Nyt tarvitsen neuvoja ja apuja!
Olen ollut viime aikoina pelokas ja epävarma miehen tunteista minua kohtaan (kävimme kriisin läpi) ja olen takertunut häneen ihan liiaksi. Olen ollut todella rasittava epävarma roikkuja ja olen kyseenalaistanut miehen tunteet vähän väliä.
Nyt haluan teiltä hyviä vinkkejä kuinka oppisin itsenäisemmäksi ja itsevarmemmaksi. Olen sitä aiemmin ollut, enkä ole koskaan miehessäni roikkunut (olemme tunteneet 15v). Mutta tämä meidän tilanteemme (kriisimme) on tehnyt minusta tällaisen panikoijan, ruikuttajan ja kiukuttelijan.
En enää kestä itseäni tällaisena. Eikä kestä miehenikään. Haluaisin takaisin sen itsevarman ja seesteisen oman itseni, joka ei ole riippuvainen toisesta!!
Kertokaa kokemuksianne te, jotka olette sinut itsenne kanssa parisuhteessanne, sekä myös kohtalotoverit!!
Olen ollut viime aikoina pelokas ja epävarma miehen tunteista minua kohtaan (kävimme kriisin läpi) ja olen takertunut häneen ihan liiaksi. Olen ollut todella rasittava epävarma roikkuja ja olen kyseenalaistanut miehen tunteet vähän väliä.
Nyt haluan teiltä hyviä vinkkejä kuinka oppisin itsenäisemmäksi ja itsevarmemmaksi. Olen sitä aiemmin ollut, enkä ole koskaan miehessäni roikkunut (olemme tunteneet 15v). Mutta tämä meidän tilanteemme (kriisimme) on tehnyt minusta tällaisen panikoijan, ruikuttajan ja kiukuttelijan.
En enää kestä itseäni tällaisena. Eikä kestä miehenikään. Haluaisin takaisin sen itsevarman ja seesteisen oman itseni, joka ei ole riippuvainen toisesta!!
Kertokaa kokemuksianne te, jotka olette sinut itsenne kanssa parisuhteessanne, sekä myös kohtalotoverit!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kriisiksi kutsutaan yleensä tilaa, johon ihminen joutuu/ajautuu kun alkaa ajatella ja sitten toimia eritavalla kuin ennen. Kriisi siis edeltää muutosta elämässä, kriisi on se tila jonka läpi pitää elää, jotta pääsee uuteen vaiheeseen elämässään.
Jokaisella meistä on ajoittain myös henk.koht. kriisejä, milloin minkäkinlaisia, ja niitä tarvitaan, jotta päästään eteenpäin elämässä eikä jäädä junnaamaan paikoilleen.
Sulla kuulostaa olevan negatiivinen suhtautuminen teidän parisuhteessanne tapahtuneisiin muutoksiin, mitä ne sitten luenevätkin, ja kuulostat kokevan liittosi nykytilanteen jonkinlaisena uhkana. Olet siis yhäkin kriisissä. Et ole päässyt vielä eteenpäin vaan jäänyt miettimään sitä jotain teille vastikään tapahtunutta. Ja koska olet epävarma ja eksyksissä, haet tukea kumppanistasi.
Ei siis kuulosta siltä, että te olisitte "käyneet läpi" mitään kunnolla yhdessä. Jos olisitte, et sinä tuntisi omaa paikkaasi noin uhatuksi teidän liitossanne.
Mitään pikavinkkejä, joilla asiat menisivät äkkiä tolkun malliin, ei ole.
Eikä kukaan pysty lyhyen selostuksesi ilman taustatietoa sanomaan, mikä suhteessanne on totuus.
Kriisi siis käyty? No minusta ei siltä vaikuta.
Miehelläsikin on 50 % osuutensa.
Olisiko nyt niin, että sinä kuitenkin olet tyytymätön ja turhautunut suhteeseen, mutta et uskalla myöntää?
Ja riippuvaisuudesta puheenollen. Ei ole täydellistä riippumattomuutta. Olemme ihmisiä ja tarvitsemme toisiamme. Myönnä se, että sinulla on oikeus olla jossain määrin aina riippuvainen parisuhteessa.
Mitä merkitystä parisuhteella muuten olisikaan, ellemme olisi riippuvaisia rakkaudesta, hellyydenosoituksista, turvallisuudesta, yhteisestä elämästä. Meillä on oikeus odottaa, että silloin kun ei mene hyvin ja tarvitsee jossain määrin toisen apua, niin saa olla riippuvainen.
Jos ei näin olisi, niin yhtä hyvin voisi muuttaa autiolle saarelle elämään yksinäisyydessä.
Mieti, missä menee teidän parisuhteenne riippuvaisuuden rajat. Sovi ja keskustele niistä miehesi kanssa.