Vanhat mestarit SUL:n johtotehtäviin

Veikkaisin että yksi keskeisin syy on se että on täydellisesti eri asia urheilla menestyksekkäästi itse, valmentaa menestyksekkäästi; verrattuna tilanteeseen jossa johdat suuren keskusliiton toimintaa.

Nee'e on ihan eri asioita.

Kauhuskenaario: Seppo Räty SUL:n johdossa !!!!!

Ainakin Bryggaren ajatukset Suomen urheilun tilasta ovat mielestäni osuneet täysin oikeaan; jääkiekko vie harrastajat ja sitä kautta menestyksenkin, ja nykypäivänähän sen huomaa ihan konkreettisesti kun katsoo kisamenestystä. Kuka olisi sellainen henkilö, joka menestyjien puutteessa kehittäisi systeemin jolla onnistuttaisiin saamaan yleisurheiluun lisää nuoria, houkuteltua esim. juuri jääkiekon parista heitä kokeilemaan rahkeitaan juoksu-, heitto, ym. lajeissa. Veikkaan että jos niin tapahtuisi että massaa saadaan lajin pariin seuraavan vuosikymmenen aikana riittävästi, niin 2020-luvun yleisurheilumenestys on Suomessa aivan eri tasolla verrattuna tähän hetkeen.

Pelkkä valmennusuudistusten tekeminen ei riitä, tarvitaan myös ja ennenkaikkea riittävä harrastajapohja josta jalostaa menestyjiä, ja se vie aina aikansa. Puhutaan vuosista, varsinkin tässä tilanteessa kun konkreettisesti nähdään se totuus, kuinka kaukana EM-kärjestäkin tämän hetken lupaavimmat suomalaisyleisurheilijat ovat.

Mihin perustui 70-luvun suuret harrastajamäärät? Se lähti jo siitä että lapsista ja nuorista kasvoi työtä pelkäämättömiä, tervehenkisiä ihmisiä joilta puuttuivat tyystin nykynuorten ennakkoluuloiset asenteet. sellainen kehitys on omiaan kasvattamaan huippu-urheilijoita riittävästä massasta, eli siis pelkät harrastajamäärät eivät mielestäni riitä, muutenhan Suomi juhlisi jääkiekossakin joka vuosi mitalia kaikissa kisoissa. Yhteiskunnan rakennetta kun ei voi muuttaa tuosta vaan, niin on pyrittävä vaikuttamaan asenteisiin, ja siinä on iso rooli valmentajilla ja muilla henkilöillä urheilijoiden kasvattamisessa, mutta loppujen lopuksi kuitenkin urheilijalla itse on se suurin vastuu.

Taitaa aika nyt kuultaa muistot.....harrastuspohja oli kyllä 70-80 luvulla laajempi, mutta niin oli myös "lääkkeet" millä varmistettiin pärjääminen. Suomihan oli DDr:n ohella todella edelläkävijä nois "kunnon ajoituksissa".

Vaikea sanoa mikä on ollut steroidien osuus 40 vuotta vanhoissa Suomen ennätyksissä. Voisin kuvitella, että niitä käytettiin aika paljon, koska jotkut Suomen ennätykset ovat kestäneet niin kauan voimassa. Toisaalta aineiden käyttöä ei testailtu niin paljon kuin nykyisin ja doping-säännöt oli mitä oli.

Eilisessä radion jutussa selvisi syy kaikkeen. Joku studioon soittaja puhui urheilijoiden alkoholin käytöstä. Siihen nämä johtohenkilöt, että "ennen sitä ryypättiin, mutta nyt se on vähentynyt". OK. vedetään rinnakkain alkoholin käytön väheneminen ja tulostasojen heikkenenminen, niin samaa rataa menevät kummatkin käyrät.---Samaan asiaan törmätään talviurheilussakin, eli mäkihypyssä; Suomen ainoa kansainvälisen tason mäkihyppääjä pullautettiin ulos kuvioista ryyppäämisen takia.

Siis kaikki vaan ryyppäämään niin tulostaso nousee. Taidan itsekin aloittaa ryyppääjän uran kun ei oikein kulje, jos se rentouttaisi kehoa ja mieltä sopivasti. Onhan se kumma juttu, Väätäiset ja kumppanit ryyppäsivät ulkomailla kuukausia ja söivät lihaa rekkakuormallisen, kun taas nykyiset "huiput" popsivat kasviksia ja lipittävät jotain alkoholitonta siideriä. Sitten hymyillään mainoksissa kuin mannekiinit ikään, ja näkeehän sen jo olemuksesta ettei töitä ole tehty riittävästi, keho kun on kuin makaronia.

Bryggare sanoi ihan asiaa, mutta jääkiekkoa ei saisi arvostella julkisesti tässä maassa. Lajit kilpailevat verisesti harrastajista, ja lätkä on päässyt voitolle tässä kamppailussa.

Itse asiassa Suomessa isoin urheilu ei käydä kilpakentillä vaan lajien välisenä kamppailuna. Saavutetut mitalit eivät ole niinkään Suomen mitaleja, vaan lajin saavutuksia, jotka vauhdittavat tämän lajin markkinointia ja edistävät harrastajien hakeutumista ko. lajin piiriin.