Kesän suurin tavoite?

Tavoitteena olisi päästä polkaisemaan mahdollisimman usein.

pol.kaisija kirjoitti:

Tavoitteena olisi päästä polkaisemaan mahdollisimman usein.

Yritän välttää kumin puhkeamista.

Nykyaikana on liikaa "mennään hetkessä lujaa paikasta toiseen ja maataan sohvalla". Ei jokainen maantiepätkä ole täynnä sykkivää jännitystä. Pitkän matkan pyöräily opettaa kärsivällisyyttä ja hetkessä elämistä.

Ei ihme, että me lihomme. Rasva palaa parhaiten, kun liikut pidempään. Me kaikkimulleheti -ihmiset liikumme niin nopeasti, että rasva ei edes ehdi alkaa palaa.

Matkasta kannattaa nauttia. Kun huomaat viihtyväsi ajaessasi, 100 kilometriä menee kevyesti. Ei kukaan kiellä ottamasta piknikkoria mukaan tai pysähtymässä jokaisella vähänkin luppoisalla kahvilalla.

Niin hassulta kuin se kuulostaa, mieti, millainen sydänmesi on, kun se on kevyt ja iloinen. Sillä, pienellä sykkeellä, jaksat pitkiäkin matkoja. Ranskassa vanhukset jaksavat patikoida 8 tuntia päivässä. Jos terveys kiinnostaa, kannattaa ottaa esimerkkiä.

Aja niin hitaasti, että voit keskustella koko matkan, ota kirja mukaan ja lue niityllä tai aja lammille uimaan. Me nykyajan ihmiset olemme unohtaneet isovanhempiemme tavan nauttia elämästä.

En sano, että sinun pitäisi rehkiä. Ei pyöräily vakavaa ole. Maailma vain näyttää paremmat kasvonsa, kun liikut. Suosittelen heittäytymistä nauttimaan luonnon kauneudesta täydellä liekillä. Parempi jättää matkamittarit kotiin, jos numerot alkavat ahdistaa.

Laakasuo kirjoitti:

Nykyaikana on liikaa "mennään hetkessä lujaa paikasta toiseen ja maataan sohvalla". Ei jokainen maantiepätkä ole täynnä sykkivää jännitystä. Pitkän matkan pyöräily opettaa kärsivällisyyttä ja hetkessä elämistä.

Ei ihme, että me lihomme. Rasva palaa parhaiten, kun liikut pidempään. Me kaikkimulleheti -ihmiset liikumme niin nopeasti, että rasva ei edes ehdi alkaa palaa.

Matkasta kannattaa nauttia. Kun huomaat viihtyväsi ajaessasi, 100 kilometriä menee kevyesti. Ei kukaan kiellä ottamasta piknikkoria mukaan tai pysähtymässä jokaisella vähänkin luppoisalla kahvilalla.

Niin hassulta kuin se kuulostaa, mieti, millainen sydänmesi on, kun se on kevyt ja iloinen. Sillä, pienellä sykkeellä, jaksat pitkiäkin matkoja. Ranskassa vanhukset jaksavat patikoida 8 tuntia päivässä. Jos terveys kiinnostaa, kannattaa ottaa esimerkkiä.

Aja niin hitaasti, että voit keskustella koko matkan, ota kirja mukaan ja lue niityllä tai aja lammille uimaan. Me nykyajan ihmiset olemme unohtaneet isovanhempiemme tavan nauttia elämästä.

En sano, että sinun pitäisi rehkiä. Ei pyöräily vakavaa ole. Maailma vain näyttää paremmat kasvonsa, kun liikut. Suosittelen heittäytymistä nauttimaan luonnon kauneudesta täydellä liekillä. Parempi jättää matkamittarit kotiin, jos numerot alkavat ahdistaa.

Juuri noin, nauttien matkasta, sen mukaan mihin kroppa pystyy. Itse olen jo reilusti yli 50v nainen, saatan tehdä 50-100km "retkiä", evästä, kaffetermari mukana, välillä jossain kahvilassakin jos sattuu matkan varrelle,tai puunrungon tai kiven päällä istuen ja levähtäen kaffetta nauttien. Uusia "retkikohteita" on tullut paljon nähtyä, nautittua maalaismaisemista, kesästä, saaden itselleni iloa ja kuntoakin, matkamittari kyllä on, mutta sehän vain kannustaa enemmän ajelemaan sään sen salliessa.

"Mummeli" kirjoitti:

Juuri noin, nauttien matkasta, sen mukaan mihin kroppa pystyy. Itse olen jo reilusti yli 50v nainen, saatan tehdä 50-100km "retkiä", evästä, kaffetermari mukana, välillä jossain kahvilassakin jos sattuu matkan varrelle,tai puunrungon tai kiven päällä istuen ja levähtäen kaffetta nauttien. Uusia "retkikohteita" on tullut paljon nähtyä, nautittua maalaismaisemista, kesästä, saaden itselleni iloa ja kuntoakin, matkamittari kyllä on, mutta sehän vain kannustaa enemmän ajelemaan sään sen salliessa.

Takennettakoon että en kyllä tähtää Tour:iin =)

Laakasuo kirjoitti:

Nykyaikana on liikaa "mennään hetkessä lujaa paikasta toiseen ja maataan sohvalla". Ei jokainen maantiepätkä ole täynnä sykkivää jännitystä. Pitkän matkan pyöräily opettaa kärsivällisyyttä ja hetkessä elämistä.

Ei ihme, että me lihomme. Rasva palaa parhaiten, kun liikut pidempään. Me kaikkimulleheti -ihmiset liikumme niin nopeasti, että rasva ei edes ehdi alkaa palaa.

Matkasta kannattaa nauttia. Kun huomaat viihtyväsi ajaessasi, 100 kilometriä menee kevyesti. Ei kukaan kiellä ottamasta piknikkoria mukaan tai pysähtymässä jokaisella vähänkin luppoisalla kahvilalla.

Niin hassulta kuin se kuulostaa, mieti, millainen sydänmesi on, kun se on kevyt ja iloinen. Sillä, pienellä sykkeellä, jaksat pitkiäkin matkoja. Ranskassa vanhukset jaksavat patikoida 8 tuntia päivässä. Jos terveys kiinnostaa, kannattaa ottaa esimerkkiä.

Aja niin hitaasti, että voit keskustella koko matkan, ota kirja mukaan ja lue niityllä tai aja lammille uimaan. Me nykyajan ihmiset olemme unohtaneet isovanhempiemme tavan nauttia elämästä.

En sano, että sinun pitäisi rehkiä. Ei pyöräily vakavaa ole. Maailma vain näyttää paremmat kasvonsa, kun liikut. Suosittelen heittäytymistä nauttimaan luonnon kauneudesta täydellä liekillä. Parempi jättää matkamittarit kotiin, jos numerot alkavat ahdistaa.

Näin se todellakin on, että käydään puuskuttamassa hikipäässä tunnin verran ja sitten sohvalle takaisin. Urheilijat ovat tietysti erikseen, heillä on ohjelmansa jne. en tarkoita tässä heitä.

Yksikin eukko kehuu sporttisuuttaan veisbuukissa kun käy satunnaisesti zumbaamassa. Muuten ei saa liikkumaan, ei sitten millään. En sano etteikö zumbaaminen olisi hyvä liikuntamuoto, joka tapauksessa se heijastelee hyvin tämän päivän liikkumista ja hektistä elämäntapaa. Nopea rasitus ja lepäämään.

Sosiaalinen media, kuten facebook, ohjaa myös liikkumista. Nykyisin korostetaan sosiaalisuutta niin paljon, että yksin ei osata tehdä oikeastaan mitään. Oma-aloitteisesti ei kyetä järjestämään minkäänlaista liikuntaa itselleen, monelta puuttuu itsenaisen ajattelun taito lähes kokonaan. Ehkä se facebook on sitten tässäkin suhteessa lopulta hyödyksi varsinkin jos sitä kautta syntyvä sosiaalinen paine saa liikkumaan? Ja kuntosalilla ja zumballa yms. monet uskovat parantavansa facebook uskottavuuttaan, ja näin varmaan onkin, kun olet zumbannut niin voit kertoa siitä facebookissa. Joka taas synnyttää ajatuksia ja jatkumoa aiheesta.

Liikunnan luonne on tosiaankin muuttunut arkisesta tekemisestä nopearytmiseksi ja kiireiseksi hikoiluksi, jopa sekoiluksi. Ajat ja ajatukset muuttuvat, koetetaan pysyä perässä, ai minkä perässä? Paljon riittää tutkijoille tulevaisuudessa työsarkaa. Tuli juttua vähän asian vierestäkin mutta menköön, liikunta kun on niin laaja käsite.

"Mummeli" kirjoitti:

Juuri noin, nauttien matkasta, sen mukaan mihin kroppa pystyy. Itse olen jo reilusti yli 50v nainen, saatan tehdä 50-100km "retkiä", evästä, kaffetermari mukana, välillä jossain kahvilassakin jos sattuu matkan varrelle,tai puunrungon tai kiven päällä istuen ja levähtäen kaffetta nauttien. Uusia "retkikohteita" on tullut paljon nähtyä, nautittua maalaismaisemista, kesästä, saaden itselleni iloa ja kuntoakin, matkamittari kyllä on, mutta sehän vain kannustaa enemmän ajelemaan sään sen salliessa.

rakastan pitkiä 50-100 km lenkkejä! Otan aina jonkun suunnan, josta aloitan, pakkaan vesipullon, kännykän ja pankkikortin mukaan, sekä jonkun protskupatukan, ja avoimen mielen ja annan mennä sinne, minne etupyörä osoittaa... Ihanaa on nauttia se kahvi/ruissämpylä jossain tienvarsikahvilassa maisemia ihaillen. Tai sitten ärrältä ostettu kolmioleipä ja jugurtti polunpäässä olevalla kivellä tai puunrungolla.
Nyt vaan hyviä kelejä odottelemaan