei esitä mitään muuta kuin mitä hän oikeasti on, eikä hän pelaa mitään pelejä toisten kustannuksella. Emme ole nähneet toisiamme usein, joten en häntä kovin hyvin tunne. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme jutelleet enemmän Facebook:ssa minun aloitteestani. Emme edelleenkään näe kovin usein.
Pääsiäisenä, maanantaina hän oli Facebook:ssa. Lyhyesti juttelimme. Kyselin hänen kuulumisiaan ja hänellä oli mieli maassa. Hän oli eronnut poikaystävästään kolmisen viikkoa aikaisemmin. Sitten kysyin, että onko hän paikkakunnalla, mutta hän ei ollut. Olin leiponut mustikkapiirakkaa ja sitten vaan totesin hänelle, että olisin voinut piristää häntä tarjoamalla mustikkapiirakkaa (hän siis asuu melkein naapurissani). Hän vastasi hymiön kera, että ehdotukseni oli mukava ajatus. Sanoin hänelle lopuksi jotain piristävää ja hän kiitti mukavista sanoista.
Juttelen hänen kanssaan aina välillä Facebook:ssa oli tässä vajaan kuukauden jakso, kun hän jutellut hänen kanssaan. Reilu viikko sitten ehdotin hänelle uudestaan, että voisin tarjota tekemääni mustikkapiirakkaa. Hän vastasi, että täytyy katsoa jossain vaiheessa, mutta ei vielä. Hän kertoi, ettei ole vielä päässyt yli erosta ja haluaa mieluummin rauhoittua kotona töiden jälkeen. Hän lupasi harkita, että tulisi joskus myöhemmin syömään eli hän otti ehdotuksen ihan hyvin vastaan, vaikka kieltäytyikin.
Nyt vaan on sellainen olo, että tässä voisi olla tilaisuus. Tosin tämä tunne on ollut muutaman kerran aikaisemminkin, eikä mitään niistä ole syntynyt. En oikein tiedä, että miten veisin asiaa eteenpäin. Hän tietää kyllä sen, että olen sinkku ja olen etsiskellyt tyttöystävää. Hän joskus kehui, että olen huumorintajuinen, kohtelias, hyväntuulinen. Olen hänen mukaansa komeassa ja urheilullisessa kunnossa. En tiedä, mitä hän sillä tarkalleen ottaen tarkoitti, mutta kai hän minusta ainakin jollain tavalla pitää. Itse en enää usko siihen, että löytäisin tyttöystävän, kun olen jo 27v, enkä ole seurustellut. Ei vaan jotenkin osaa antaa periksi, vaikka itsensä kannalta olisi parempi lopettaa itsensä kiusaaminen.
En vaan oikein nyt tiedä, että kuinka häntä lähestyisin. Ei hän vielä ole erosta yli päässyt, mutta jollakin tavalla voisi vihjata, että olisin kiinnostunut jostain muustakin kuin kaveruudesta. Mutta miten tämän voisi tehdä hienovaraisesti? Tämä tyttö on kuitenkin minut hyväksynyt sellaisena kuin olen ja kyllä hän ymmärtääkseni ainakin jollain tavalla minusta pitää. En kyllä tiedä, että onko hän minusta kiinnostunut seurustelumielessä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei voi mitenkään kiveen hakattua totuutta näillä spekseillä kertoa, mutta hyvin todennäköisesti kyse on siitä, että olet liian ujo ja nainen ei halua pahoittaa mieltäsi antamalla pakkeja, vaikka kiinnostuksesi tajuaakin. Usein naiset tuppaavat tahtomaan sellaisen miehen, joka on haluttu muidenkin naisten keskuudessa. Olemalla kohtelias ja kieltäytymällä kutsusta nainen odottaa, että kiinnostuksesi hiipuu. Sinänsä paha juttu, että miehet näissä tilanteissa usein pitävät itseään löysässä hirressä, mutta tilanteet kannattaa oppia tunnistamaan.
Olet jo kysynyt kaksi kertaa, jos olisi kiinnostunut niin ottaisi kyllä yhteyttä.
Tämä ei tarkoita sitä etteikö hän voisi koskaan olla kiinnostunut. Mutta sen sijaan että ujona hellävaraisesti epätoivoisesti yrität saada hänet treffeille, kehitä itseäsi ja ota rennosti. Muuta vaikka ulkonäköäsi (uusi vaatevarasto, mene salille?), hanki uusia kavereita, matkustele, kehitä itsetuntoasi. Viiden vuoden päästä hän saattaa olla kiinnostunut, mutta älä jää odottelemaan.
T.Nainen
Taas tässä kävi näin. Minulle tämä tyttö sanoi pari viikkoa sitten, että hänellä on vielä raskasta eron takia ja pahamieli. Nyt hän tuli kadulla vastaan jonkun pojan kanssa. Ei ollut hänen entinen poikaystävänsä, vaan joku uusi. Miksi te naiset teette aina tämän saman tempun? Ensin esitätte mukavaa, fiksua ja luotettavaa, mutta sitten totuus on aivan jotain muuta. Tämä tyttö antoi oikeasti kunnollisen ja fiksun vaikutelman ja hän vielä itse on sanonut, että hänen mielestään luotettavuus ja rehellisyys ovat tärkeimmät asiat elämässä ja asioista pitää puhua suoraan. Miksi pitää leikkiä toisten kustannuksella. En sitten hänestäkään saanut tyttöystävää. Kai sitä pitää asennoitua yksinäiseen elämään ja siihen, että ei kelpaa tytöille. Ei naisiin voi luottaa.
>>>Kai sitä pitää asennoitua yksinäiseen elämään ja siihen, että ei kelpaa tytöille. Ei naisiin voi luottaa.
Naiset eivät ole homogeeninen joukko, vaan heitä on hyvinkin erilaisia. Aina silloin tällöin totean itsekseni että useimmat ihmiset eivät ole mitenkään erityisen viehättäviä.
Ei minunkaan vaimoni minusta alkuun varsinaisesti pitänyt, mutta kyllä se siitä sitten lämpeni. Ei minulla ollut varsinaisesti mitään meriittejä kun palkka oli huono ja ulkonäkö turhan kevytrakenteinen, mutta en hoksannut ajatella niitä liikaa silloin. En siis ollut ensisijainen valinta, mutta olin tarpeeksi innokas.