Siis sehän ei ole mikään uusi asia että perimä vaikuttaa mies- tai naismakuun, ja että se on ainakin osaksi periytyvää. Minua kuitenkin mietityttää, ovatko monetkaan todella miettineet ihmissuhteitaan tästä näkökulmasta?
Itse pysähdyin miettimään tätä asiaa, kun eräs kaverityttöni pariutuikin itseni sijaan itseään 8 vuotta vanhemman miehen kanssa. Ahaa-elämys iski, kun tajusin, että meidän molempien vanhemmilla on myöskin tuonsuuruinen ikäero.
Jos itseäni kiinnostavat samantyyppiset naiset kuin isääni, silloin todennäköisesti heitä myös kiinnostavat samantyyppiset miehet kuin äitiäni, tässä tapauksessa siis reilusti vanhemmat. Tämän jälkeen katkeruuteni siitä, että neiti valitsi "vanhan ukon" itsensä ikäisen sijaan katosi tyystin. Samalla usealta naiselta kuulemani kommentti, että joskus nuorehko ulkonäköni "on hyväksi nuorempien naisten iskemisessä" ei kuulostanutkaan enää niin naurettavalta.
Ehkä siinä tosiaan on totuuden siemen. Loppujen lopuksi, isäni tapasi äitini kolmekymppisenä ja minusta ja veljestäni päätellen on ainakin kahdesti saanut. =P Joten ehkä ei pitäisikään ottaa turhia paineita jos ei välttämättä kelpaa omanikäisille.
Suosittelisinkin tällä palstalla yksinäisyyttään itkeskeville kriittistä vilkaisua omiin vanhempiin ja siihen miten he tapasivat ja millaisia ihmissuhteita heillä oli aikaisemmin. Jotenkin tekin olette maailmaan päätyneet, hei.
Itse pysähdyin miettimään tätä asiaa, kun eräs kaverityttöni pariutuikin itseni sijaan itseään 8 vuotta vanhemman miehen kanssa. Ahaa-elämys iski, kun tajusin, että meidän molempien vanhemmilla on myöskin tuonsuuruinen ikäero.
Jos itseäni kiinnostavat samantyyppiset naiset kuin isääni, silloin todennäköisesti heitä myös kiinnostavat samantyyppiset miehet kuin äitiäni, tässä tapauksessa siis reilusti vanhemmat. Tämän jälkeen katkeruuteni siitä, että neiti valitsi "vanhan ukon" itsensä ikäisen sijaan katosi tyystin. Samalla usealta naiselta kuulemani kommentti, että joskus nuorehko ulkonäköni "on hyväksi nuorempien naisten iskemisessä" ei kuulostanutkaan enää niin naurettavalta.
Ehkä siinä tosiaan on totuuden siemen. Loppujen lopuksi, isäni tapasi äitini kolmekymppisenä ja minusta ja veljestäni päätellen on ainakin kahdesti saanut. =P Joten ehkä ei pitäisikään ottaa turhia paineita jos ei välttämättä kelpaa omanikäisille.
Suosittelisinkin tällä palstalla yksinäisyyttään itkeskeville kriittistä vilkaisua omiin vanhempiin ja siihen miten he tapasivat ja millaisia ihmissuhteita heillä oli aikaisemmin. Jotenkin tekin olette maailmaan päätyneet, hei.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toisaalta ihmisellä on vapaa tahto ja hän pystyy sillä tekemään valintoja geeniperimänsä yli. Mä uskon tähän. Joten ihmisen elämäntilanne ei voi johtua pelkästään geeneistä. Hölmöä aina sanoa melkein kaikkea geenien syyksi. Vapaa tahto on yli geenien.
Jaahas. Että työtön luuseri-alkoholisti sitä pitäisi etsiä. Joo, ei kiitos. Yksi tuollainen mies elämässä on kyllä tarpeeksi.
Ei vanhempiensa virheitä toistaa tarvitse, mutta ennenkuin ne voi välttää pitää tietää mistä ne johtuivat.. ;) "Vapaasta tahdosta" on turha vaahdota, ellei ole käyttänyt aikaa sen miettimiseen mitkä asiat siihen vaikuttavat. Mikään valinta ei synny tyhjiössä, vaan siihen vaikuttavat aikaisemmat kokemukset ja, kyllä, myös perimä. Pahimmassa tapauksessa tämän kieltäminen johtaa sokeuteen asioiden todellisten syiden suhteen.
Omien tai toisen vanhempiin tutustuminen voi antaa viitteitä henkilöstä tai suhteen tulevaisuudesta viitteitä ja tietoa, jota ei pelkän henkilön perusteella pystyisi arvaamaan.
Geenithän vaikuttavat siten että sitä etsii mahdollisimman erilaista puolisoa kuin vanhempansa ovat, siten vältytään sukusiitoksilta ja geenipooli monipuolistuu.
Mun äiti meni päälle kolmekymppisenä naimisiin itseään nuoremman miehen kanssa. Kun oli 20v ja kiinnostunut vanhemmista miehistä, äitini sanoi, et kun itse vanhenet, alat katsella nuorempia.
Onneksi on äidin geenit eli nuori ulkonäkö.
Nimimerkille "Päinvastoin": Ei nyt ihan. Ihmisiä kyllä viehättää erilainen immuunijärjestelmä, joka kielii geneettisestä erilaisuudesta - mutta samaan aikaan etsimme mahdollisimman samankaltaista kumppania, jotta meillä olisi parhaat mahdollisuudet siirtää omant hyvät ominaisuutemme jälkeläisillemme.
Westermarck-vaikutus johtaa siihen, että yhdessä kasvaneet perheenjäsenet eivät tunne seksuaalista vetoa toisiaan kohtaan, mutta sen sijaan on yllättävän yleistä, että erossa kasvaneet sisarukset (ja jopa vanhemmat ja lapset) päätyvät petiin keskenään.
Naisilla tässä on lisäksi syklittäistä vaihtelua: ovulaation aikaan naisia viehättää mahdollisimman erilainen mies (terveiden jälkeläisten turvaamiseksi), mutta raskauden aikana tai E-pillereidein vaikutuksen alaisena (koska ne vaikuttavat hormonitasapainoon samoilla tavoin) he kokevatkin olonso turvallisemmaksi miesten kanssa, joiden immuunijärjestelmä muistuttaa heidän omaa perhettään - siksi, että perheeseen liitetyt asiat tuovat turvallisuuden tunnetta, jota lastaan odottava nainen tarvitsee.
Parinvalinnassa siis on havaittavaissa usean tekijän ristivetoa. Vanhemmilta perityt mieltymykset ja ihmisenmallit ovat varmasti osa tätä.