Suhteita takana, vuosia kauniita, kun rumiakin. Nuoruudessa kokenut väkisinmakaamisen. Sittemmin suhteissaan kokenut väkivaltaa, henkistä pieksemistä ja sortunut itsekin pahuuden tielle ja pettänyt yksi toisensa jälkeen. Koki vihdoinkin tapaavansa sen oikean, joka näyttänyt jo muuttuneen itserakkaaksi energian imiäksi.
Oon niin rikki, itkuinen ja samassa lauseessa myös taistelun haluinen. Mä en halua, et mut tallotaan enää maahan. Mulla on oikeus ja kohtuus pyytää itselleni oikeanlaista käytöstä.
Olen nainen. Oikeanlainen. Kaunis. Teen hyvää ruokaa. Siivoan. Välitän ulkoisesta olemuksestani. Ajattelen kaikessa perhettäni ja miestäni. En koe saavani samassa mittasuhteessa samaa käytöstä takaisin. Hellin miestäni paljon. Olen väliin todella väsynyt tähän kaikkeen raatamiseen ja huomaan ajattelevani, että kaipaan parempaa kohtelua. Haluaisin kokea olevani kaunis mieheni mielestä. Haluaisin, että hän puhuisi minulle kauniisti ja silittäisi hiuksiani. Pitäisi hyvänä, eikä valittaisi siitä, kuinka onkaan uhrannut aikaansa minulle jne. Olen niin rakastunut, että se kaikki se satuttaa niin paljon, kun toiselle voi heittää tuollaista...ja toisaalta jään miettimään, että mihin loppujen lopuksi olenkaan rakastunut...siihenkö, että olen tarpeellinen?
Koska aina, kun minun on paha olla, tai olen väsynyt, tai aikaa on vähän mieheni huomioimiseen, niin tulee ongelmia.
Mistä tähän energiaa saakaan. Helvetin raskasta.
Oon niin rikki, itkuinen ja samassa lauseessa myös taistelun haluinen. Mä en halua, et mut tallotaan enää maahan. Mulla on oikeus ja kohtuus pyytää itselleni oikeanlaista käytöstä.
Olen nainen. Oikeanlainen. Kaunis. Teen hyvää ruokaa. Siivoan. Välitän ulkoisesta olemuksestani. Ajattelen kaikessa perhettäni ja miestäni. En koe saavani samassa mittasuhteessa samaa käytöstä takaisin. Hellin miestäni paljon. Olen väliin todella väsynyt tähän kaikkeen raatamiseen ja huomaan ajattelevani, että kaipaan parempaa kohtelua. Haluaisin kokea olevani kaunis mieheni mielestä. Haluaisin, että hän puhuisi minulle kauniisti ja silittäisi hiuksiani. Pitäisi hyvänä, eikä valittaisi siitä, kuinka onkaan uhrannut aikaansa minulle jne. Olen niin rakastunut, että se kaikki se satuttaa niin paljon, kun toiselle voi heittää tuollaista...ja toisaalta jään miettimään, että mihin loppujen lopuksi olenkaan rakastunut...siihenkö, että olen tarpeellinen?
Koska aina, kun minun on paha olla, tai olen väsynyt, tai aikaa on vähän mieheni huomioimiseen, niin tulee ongelmia.
Mistä tähän energiaa saakaan. Helvetin raskasta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tää ei ehkä ole sun mielestä hyvä neuvo, mutta sanon kuitenkin: eroa ja ole kauan aikaa yksinäsi. Jos olet erosi jälkeen koko ajan suhteillut jonkun kanssa, niin täysin ymmärrän väsymyksesi. Etkö osaa olla yksin?
Sun miesmakusi kuulostaa vähän omituiselta, jos jatkuvasti väkivaltaa yms. niissä olet kohdannut. Pettänyt olet itsekin, se ei kyllä ole niiden vika, joita petit vaan vika on omassa päässäsi. Opitko noista kokemuksista mitään? Vaaditkohan nykyiseltä mieheltäsi liikaa? Ei parisuhde ole sitä kiiltokuvaelämää, mitä leffoissa on. Kaikki miehet eivät osaa näyttää tunteitaan ja antaa hellyyttä. Sun täytyy oikeasti levätä vähän itsesi kanssa ja sitten vasta uutta miestä kehiin.
Kyllä täälä on aina näitä samoja neuvoja, joka helv...in asiaan....EROA EROA EROA EROA EROA........!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Jos ihminen rakastaa ja haluaa olla toisen kanssa, pyytää neuvoja tai mielipiteitä saman kokeneilta ihmisiltä.......niin eikö tänne oo vähä turhaa tulla jauhamaan tuota yhtä ja samaa????????????? Se EROAMINEN on jo varmaan näitten kaikkien ongelmistaan kertovien ihmisten mielessä käynyt, että jos nyt vain voisitte kertoa niistä omista kokemuksista ja jos jollain on annettavana tai ehdotettavana OIKEASTI joku neuvo, kuinka kannattaisi tehdä tai mitä on itse tilanteessa tehnyt niin kertokaa se, ÄLKÄÄKÄ JAUHAKO PASK.......A.................................
Olet väsynyt ja kysyt mistä lisää energiaa pumpattavaksi siihen, mikä sinua väsyttää?
Jos joku asia ottaa enemmän kuin antaa, niin lopulta kun se on ottanut kaiken, on enää yksi vaihtoehto. Ilmeisesti sinulla on vielä voimia jäljellä, kun se vaihtoehto ei tule kyseeseen.
Tietysti on muita vaihtoehtoja vielä kun niitä voimia on. Se, että kerrot nuo toiveesi miehellesi mitkä tänne kirjoitit. Oletko sanonut ne ääneen?
Olla yksin jos ei osaa elää parisuhteessa..
Mitä hemmetin "osaa elää parisuhteessa"?
No eikä toi aloittaja ainakin sen mukaan mitä kirjottaa, tee aika paljon sen suhteen ja VARSINKIN sen "tylsän pakollisen arjen" pyörittämisen eteen ja kokee ettei paljoa vastakaikua saa. Ihan normaalisti tuntee.
Oletko tehnyt päässäsi ihan rehellisesti tiliä itsellesi noista mennesitä suhteistasi, varsinkin niistä joissa olet kokenut noita veemäisyyksiä tyyliin "väkivaltaa ja henkistä pieksämistä". Meinaan joskus ihminen voi toistaa jotain tiettyä kuviota (tietämättäänkin) ja päätyä sinänsä päällisin puolin erilaisten ihmisten heittopussiksi mutta sama peruskuvio toistuu.
Rikki, itkuinen ja taisteluhaluinen ei nyt mun mielestä ole kuin saman pahan olon inkranaatioita. Toi viimeinen ei vättämättä nyt ole sitä että "haluaa taistella" mutta ehkä enemmän on niin paha olo ja uhattu fiilis tunnetasolla tulee sitten esiin niin että on koko ajan varmuuden vuoksi "kilpi ylhäällä ja miekka tanassa"? Painavia kannatella pidemmän päälle, lienet samaa mieltä..
Jokainenhan haluaa olla rakastettu ja tarvittu parisuhteessa, et sinä mikään poikkeus ole.
"Olen niin rakastunut että..." Siis millaiseen mieheen? Miksi? Itse teet päätöksesi, kunhan vain haastan funtsimaan noita juttuja.
S'oot nyt vähän väsynyt siihen että sama kuvio tuntuu toistuvan kuin joskus aiemminkin(?). Parisuhde on turkasen vaikea juttu, varsinkin jos yrittää tehdä toisesta jotain mikä se ihminen voisi HALUTESSAAN olla muttei kuitenkaan ole. Olen itse omista naissuhteistani oppinut pariin kertaa aika katkerasti että jos se toinen ei halua jotain tosi tuhoisaa piirrettä itsessään sen suhteen tulevaisuudelle muuttaa, niin se siitä. Tohon listaan nyt vaikka menisi alkoholismi, pettäminen, patologinen valehtelu ym ym.. jokainen saa listata omia tohon lisää mielessään. Ei nyt kuitenkaan mistään kampauksesta kyse.. :)
Ihminen on ovi joka aukeaa ulospäin.
Tuli mieleen vielä se että tuntuu että aina jysähtää silmille tuo suomimies-propaganda vähän missä vain, "ne ei pussaa eikä osaa tunteitaan näyttää". No jos tota rummutetaan kaikkialla niin eikö lautapäisemmät yksilöt meissä suomiäijissä ota ton suorastaan lupana jatkaa tuota perinnettä....? Kun tolleen kuulemma on ja kaikkialla lukee niin.. :).
(Ajas pieni vekki /skraidu suomalaisen miehen kolmen tonnin auton lokarin kylkeen niin eiköhän löydy tunteita. "Voi ******** aaaaAAARRGGHH"!")
"Tuli mieleen vielä se että tuntuu että aina jysähtää silmille tuo suomimies-propaganda vähän missä vain, "ne ei pussaa eikä osaa tunteitaan näyttää".
Itsekin inhoan tuota fraasia. Eikä se edes tuntemieni miesten kohdalla paria poikkeusta lukuunottamatta edes pidä paikkaansa. Ehkä joillekin on ylivoimaisen vaikeaa tajuta että joku voi sanoa suuriakin tunteita parilla sanalla, ei siihen tarvita jotain salkkarishittiä pitkine monologeineen ja rakkauden tunnustuksineen.
Samaten nämä "miehet on putkiaivoja"-idiotismit voisi jättää pois vaikka niillä on kai kätevää selitellä miksi joku tekee mitäkin. Tuntuukin että se vähemmän fiksu ja kouluttautunut kansanosa näitä eniten viljelee. Samanlaisia "totuuksia" löytyy naisistakin, kuten se että nainen on aina se romanttisempi/empaattisempi/parempi vanhempi ym.ym. Eipä ole omalla kohdallani pitänyt paikkaansa.
Yeah..
Voi jo kuulla ammosilta ajoiltaa mielessään L.Airiston jonkun "...suomalainen mies on VAIN pieni läp päl pälätäti...." -alkuisen lausunnon. Päälle vielä Suuren Tietäjän Lenita Airiston "Cadillac Eldorado 1959 -maskin tyylinen nauru koko Asan ruudun leveydeltä..
Tekipä hyvää tuulettaa lapsuuden/nuoruuden seitkyt-kasikytkluvun traumoja. Lenita Airisto heittämässä päätään takakenoon nauraen mustavalkoisessa Asassa kurmaistuaan sitä suomalaista miestä! Sitä yhtä ainoaa miestyyppiä minkä tiesi!
Jos et saa arvostavaa kohtelua, miksi jäät suhteeseen? Koska "rakastat"? Oletko vain riippuvainen? Et osaa olla yksin ja jäät mielummin suhteeseen, joka tekee sinusta onnettoman? Marttyyrina annat kaikkesi, mutta et saa mitään takaisin. Itsekunnioituksen puutetta. Joskus on osattava laittaa tunteet sivuun ja vain järkeillä asioita, vaikka järkevin päätös voi sattua jonkin aikaa. Tunteet ovat väliaikaisia.