Olin kaksi vuotta sitten kokematon ja luottavainen eronnut 42 v. nainen joka uskoi, että hän on vain yhden klikkauksen takana, kunnes tapaan hänet jota olen etsinyt jo niin kauan. Olen ihan tavallinen suomalainen nainen, muutaman liikakilon ja oman tahdon omistajana.
Ja tulihan niitä klikkauksia ja tapaamisiinkin uskaltauduin, sillä olinhan ilmoittanut olevani tositarkoituksella liikkeellä. Tein siis samalla tahtomattani jonkinlaista tutkimusta/tutustumista seuraa etsivistä suomalaisista miehistä ikähaarukalla 38-55. Ammatteina oli remppareiskaan, bussikuskia, mekaanikko, rakennusmiestä, eläkkellä selkävaivojen tai burnoutin takia, kokkia, työtöntä paperimiestä ja työnarkomaania konsulttia. Mukaan mahtui myös akateeminen tohtori ja yrittäjiä useammalla eri alalla.
Treffeillä kävin 25:n eri miehen kanssa, useimman kanssa vain yksillä. Heistä 11:n kanssa kaksill ja muutaman kanssa useammalla treffeillä. Kotiini kutsuin 7 ja yöksi 5. Kaikkien yöksi jääneiden kanssa en harrastanut seksiä. Kahden kanssa kuvittelin seurustelevani kunnes ilmeni kotona odottava kuvio. Nämä varatut ovat täysin luku erikseen ja heihin haksahdin alussa kun en tajunnut ihmisten epärehellisyyden määrää.
Elämäkohtaloita tuli nähtyä ja kuultua monenlaisia. Oli se alkoholisoitunut eläkeläinen joka kaipasi pientä piristystä pitkiin päiviinsä omilla aikatauluillaan ja vielä mielummin niin että menisin aina hänen luokseen, eläkeläisellä kun noita varoja ei matkustamiseen pahemmin liikene. Ja entä se eron jälkeen vanhempien takahuoneeseen hautautunut mies joka eli omassa pienessä maailmassaan kaljapullojen ja harrastuksensa kanssa. Ja sitten se joka oli erostaan niin lukkoon mennyt, ettei kuuteen vuoteen ollut naisen kanssa ollut ja sen kyllä huomasi. Alkeellisimmatkin käytöstavat olivat unohtuneet .
Katkeruus näytteli valtavaa osaa miesten elämissä. Oltiin katkeria niin exälle, yhteiskunnalle kuin deittikavereillekin joita oli tavannut. Omien vaatimusten kanssa taas ei edes thainainen olisi osannut olla oikein. Tuli tunne että olin vain purkautumistie katkeruudelle, ja minua haluttiin loukata, koska heitä oli joskus nainen loukannut. Omat luurangot olivat vielä totaalisesti puhdistamatta.
Ja sitten ne surkimukset jotka sopivat deitit, mutta joka peruivat ne tuntia ennen uskomattomilla valheilla tai eivät ilmestyneet paikalle ollenkaan. Elämä on kovin pelottava paikka seuraa etsivälle miehelle.
Pääasiallisesti miehet etsivät vain seksisuhdetta, haluamatta sitoutua aitoon, oikeaan ihmissuhteeseen vaikka niin vakuuttelivatkin. Heille säännöllinen seksi, heidän tavallaan, oli se parisuhde. Mieluiten ilman mitään ylimääräistä hempeilyä, hellyyttä tai keskustelua.
Surkeinta tässä on se, että kaikiiin tapaamisiin lähdin odotusta täynnä ja avoimin mielin, valmiina ihastumaan, ehkä rakastumaankin. Olin rehellinen, avoin, aito oma itseni. En näytellyt muuta kuin mitä olen, mutta vaatimukset minulle, ulkonäölleni ja tavalleni elää ja toimia olivat moninaiset ja valtaisat.
Kaksi vuotta sitten vielä uskoin että tämä nettideittailu on toimiva tapa tavata mahdollinen elämänkumppani. Nyt suljen profiilini ja luovutan. Jatkan elämääni yksin ja toivon että tulet juttelemaan minulle kassajonossa, kirjaston elämänkertahyllyjen edessä, bensa-aseman tankilla tai missä vain satun liikkumaan. Tämä virtuaalielämä vääristää ihmisten odotukset ja oletukset. Se on raadollinen maailma jota en enää halua jatkaa.
Toivotan onnea kaikille parinetsijöille. Toiveena esittäisin, että luopukaan haarniskoistanne ja kuvitelluista todellisuuksistanne. Astukaa ulos illuusion komeroista ja olkaa niitä upeita suomalaisia ihmisiä joita te ihan varmasti olette kun netin tarjoama nimettömyyden suoja otetaan pois.
Kaunista kesää.
Ja tulihan niitä klikkauksia ja tapaamisiinkin uskaltauduin, sillä olinhan ilmoittanut olevani tositarkoituksella liikkeellä. Tein siis samalla tahtomattani jonkinlaista tutkimusta/tutustumista seuraa etsivistä suomalaisista miehistä ikähaarukalla 38-55. Ammatteina oli remppareiskaan, bussikuskia, mekaanikko, rakennusmiestä, eläkkellä selkävaivojen tai burnoutin takia, kokkia, työtöntä paperimiestä ja työnarkomaania konsulttia. Mukaan mahtui myös akateeminen tohtori ja yrittäjiä useammalla eri alalla.
Treffeillä kävin 25:n eri miehen kanssa, useimman kanssa vain yksillä. Heistä 11:n kanssa kaksill ja muutaman kanssa useammalla treffeillä. Kotiini kutsuin 7 ja yöksi 5. Kaikkien yöksi jääneiden kanssa en harrastanut seksiä. Kahden kanssa kuvittelin seurustelevani kunnes ilmeni kotona odottava kuvio. Nämä varatut ovat täysin luku erikseen ja heihin haksahdin alussa kun en tajunnut ihmisten epärehellisyyden määrää.
Elämäkohtaloita tuli nähtyä ja kuultua monenlaisia. Oli se alkoholisoitunut eläkeläinen joka kaipasi pientä piristystä pitkiin päiviinsä omilla aikatauluillaan ja vielä mielummin niin että menisin aina hänen luokseen, eläkeläisellä kun noita varoja ei matkustamiseen pahemmin liikene. Ja entä se eron jälkeen vanhempien takahuoneeseen hautautunut mies joka eli omassa pienessä maailmassaan kaljapullojen ja harrastuksensa kanssa. Ja sitten se joka oli erostaan niin lukkoon mennyt, ettei kuuteen vuoteen ollut naisen kanssa ollut ja sen kyllä huomasi. Alkeellisimmatkin käytöstavat olivat unohtuneet .
Katkeruus näytteli valtavaa osaa miesten elämissä. Oltiin katkeria niin exälle, yhteiskunnalle kuin deittikavereillekin joita oli tavannut. Omien vaatimusten kanssa taas ei edes thainainen olisi osannut olla oikein. Tuli tunne että olin vain purkautumistie katkeruudelle, ja minua haluttiin loukata, koska heitä oli joskus nainen loukannut. Omat luurangot olivat vielä totaalisesti puhdistamatta.
Ja sitten ne surkimukset jotka sopivat deitit, mutta joka peruivat ne tuntia ennen uskomattomilla valheilla tai eivät ilmestyneet paikalle ollenkaan. Elämä on kovin pelottava paikka seuraa etsivälle miehelle.
Pääasiallisesti miehet etsivät vain seksisuhdetta, haluamatta sitoutua aitoon, oikeaan ihmissuhteeseen vaikka niin vakuuttelivatkin. Heille säännöllinen seksi, heidän tavallaan, oli se parisuhde. Mieluiten ilman mitään ylimääräistä hempeilyä, hellyyttä tai keskustelua.
Surkeinta tässä on se, että kaikiiin tapaamisiin lähdin odotusta täynnä ja avoimin mielin, valmiina ihastumaan, ehkä rakastumaankin. Olin rehellinen, avoin, aito oma itseni. En näytellyt muuta kuin mitä olen, mutta vaatimukset minulle, ulkonäölleni ja tavalleni elää ja toimia olivat moninaiset ja valtaisat.
Kaksi vuotta sitten vielä uskoin että tämä nettideittailu on toimiva tapa tavata mahdollinen elämänkumppani. Nyt suljen profiilini ja luovutan. Jatkan elämääni yksin ja toivon että tulet juttelemaan minulle kassajonossa, kirjaston elämänkertahyllyjen edessä, bensa-aseman tankilla tai missä vain satun liikkumaan. Tämä virtuaalielämä vääristää ihmisten odotukset ja oletukset. Se on raadollinen maailma jota en enää halua jatkaa.
Toivotan onnea kaikille parinetsijöille. Toiveena esittäisin, että luopukaan haarniskoistanne ja kuvitelluista todellisuuksistanne. Astukaa ulos illuusion komeroista ja olkaa niitä upeita suomalaisia ihmisiä joita te ihan varmasti olette kun netin tarjoama nimettömyyden suoja otetaan pois.
Kaunista kesää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuohan se tärkein pointti tässä jutussa onkin.
Se on hyvin oleellinen osa tätä juttua - monenko kanssa makasit?
Tuo "Mies 42" kommentti kertoo siitä, millasia miehiä täällä roikkuu. Hyvin samankaltaisia kokemuksia itselläni kuin aloittajalla. Luulen että se elämän rakkaus löytyy huomattavasti helpommalla muualta kuin nettitreffeistä.
Vastaan mitä vaan, niin saan osakseni sinulta vain negatiivisia ja loukkaavia kommentteja. En tarvitse niitä enää.
Kiitos, Reetta, hyvästä viestistä.
Onnistuit itse asiassa aika nopeasti karsimaan monta miestä. Luuserit erottaa jo ensimmäisellä tapaamisella. Soita ja tapaa nopeasti. Pelimiehet ja varatut tunnistaa parhaiten siitä, että he ovat liian hyviä ollakseen totta. Tapaamisten järjestäminen viikonlopuille ja loma-ajoille on myös vaikeaa.
Kuvaamillesi miehille on olemassa naispuoliset vastineet.
Onnea elämällesi.
jokin tässä yhtälössä ei täsmää:
Treffeillä kävin 25:n eri miehen kanssa, useimman kanssa vain yksillä. Heistä 11:n kanssa kaksill ja muutaman kanssa useammalla treffeillä. Kotiini kutsuin 7 ja yöksi 5.
a 11 b = 25,
a:n on oltava vähintään 12 (useimman kanssa yhdellä), jolloin b olisi 2 (muutama?).
Tai miksei, aika moni pääsi jo ensimmäisillä tai toisilla treffeillä kotiin ja osa jäi yöksikin.
Minulle riitti puoli vuotta. Yhdenkään kanssa viestittely ei jatkunut edes tapaamiseen saakka. Nyt on kesä ja loma edessä ja tilaisuus tavata ihan oikeita, aitoja ihmisiä.
Kiitos kirjoituksestasi. Hyvä päätös lopettaa ennen kuin itse katkeroituu.Oma profiilini poistui äsken.
Onko nämä kokemukset suomi24.fi saitilta? Kannattaa kokeilla Match comia, löysin parissa viikossa ihanan miehen. Olen 42 v yksinhuoltaja, neljä lasta, ulkonäkö ok. Tämä upea mies vie minut ensikuussa New Yorkiin, minulla ei olisi koskaan varaa itse maksaa matkaa sinne. Ensin käymme laivalla Pietarissa. Mies on hurmannut lapsenikin, näyttää niin hyvältä, enhän minä voi olla ainoa, joka onnistuu.
Samanlaiset kokemukset minullakin. Eniten harmittaa se, että menetin nettideittailun myötä tietyllä tavalla viattomuuteni ja uskon ihmisiin.
Lähdin avoimin mielin, luottavaisena, kokemattomana nettimaailmaan 37 vuotiaana eron jälkeen. Perusluonteeni on positiivinen ja olen aina ensisijaisesti uskonut ihmisistä hyvää. Siksi olinkin helppo uhri. Vatsa jälkikäteen tajusin, että netissä saalistavat tunteettomat psykopaatit ja kaikenlaiset sitoutumishaluttomat seksiseikkailijat löytävät kyllä aina uudet naisten profiilit ja vaistoavat naisesta tämän hyväuskoisuuden. Nuoruudessani ei tällaisia sairaita hyväksikäyttäjiä juuri ollut, joten en osannut pelätä, enkä ymmärtänyt että netti ja nykyaika saavat heidät pulppumaan deittisaiteille kuin sienet sateella.
Pari-kolme vuotta etsin, välillä taukoa pitäen. Pahoitin mieleni, enkä ole useaan vuoteen enää ollut miehistä kiinnostunut. Olen tottunut yksineloon. Niin paljon ikäviä kokemuksia olen kuullut myös tuttavapiiriini kuuluvien naisten taholta, että en enää jaksa etsiä neulaa heinäsuovasta. Vaatimukseni miehelle ei kummoiset olleet; henkinen tasapaino, raittius, jokin liikuntaharrastus, rehellisyys ja pituutta enemmän kuin minulla. Kävin myös treffeillä työttömien, vähävaraisten, sairaslomalaisten/eläkeläisten kanssa. Mammonaa en kaipaa. Aika outoa ja psyykkisesti sairasta porukkaa - valitettavasti.
En ole katkeroitunut ja tiedän että kunnollisia miehiä on olemassa. En vain jaksa etsiä enää, niin kuluttavaa se on aina lähteä avoimin mielin ja positiivisena odottaen liikkeelle. Alkoholia en käytä, eikä harrastuksissa miehiä tule vastaan. Parempi vain sopeutua tähän yksnioloon.
Aloittaja on täysin oikeassa kaikessa mitä kirjoittaa-ja joku toinen siinä, että on olemassa myös naispuolisia vastineita. Olin itse aikoinani virtuaalimetsällä pari kertaa reilun vuoden aikana ja törmäsin samantapaisiin asioihin... Vasta siinä vaiheessa alkoi helpottaa kun lakkasin toivomasta liikoja ;D
-Halusin ja nähdä nopeasti, ettei toiveet nousseet liian korkeiksi. Ja lähdin kahville yms sillä asenteella, että lähden rupattelemaan hetkeksi mukavan (mukava voi ihminen silti tavallansa olla, vaikka itselle epäsopiva) ihmisen kanssa.
-Minua kiinnosti enemmän kuvattomat profiilit, kun kuvalliset harvoin pitivät enää muutenkaan paikkansa (tai ne olivat reaaliaikaisia olleet-joskus) Ja toisaalta, joku, joka ei ollut kuvassa mitenkään erityisen vetävä, olikin huumorinsa ja hyvien käytöstapojensa ym vuoksi todellisuudessa hyvinkin puoleensavetävä. Sitten kävi jossain vaiheessa kuten aloittajalle, että tuli totaalikyllästyminen, ja päätin profiilini poistaa. Viimeisenä tekonani vielä päätin vastata ja tavata ihmisen, joka ei vaikuttanut kovin todennäköiseltä...eikä profiilikaan ollut mikään sanasepän luomus. Ja se olikin siinä-elämäni mies ! Varmaankin maailman sopivin minulle ikinä! Ollaan oltu yhdessä...avoliitossa...kihloissa kolme vuotta ja onni jatkuu yhä.
Eri kaupungeissa kun asuttiin, ei oltaisi kinä tavattu ilman suomi24...
Ainoat neuvoni on-unohtakaa (jossain määrin) ulkonäkö-harva keski-ikäinen mies tai nainen on enää murrosikäisen vartalossa, tai vähintään luut ja lihakset natisee. Tai jos joku vastapuolelta sellaista toivoo-ei ole ihan täyspäinen ? Moottoripyörä on käytössä vaan kesäisin, ja normaali ihminen käy suurimmaksi ajaksi töissä, joten elämä harvalla on pelkkää harrastamista. Profiilissa kerrotaan loppujen lopuksi ihan tyhjänpäiväisiä asioita...Se mikä merkitsee todella, oni samanlaiset arvot ja periaatteet -ja huumori. Kahville vaan reippaasti-kyllä siellä helmiäkin on joukossa !
Loistava kirjoitus ja niin totta !
Aidot ihmiset löytyvät jostain ihan muualta kun netistä. Been there, seen that
Tsemppiä !