Seurusteluaika oli ihanaa, 2kk yhdessäasumista oli ihanaa, nyt 6kk, moneen kuukauteen tämä ei ole ollut parisuhde. Mies mäkättää kaikesta kuin nainen, valittaa, valittaa ja valittaa. Hän tekee kaikki asiat ihan just prikulleen mielensä mukaan, ja jos minulle ei hänen aikataulut sovi, olen joustamaton.
Sellaiset asiat mitkä minulle oli tärkeitä hänessä, jonka vuoksi hänen kanssaan halusin olla, oli samanlainen huumorintaju ja seksi. Kumpaakaan ei enää ole, jos joskus yritän vitsailla jostain mies vetää herneet nenäänsä. Samaan aikaan valittaa kun en enää jaksa hymyillä?
Mies on niin itsekäs, etten hänen kanssaan voisi edes kuvitella hankkivani lasta, koska minähän sen hoitaisin täysin kuitenkin. Mies antaa jatkuvasti katteettomia lupauksia.
Kun mitään hyvää ei ole, on aika nostaa kytkintä. Ihan oikeasti, minä olen onnellisempi yksin!
Sellaiset asiat mitkä minulle oli tärkeitä hänessä, jonka vuoksi hänen kanssaan halusin olla, oli samanlainen huumorintaju ja seksi. Kumpaakaan ei enää ole, jos joskus yritän vitsailla jostain mies vetää herneet nenäänsä. Samaan aikaan valittaa kun en enää jaksa hymyillä?
Mies on niin itsekäs, etten hänen kanssaan voisi edes kuvitella hankkivani lasta, koska minähän sen hoitaisin täysin kuitenkin. Mies antaa jatkuvasti katteettomia lupauksia.
Kun mitään hyvää ei ole, on aika nostaa kytkintä. Ihan oikeasti, minä olen onnellisempi yksin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä tähänkin sanoisi? Jepjep? :D Ette sopineet toisillenne. Suhteen arkipäiväistyminen tiputtaa pinkit lasit silmiltä, ja "karu totuus" paljastuu. Ns. tulikoe parisuhteelle, toiset kestävät, toiset eivät.
Ei kannata muuttaa liian nopeasti yhteen. Kyllä se seurusteluaika pitäisi olla vuosissa eikä kuukausissa, ennenkuin mennään samaan kämppään.
Vuosien seurustelun aikana oppii oikeesti tuntemaan toisen kunnolla, myös huonot puolet. Ja pitää myös muistaa, että kaikissa ihmisissä on jotain vikaa tai jotain asioita mitä voisi tehdä paremmin ja niistä pitää jutella.
Hyvä parisuhde on aina myös tahtomisen asia ja siihen tarvitaan KUMMANKIN tahtoa.
Mutta tavallaan yhteen muuttamalla saa nopeammin selville, tuleeko suhteesta todella jotain. Silloin tällöin tapailu ei vielä kerro arjen sujumisesta. Seurustelu on tehnyt tehtävänsä, kun on saatu selville, sovitaanko yhteen vai ei. Seurustelusta kait voi puhua joskus myös silloin, kun asutaan yhdessä, jos yhteen on päädytty nopeasti.
Mutta jos on lapsia mukana, niin silloin toivoisi jotain harkintaa ihmisiltä yhteenmuuton kanssa.
Kokemuksesta näin lähipiiristä nähty, että lapsia kolmen eri kumppanin kanssa ja taas uuteen avoliittoon 2kk seurustelun jälkeen ja oikeastaan sitä yhteistä asuntoa alettiin katsomaan jo parin viikon jälkeen.
Hirvittäviä riskejä ja varsinaista holtittomuutta.
Toivottavasti onnistuvat, ettei lapset turhaan kärsi.
Tämä vastaus siis nimim. "testissä"
"Toivottavasti onnistuvat, ettei lapset turhaan kärsi.
Tämä vastaus siis nimim. "testissä""
On luonnollisesti ihan eri asia muuttaa yhteen vain ihan kahdestaan kuin lasten ollessa mukana kuvioissa. Kyllä kaksi nuorta voi hyvin vain kokeilla miten se yhdessä asuminen sujuu. Siinä ei yleensä ole "panoksena" kuin yksi vuokrasopimus ja ehkä muutama yhteinen kattila.
Jo lapsia saaneilla asia on luonnollisesti vähän erilainen. Käsittääksen ap:n tapaus oli kuitenkin kahden nuoren ihmisen liitto ilman mitään lapsia.
Minä en ainakaan usko että toista tuntisi ihan todella ennenn kuin asuu hänen kanssaan yhdessä. Seurustelu on kuitenkin aina vähän muuta kuin oikeaa arkea. Ihan kuin eläisi vain ikuista viikonloppua. Ne maanantai aamut pitää aina kokea erikseen...