Rakas Emilia!!
Olisin sinusta hyvää huolta pitäny ja koko loppu elämän sinua kunnioittanut ja rakastanut.
Mutta mihin sitten vain katosit?.
Ei olla vuoteen kunnolla nähty, pitäsi varmaan minun jo yli päästä näistä tunteista. Mutta ei se helppoa ole.
Tiesin että olit uskovainen ja ateistin kanssa suhde oli pahasta. Vaikka sinä sanoit että ei se sinua haittaa, vaikka sinun koko suku oli meidän suhdetta vastaan.
Tiedän kyllä missä olet töissä, voisin tulla käymään, mutta minusta on tullut niin ujo ja arka ihminen.
olen sinut kerran kapunkillakin nähnyt kahvilla, mutta en uskaltanut sinua kohdata.
Tapasin sinun yhden ystävän ja hän kertoi että et sinä seurustele.
Aina kuin minulla on yksinäistä ajattelen vain sinua.
Minun täytyy sinulle lähettää sähköpostia jos se osoite vielä toimii. :)
Olisin sinusta hyvää huolta pitäny ja koko loppu elämän sinua kunnioittanut ja rakastanut.
Mutta mihin sitten vain katosit?.
Ei olla vuoteen kunnolla nähty, pitäsi varmaan minun jo yli päästä näistä tunteista. Mutta ei se helppoa ole.
Tiesin että olit uskovainen ja ateistin kanssa suhde oli pahasta. Vaikka sinä sanoit että ei se sinua haittaa, vaikka sinun koko suku oli meidän suhdetta vastaan.
Tiedän kyllä missä olet töissä, voisin tulla käymään, mutta minusta on tullut niin ujo ja arka ihminen.
olen sinut kerran kapunkillakin nähnyt kahvilla, mutta en uskaltanut sinua kohdata.
Tapasin sinun yhden ystävän ja hän kertoi että et sinä seurustele.
Aina kuin minulla on yksinäistä ajattelen vain sinua.
Minun täytyy sinulle lähettää sähköpostia jos se osoite vielä toimii. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoituksesi kosketti minua koska elän itse juuri samassa tilanteessa tai se on siis vielä meneillään. Olen uskovainen ja rakastan ateistin kaltaista miestä ja hän rakastaa minua mutta silti mistään ei tule mitään, rakkaus ei ole kaiken ylittävää selvästikään ja se sattuu ihan liikaa. Mihin teillä juttu kaatui lopulta?
Vai ei rakkaus ole kaiken ylittävää..? Voihan se tietysti olla niinkin.
Itse yritin aikoinaan suhdetta henkilöön joka kuului aktiivisempaan uskontokuntaan kun itse olen ev.-lut.
Itse en nähnyt suhteen etenemiselle mitään estettä, silloin..Koska ajattelin elämän oman elämänkatsomukseni pohjalta joka siis on juurrutettu jo pienestä asti. Näin jälkikäteen olen tajunnut ristiriidan joka aiheutuu siitä, että kumppani ajattelee tietysti aivan eritavalla jopa arkisia asioita, käyttäen omaa elämänkatsomustaan joka voi hyvinkin poiketa omastani.
Mutta asian ytimeen... Loppuen lopuksi ihminen itse on aikojen saatossa koonnut kaikenlaista, tehnyt sääntöjä, ohjeita. Näitä on sitten aikojen saatossa liitetty myös uskonnon yhteydessä käytettäväksi. Osa näistä säännöistä saattaa olla hyvinkin rajoittavia elämisen suhteen. Siitä huolimatta ne ovat kuitenkin ihmisen tekemiä!
Eli periaatteessa siinäkin suhteessa ihminen itse on ainut joka estää rakkauden toteutumisen. Hän voi tehdä sen jopa tahtomattaan, koska nykyiset kasvatusnormit saavat myös tukea uskonnosta. Jos rakkaudelle annettaisiinkin tilaa olen melko varma, että se ei tuntisi rajoja...Vahinko, että me ihmiset vartioimme tuolla rajalla....
Voi kun voisi unohtaa kaikki ylimääräiset normit ja kaiken mitä on aikojen saatossa sisäistänyt ja elää vain rakkudesta rakkaudelle...Edes hetken!
Iloista kesänjatkoa
T:Nuorimies