Missä on aikuisten ihmisten moraali ja omatunto tänä päivänä?
Kolme avioliittoa rikottu ilmeisesti vain omaa itseään ajatellen.
Kolme parisuhdetta, aikuiset ikäluokassa 35-50v, kärsimässä ja rikottuna 10 lasta ikäluokassa 5-17v.
Kuka korjaa lasten sielunelämän ja antaa uskon tulevaisuuteen sekä luottamuksen toiseen ihmiseen?
Tätä sotkua on raskasta seurata! Aikuiset elävät kuin viimeistä päivää.
Täytyy vain ihmetellä, että millaiset vanhemmat ovat kasvattaneet näin itsekkäitä ja tunnevammaisia yksilöitä?
Kolme avioliittoa rikottu ilmeisesti vain omaa itseään ajatellen.
Kolme parisuhdetta, aikuiset ikäluokassa 35-50v, kärsimässä ja rikottuna 10 lasta ikäluokassa 5-17v.
Kuka korjaa lasten sielunelämän ja antaa uskon tulevaisuuteen sekä luottamuksen toiseen ihmiseen?
Tätä sotkua on raskasta seurata! Aikuiset elävät kuin viimeistä päivää.
Täytyy vain ihmetellä, että millaiset vanhemmat ovat kasvattaneet näin itsekkäitä ja tunnevammaisia yksilöitä?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kun on kerran niin raskasta seurata, niin mitäpä jos alkaisit elää OMAA elämääsi, jos sellaista on? Jollei ole, hanki sellainen.
Sen sijaan, että ihmetellään toisten tekemisiä ja moraalittomuutta, voisi keskittyä tekemään itse osaltaan maailmasta parempaa paikkaa. Siihen ei kuulu toisten arvostelu ja tuomitseminen - vaan se, että edes yrittäisi ymmärtää. Ja jollei ymmärrä, miksi rasittaa asioilla itseään?
itseäsi ap:tä arvostelemalla ja
yrittämättäkään ymmärtää?
Surullisena totean, että joudun isovanhempana pakolla seuraamaan ja näkemään tilanteen.
Sitähän sinä et pysty ymmärtämään!
Isovanhempana kannattaisi keskittyä sittenkin omaan elämään. Ei lapsiaan tarvitse ymmärtää (eikä lasten tarvitse ymmärtää vanhempiaan). Silti voi pysyä heidän elämässään mukana ja edes koettaa ymmärtää heidän valintojaan. Ellei pysty ja osaa, kannattaisi pysyä etäämmällä - ja elellä sitä omaa elämää.
miksi pitäis ymmärtää? sellasilta lapset pois ja samalla lapsentekovälineet ja kyvyt harrastaa vastuutonta elämää. Maailma on täynnä onnettomia lapsia ja heistä kasvavia onnettomuia aikuisia.Jokaisella syntyvällä lapsella tulee olla vastuulliset vahemmat ja turvallinen ympäristö kasvaa aikuiseksi. Miksi hankkia lapsia, jos ei ole valmis elämään heidän kanssaan?
Hetkinen... Isovanhempana seurailet ja kyseenalaistat toisten ratkaisut...
Toteat tuolla aloituksessasi "Täytyy vain ihmetellä, että millaiset vanhemmat ovat kasvattaneet näin itsekkäitä ja tunnevammaisia yksilöitä?"
Viittasitko tuolla itseesi vai niihin lapsiesi ex-puolisoiden vanhempiin..?
No neuvo sinä, miten ymmärretään ihmistä, joka ei itsekään ymmärrä ?
tarvitse ymmärtää.."
Ikävä kyllä liian monen lapsen äiti/isä on kanssasi samaa mieltä.
Vanhempi voi olla vastuullinen ja turvallinen, vaikkei ole 24/7 lapsen kanssa. Oikeastaan riski mm syrjäytymiseen, epäsosiaalisuuteen, jopa perheväkivaltaan kasvaa juuri silloin, jos vanhemmilla - etenkään äidillä- ei ole muuta elämää kuin lapset.
Toota: lapsi ja aikuinen 'lapsi' ovat kaksi eri asiaa. Molempia tulee ymmärtää, mutta lapsena kasvatetaan juuret ja nuorelle annetaan siivet aikuisuuteen. Jokainen lentää omillaan, vanhemmalla ei ole valtaa enää aikuisen lapsensa elämään. Onneksi.
Maailma menee eteen päin, mene sinäkin. Ole rohkea ja kerro oma mielipiteesi ko. asioista omaisillesi ja sen jälkeen lakkaa "seuraamasta ja näkemästä". Mutta ole apuna ja 'olkapäänä', jos joku sellaista tahtoo tai tarvitsee.
Ja huom!, isovanhempi on sen "itsekkään ja tunnevammaisen aikuisen" kasvattaja. Jotta ei taida muu auttaa kuin ymmärtäminen ja sillä lailla hyvän esimerkin näyttäminen.
Avioerot eivät välttämättä ole ollenkaan paha asia vaan aivan päinvastoin. Kasvun paikka monelle, joka siihen asti on kuvitellut, että puoliso omistetaan ja siipan kuuluu tehdä toisen elämä helpoksi ja onnelliseksi kulkea. Jokaisen onni on kuitenkin omassa taskussa, joten alapa kaivella omiasi.
Ei ole vanhempien syy jos tässä ajassa erotaan. Vanhemmat ennen meitä olivat uskollisempia ja huomioivat enemmän puolisoakin, seksi ja seksuaalisuus ymmärrettiin oikealla tavalla. Nyt sen perässä juostaan eikä mitään osata enää hävetä. Liika vapaus on tuonut vastuuttomuutta.
Ei elämä ole ollut sen helpompaa ennenkään, mutta silloin on ymmärretty parisuhteen ja uskollisuuden kunnioittaminen. Nyt on moraalinen rappio, jonka sanotaan olevan yhteiskunnan tuho. Mikään ei ole enää pyhää. Lain laatijat ovat mukana sopassa vieneet maata rappioon, aviorikos ei ole enää rikos, ja ero on helppo saada.
Ihmisten itsekkyys on sanoin kuvaamatonta. Ei ole haluakaan elää toisen ihmisen rinnalla uskollisena, lapset saa siinä sivussa osansa vaikka ovat syyttömiä aikuisten leikkimiseen.
Kertakäyttökulttuuri on kaikessa, myös ihmissuhteissa, vanhat arvot on poljettu. Jokainen voisi ajatella omalta kohdaltaan miten elämä tuhoutuu ja tehdä omalla kohdallaan lopun tähän hulluuteen.
Väitätkö tässä ihan oikeasti, että ennenvanhaan ei ole petetty? Missäs pullossa vai pumpulissako elät?
Entisinä aikoina ne olivat vain useimmiten mieähiä, jotka käyttivät vapauttaan ja 'oikeuttaan' väärin. Ja vaimo oli hiljaa ja alamainen ja kärsi kärsimyksensä yksikseen sisällään, jotta perhe pysyi koossa ja kulissi pystyssä.
Tällaiset "vanhat arvot" joutavatkin sinne ja syvälle. "Elämä tuhoutuu" vain kun ihminen alamaistetaan kynnysmatoksi, kuten vaimot ennen ja ehkä joskus joku mieskin. Vapaus on ihmisen ainoa keino pysyä onnellisena eikä parisuhteella ole mitään merkitystä, jos se ei kykene toiselle vapautta ja ihmisarvoa suomaan.
Älä seuraile ja vedä hernettä nenään toisten parisuhteista. Keskity elämään omaa elämää.
Siinäpä oli loistava neuvo!
Kyllä huomaa kuinka kaikki pettäjät ja kodinrikkojat älähtivät aloituksesta heti, mutta vain harva ymmärsi ja kommentoi lapsen näkökantaa.
Se oli kuitenkin koko aloituksen pointti! Lapset kärsivät!
Enkä puolustele omaa jälkiikasvuani!
Hänellä löytyy kyllä moraalia näissä asioissa, mutta joutui itse petetyksi.
"jälkikasvu" teki huomattuaan tulleensa petetyksi? Pistikö puolestaan ranttaliksi?
Muutenhan aloitustekstin henkilögalleria ei oiken selity.
Vaikka ei ole pettäjä eikä kodinrikkoja, niin jotkut osaavat katsella asioita muiltakin kanteilta kuin niiltä, joita ahtaassa karsinassa mielenpuolellaan elävät näkevät, kun eivät muuhun kykene.
Järkipäiset, normaalit, ymmärtävät ja välittävät aikuiset, jollaiseksi pelkkä ikä ei tee, huolehtivat kyllä ensisijaisesti lastensa hyvinvoinnista ja pärjäämisestä eron(kin) keskellä. Lapsi kärsii huomattavasti paljon enemmän vanhempiensa huonossa parisuhteessa, koska lapsi aistii, vaikka hän ei vielä tiedä eikä osaa antaa asioille nimiä.
"Lapsi kärsii huomattavasti paljon enemmän vanhempiensa huonossa parisuhteessa, koska lapsi aistii, vaikka hän ei vielä tiedä eikä osaa antaa asioille nimiä." Totta, mutta...
Ap:n kuvaama tapaus ei anna aihetta olettaa, että lapset ilman muuta voisivat hyvin eläessään vanhempiensa uuden, onnenauvoisan parisuhteen varjossa.
Eikä juttu ole edes ainutlaatuinen.
Näitä tapauksia, joissa vanhemmat ottavat lainaa lapsiltaan
oman onnensa vuoksi, on pivin pimein.
jk.
Suomi24 luetuista kommenteita päätellen tällaiset minäensin-vanhemmat eivät kuitenkan koskaan liiku tällä saitilla. Vai kuinka...?
Ap:n teksti on hänen oma, kovasti asenteellinen, näkemyksensä aiheesta. Esim. "ilmeisesti"-sanan käyttö kertoo, että hän ei tiedä, hän luulee, luulottelee, pelkää ja huolehtii. Ja kaikki ne ovat turhia juttuja, koska luulo ei ole tiedon värtti eikä negatiivisella huolehtimisella ole positiivisia vaikutuksia mihinkään asiaan.
Kannattaisi miettiä enemmän miten olla tukena ja apuna, jos joku niitä pyytää ja / tai tarvitsee. Siihen eivät tietynlaisella uskonnollis-moraalisella hapatuksella itsenä sekoittaneet kuitenkaan milloinkaan pysty.
mutta kommenttisi on "väriltään" vähintään yhtä
subjektiivinen kuin aloitus.
Mielenkiintoinen pointti muuten.
Kommentoimasi henkilö alkaa teemalla "lainaa lapsilta"
ja jatkat sitä teemalla "lapset lainassa".
Total eri asiat.
Siitä vaan kakrut maton alle ja positiiviseksi
(eiuskoonnollismoraaliseksi) ettenpäinmenoks :))!
Onnea!
"Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnan,en tahdo tietäs kaventaa, kun nään sun kasvavan.
Sulta opin paljon, ja riittää kun muistan sen.
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetkisen.
"Lainaa vain, lainaa vain.
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetken vain."
Suomen soitettu ja kaljahuuruissa mukana hoilattu piisi ennen kassakellon viimekilahdusta.
Lainan otto jäi ja jää yhä enenevässä määrin monelta hoilaajalta lyhytaikaiseksi kun lainalapsi ei voi laulun sanoista poiketen tehdä valintoja vaan joutuu/pääsee huostaan otetuksi.
Olisihan se hyvä, jos kaikilla olisi yhtä korkea moraali kuin sinulla. Ja kaikki pystyisivät elämään vain tarkkailemalla ja tuomitsemalla muita. Sitä vartenhan elämä on.
Miksi miinus? Viimeinen virke on sarkasmia. Eikö?
"Ja kaikki pystyisivät elämään vain tarkkailemalla ja tuomitsemalla muita. Sitä vartenhan elämä on. "
:D :D
"Isovanhempana kannattaisi keskittyä sittenkin omaan elämään. Ei lapsiaan tarvitse ymmärtää (eikä lasten tarvitse ymmärtää vanhempiaan). Silti voi pysyä heidän elämässään mukana ja edes koettaa ymmärtää heidän valintojaan. Ellei pysty ja osaa, kannattaisi pysyä etäämmällä - ja elellä sitä omaa elämää."
Täytyy sanoa, että ylläoleva lainaamani kirjoitus on varsin syvältä, kyllä tämä ihminen on jonkun lapsi, joka varsin väärin ajattelee elämän asioista.
Jokainen normaali ajatuksinen vanhempi toivoo lapselleen hyvää ja toivoo hänen ymmärtävän suvunkin suvun tarvittasessa, siihen yhteyteen auttaa hyvä yhdeydenpito, sillä pahana hetkenä nämä maailmalta tulleet kumppanit jättävät mutta vanhemmat pysyvät.
On toinenkin asia isovanhempien, joka koskettaa isovanhempia ja ne ovat lapsenlapset, jos tämä heidän vanhempansa elää tätä villiintynyttä uudiselämää ja pienet lapsenlapaset unohtuu. Eli tämä äiti tai isä ei ole koskaan läsnä lasten elämässä, vaan kotonakin hänellä on aina tärkeämpää tuo uudiselämä, kuten monissa uusperheissä näyttää olevan.
Kovin kaukaa ei tarvitse katsella, kun näen kahden vielä pienen pojan kurkkivan kodin nurkan takana, kun viina virtaa ja uusvanhempien paljaat pinnat ja viinamukit ja huuto, välillä pahat riidat kuuluvat. Lapset ihan selkeästi pelkäävät.
Eipä siinä varmasti normaali ihminen oikein jaksa ymmärtää, mikä tuossa on on enää hauskaa ja etenkin lapsille sopivaa.
Näitä uusperheitä lienee lukematon määrä, joissa pienten lasten äitikin ja usein isä ovat muuttuneet juuri tällaisiksi rentuiksi.
Turha on haukkua isovanhempia, jotka yrittävät pelastaa lapsenlapsensa ja jopa teidät itsenne ulos tuosta höyrypäisestä maailmasta.
Väitätkö tässä, että kaikki eronneet ihmiset alkavat juopottelu- ym. renttuperäisen elämän erotessaan. Lakkaapa kyyläämästä sinne naapuriin, ota läpyt pois ohimoilta, aukaise silmät ja varsinkin mielen puoli ja huomaa, että suuri osa eronneista suuntaa kohti parempaa tulevaisuutta ja elämää onnellisten, mitään pelkäämättömien lastensa kanssa.
Muut ovat se jäävuoren huippu, jota avioeroille ahdasmieliset ja suvaitsemattomat pitävät pinnalla henki hieverissä, jotta oma ahdas maailma ei romahtaisi.
Jos sinun lapsenlapset pelkäävät, niin se ei tarkoita, että kaikkien lapsenlapset vanhempiensa eron jälkeen pelkäävät. Jos sinun lapset ovat renttuja, niin kaikkien ei ole. Monien lasten isovanhemmatkin ovat renttuja, mutta ei tosiaankaan kaikkien.
Erikseen ovat ne, joiden mielestä kaikki muut ovat renttuja, elleivät he ajattele joka asiasta presiis samoin kuin itse.
Ei ihmisillä ole moraalia useinkaan, kun vaaka kallistuu oman hyvinvoinnin ja moraalin kesken. Minä luotin mieheeni kuin kallioon. Ei olisi pitänyt. Luotin myös ystävääni, jonka tukena olin vuosia hänen erottuaan miehestään. Kun minulle tuli ero hän soitti, että on minun tukena ja auttaa minkä voi. Lopputulema oli, ettei vastannut viesteihin eikä puheluihin ja on nyt ex-mieheni kanssa. Ei siinä lapset tai 20 vuoden ystävyys mitään painanut. Lapset ovatkin huono syy jäädä toimimattomaan parisuhteeseen, mutta onhan uudet kuviot ja roolit heillekin sekavia. Mutta ikävä kyllä, ihmiset ovat itsekkäitä ja usein asettavat oman mielihyvän nk. moraalin edelle. Harvassa on he, kenen moraali ja arvot eivät taivu tai muutu, kun "tunteet" tai "olosuhteet" muuttuvat.
(iso-isovanhemmilla) oli veivattava levysoitin, jota isä vielä vaali perintönä ja jonka minä ja serkkuni rikoimme.
Yks paljon soitettu kiekko oli Bertoldt Prechtin ja Kurt Weilin Kolmen pennin oopperasta laulu "Erst kommt das Fressen, dann die Moral".
Funtsasin skidinä asiaan panutumatta, että tää on joku hauska sanaleikki, koska eläimethän "fressen", ihmiset "essen".
Nyt 40miinus- iässä, töpeksittyän/tuhlailtuanii parisuhteissa toi levy pläsähti mieleen ja ilman epäilyä mä oon ollut ahmatti/syöjätär.
Lapsia ei ole, mutta joskus funtsin, että olinko tyhmä, kun en ajallaan niitäkin ahnehtinut.
Maslow’n mukaan ihmisen tarpeiden hierarkinen järjestys on:
1.Fysiologiset tarpeet
2.Turvallisuuden tarpeet
3.Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
4.Arvonannon tarpeet
5.Itsensä toteuttamisen tarpeet
Ihmisen tarpeet ohittivat moraalin jo v 1943
"Mä olen odottanut sua
Juuri näin piti tapahtua
Sulje silmäsi, nyt se alkaa
Uskotko uniin, vai sattumaan
Tiesin sä tuut vielä vastaan
Kauniina päivänä tuut
Yhtäkkiä sydän tekee miten sydän haluaa
Rakkaus on hyökyaalto
Nyt se vyöryy rantaan
Joko tunnet jyrkänteen?
Älä pelkää, yhdessä mennään
Näin me syöksytään , on pakko huutaa
Kädet ilmaan, antaudutaan
Tiesin sä tuut vielä mua vastaan ....
Hölmö et ymmärrä mitä teet
Hullu , vain hullu kohtaloaan pakenee
Nyt kuuntele kun aallotkin anelee, hei ethän mee"