Keväällä sumuinen ja kurja elämäni puhkesi kukkaan, kun tapasin maailman ihanimman naisen ja olen onnellinen, että tapasin hänet - kahden lapsen yh:n Nyt hän kuitenkin päätti ottaa entisen miehensä takaisin. Jäin siis toiseksi
Olen lapsirakas, joten lapset eivät olisi olleet mikään ongelma - olisin niitä halunnut hänen kanssaan ja pitkään puhuimme yhteisistä lapsistakin, mutta mistä ihmeestä yhtäkkinen täyskäännös, vaikka eronneet jo yli vuosi sitten ja meilläkin yhteistä eloa jo yli puoli vuotta?
Hävisin - en siis osannut tarjota hänelle jotain, mutta mitä? Rakastan häntä silti, nyt ainakin tiedän, että ihania naisia on olemassa.
Olen lapsirakas, joten lapset eivät olisi olleet mikään ongelma - olisin niitä halunnut hänen kanssaan ja pitkään puhuimme yhteisistä lapsistakin, mutta mistä ihmeestä yhtäkkinen täyskäännös, vaikka eronneet jo yli vuosi sitten ja meilläkin yhteistä eloa jo yli puoli vuotta?
Hävisin - en siis osannut tarjota hänelle jotain, mutta mitä? Rakastan häntä silti, nyt ainakin tiedän, että ihania naisia on olemassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen eronnut 2 v. sitten enkä ole ajatellutkaan vielä mitään uutta "vakavaa" suhdetta.
Erosta toipuminen vie kauan ja tämäkin nainen haki sinusta korviketta, mitä ilmeisemmin.
Nyt minunkin tunteeni on siten selvillä että tiedän jo; uusi aloitus entisen mieheni kanssa olisi mahdotonta.
Mutta olen ollut lasteni kanssa jo niin pitkään yksikseni etten varsinaista parisuhdetta enää kaipaakkaan. Ainakaan ketään saman katon alle :)
Joku pieni piristys olisi kyllä välillä paikallaan..kun löytyisi joku kiva ja kunnollinen :)
Erosta selviäminen vie pitkään sen tiedän, mutta itse sormeni poilttaneena koetin olla varovaisempi kuin aiemmin ja nyt kävi näin... En haluaisi olla pelkkä toisen ihmisen itsetunnon kohottaja ja piristys vaan haluaisin rinnalleni iloisen naisen, vaikka lapsekkaan, jolla on itsetunto paikallaan.
Mikä siinä on, kun kohteliaita hyvin käyttäytyviä miehiä pidetään hetken ilostuttajana?
Sehän on selvä juttu... Itsekin olen samansuuntaisesta oireyhtymästä kärsinyt :D eli kakkoseksi on jääty ja muutenkin on tullut oltua siinä itsetunnon kohottajan tai korvikkeen asemassa.
Paljon olen asiaa miettinyt ja ainut kaiken kattava syy mikä on löytynyt, on se, että ystävälliset, kohteliaat miehet ovat yleensä liian kilttejä (mukaanlukien allekirjoittanut). Joskus sinisilmäisiäkin..
Tähän liittyen yleensä vastakkaiselta sukupuolelta.. ainakin omien kokemusten pohjalta on puuttunut kyky ajatella asioita ja etenkin tärkeitä tunteita myös minun silmin... Jolloin hänkin tajuaisi kuinka paljon sattuu kun tavallaan jää kakkosen asemaan. Tulee jopa mieleen eräänlainen "hyväksikäyttö"... Ajatellaanko nykyään alitajuisesti niin, että ei toisen tunteilla ole väliä.. kunhan itsellä on hyvä olla.
Peräänkuulutankin nykyajan neitosista hieman enemmän toisen arvostamista ja huomioimista, etenkin tunnetasolla... Vaikka miehet voivat olla jääräpäisiä, tehdä hölmöyksiäkin... Olemme kuitenkin ihmisiä, emme eläimiä JA FAKTAHAN ON, ETTÄ MIEHETKIN TUNTEVAT (ainakin ne kiltit jotka myös kärsivät) :DD
T:
Nuorimies
Tarina on aivan sama kuin itsellä, mutta olen juuri siinä naisen asemassa, eli eronnut puoli vuotta sitten toisen miehen takia, jota olen jo mielessäni jättämässä. Syy ei suinkaan ole rakkauden puute. Tosi asia vaan on, että ex-mies on parempi vaihtoehto loppupeleissä. Jätin mieheni siis nimeen omaan sen takia, että rakastuin tähän toiseen mieheen, joka nyt käytöksellään tappaa rakkauttani minkä ehtii. Lapsiani kohtaan hän on mitä ihanin ja lapseni tahtoisivat että hän muuttaisi kattomme alle. Mutta, alkoholin liikakäyttö(runsas)yhteisen vapaa-ajan vähyys, hänen turhanpäiväisten menojensa takia ovat syitä, miksi en taida jaksaa häntä pidempään katsella. Exällä näitä vikoja ei ole ja arjessa kuienkin rakkaus tähän uuteenkin mieheen hiipuu, joten en vaihda huonompaan. En tiedä auttoiko tämä asiaasi yhtään, mutta tämä selitys on minulla. Arkea on vaikea muuttaa, kun on tottunut hyvään arjen sujuvuuteen, ei jaksa toisen kanssa alkaa vääntämään itsestään selvistä asioista.
Kyl mua sit kummastuttaa et miten naisille voi olla niin vaikeaa pääättää kenen kanssa elävät. Myönnän että valinnat ei ole aina helppoja mutta mulle oli ainakin itsestään selvää se. Lapset kärsii erosta jo muutenkin että mitään uusia mies kuvioita tähän samaan sotkuun en hanki.
Kaikki ei kai sitten ole niin vahvoja että ilman miestä selviäisivät.
Minä elin selibaatissa 2 vuotta ja vasta kuukausi sitten antaudun ensi kerran eroni jälkeen. Ja eipä tuo kaksi vuotta nyt niin kauheaa ollut. Sain ainakin lasten asiat järjestykseen.
No, kaikki elää tavallaan ja nyt vasta tiedänkin kun kauan olen yksin ollut...mitä haluan :)
kirjoituksestasi saa kuvan, jonka mukaan olet jättänyt silloisen miehesi uuden miehen takia, ja nyt kun uusi suhde on hiipunut, kuvittelet voivasi "ottaa" takaisin vanhan miehesi. Hehee, jos ex-miehesi omistaa normaalin itsetunnon, luulempa että hän sanoo: Ime munaa, sitähän olet selän takana tähänkin asti tehnyt. Voi vide, mikä ihmisiä vaivaa, kun luulee voivans veivata kuinka tahansa. Vanhan miehesi sydän on hajoitettu, eikä sitä korjaa mahdollinen anteeksipyyntösi, sori vaan. Syrjähyppy, joka seuraa aina mukana, on parantumaton. Eikö aikuisten tulisi hieman miettiä, mitkä ratkaisut ovat kaikkien kannalta toimivia tulevaisuutta silmällä pitäen ?