Niin,mies pettänyt... tuntuu ettei siitä pääse yli. Mies eihalua erota, vannoo että ei enää petä. En vaan usko, niin paljon pettänyt.
Mutta jos jatkan suhdetta, helpottaako tämä tuskainen olo, täydellinen epäluottamus jos itse petän, tai hankin vakipanon jos tuntuu että mies jatkaa vaan.
Vai onko ihan oikeasti järkevä erota?
Mutta jos jatkan suhdetta, helpottaako tämä tuskainen olo, täydellinen epäluottamus jos itse petän, tai hankin vakipanon jos tuntuu että mies jatkaa vaan.
Vai onko ihan oikeasti järkevä erota?
Vastaukset 8
Vanhimmat
https://www.booky.fi/search.php?search=revitty+syd%E4n&x=19&y=8
Niin, vaikeita kysymyksiä.... Yksi vaihtoehto on, että annat miehelle vielä yhden tilaisuuden korostaen, että se on vain se yksi ja viimeinen. Jos sen ryssii, niin sitten eronkellot soivat että paukkuu. Kirjoitat, että "niin paljon pettänyt", eli onko tätä tapahtunut ennekin? Jos, niin silloin vaihtoehto on erota suosiolla heti, eläminen suhteessa, jossa ei toiseen voi luottaa on helvettiä (kokemusta on). Miehesi voi olla ns. tapapettäjä, eivät he koskaan siitä miksikään muutu.
Sen sijaan, älä vajoa miehesi tasolla ja ala itse pettämään. Rikot siinä vain itsesi, eikä kukaan mies ole sen arvoinen, että itsensä kannattaa rikkoa tai alentaa moiselle tasolle.
Olen antanut liian monta tilaisuutta. Se myöntää aina vaan ne mistä jää kiinni ja en usko että on niin tyhmä että aina menis pieleen eli takuulla tehnyt paljon enempi..
En luota, en kunnioita, ja olen luullut rakastavani lujaa, mutta nyt alkaa tuntua että ei ole mitään järkeä. Taidan olla vain läheisriippuvainen, enkä rakastava.
Voiko pettäjä itse rakastaa? Onko miehen itku teeskentelyä ja häpeää kun paljastuu, ei katumusta? En olisi halunnut että se minun rakkauden tunne muuttuu vihaksi ja katkeruudeksi. Olen niin pettynyt...itseeni kun tuollaisen kanssa olen ollut.
Ja se että olen uskonut miehen olevan väsynyt paljosta työnteosta jne ja olen itse kärsinyt seksin puutteesta ymmärtämällä ja se on pannut muita niin ei ole minun kanssa enää pystynyt, vituttaa todella paljon.
petin kostoksi, otin kuvia tapahtumasta, otin meidän lakanamme, petin miestäni niiden päällä, en peseytynyt, mieheni tuli tietämättään jälkiliukkaille, kerroin myöhemmin, laitoin puhelimeni taustakuvaksi yhdyntäni toisen miehen kanssa, petin 10 kertaa, hän oli pettänyt minua kolmesti, helpotti kummasti, sillä olen narsistinen itsekeskeinen olento, jonka kanssa kenenkään ei kuuluisi olla yhdessä.
Suhteessani nainen touhuaa miten sattuu ja useat selitykset muihin miehiin ja yhteydenpito heihin on ontuvaa. Ilmeisesti on pettänyt vaikkei tunnusta. Kun keskustelimme asiasta niin sen jälkeen tilanne on rauhoittunut.
Ajattelin narsistisesti, että auttaako itseä, jos menis jonkun toisen kanssa sänkyyn? Vai pitäisikö alentua sille tasolle ollenkaan ja alkaisi pikkuhiljaa tehdä pesäeroa nykyisestä?
erositteko sitten..?
ei erottu, yhdessä ollaan. tapani olen parantanut, hän myös osaltaan, synkkää oli pari vuotta. nyt on hyvä olla.
Pitäisi viheltää peli poikki, antaa miehen harrastaa treffejä ja monia naisia ja lähteä itse metsästämään kunnollista parisuhdetta.
En haluaisi tässä sivussa etsiä toista ja pitää nykyistä varalla ja sanoa sitten heippa kun parempi löytyy, mutta kun mies itse on ollut tuollainen kusipää, ehkä jään ja säälimättä sitten sanon heihei ja vaihdan maisemaa.
Oishan se ihanne että mies muuttuisi ja olisi sellainen miksi sen kuvittelin ja mihin mielikuvaan rakastuin, mutta tuskin kukaan niin radikaalisti muuttuu.