Herkkä ja kiltti nainen ei kai saa koskaan hyvää miestä. Näin on tullut todettua. Olen hyvin herkkä, kiltti ja lempeä ihminen. En tiedä miksi olen kuin magneetti ilkeille ja alistaville miehille. Ihannemieheni olisi turvallinen perheen pää, kiltti mutta jämäkkä.
Ehkä juuri tuo haluni saada turvaa miehestä ohjaa minut ylilyövien miesten seuraan. Ihailen miesten vahvuutta ja olen ehkä liiankin myötäilevä ja kiltti. Ehkä itse teen tilauksen sille, että lopulta minua kohdellaan kuin lapasta, joka ei saa sanoa enää mielipidettään edes. Lisäksi minua saa kohdella aika huonosti, ennen kuin en enää voi antaa anteeksi. Yritän kai miellyttää liikaa ja miehet oppivat sellaiseen rooliin kanssani, että he voivat tehdä ja sanoa minulle mitä tahansa, eikä rakkauteni heitä kohtaan katoa. Vaan kyllä se katoaa kun henkinen tai fyysinen väkivalta sen karkoittaa. Haluamaani turvallisuudentunnetta ei suhteessa tietenkään ole, jos mies on ilkeä ja komenteleva. Alan pelkäämään ja haluan pois.
Olen paitsi herkkä myös hyvin tunteellinen. Rakastan lujasti, itken ja nauran helposti, mutta pelkään myös yhtä helposti ja minua on helppo loukata vaikka pääsenkin asioista nopeasti yli. Tahtoisin vain miehen joka pitää minusta huolta. Tahtoisin jonkun, jonka kanssa saan olla nainen perinteisessä suhteessa. Tykkäisin siivota, laittaa ruokaa ja niin edelleen, en nalkuta, mies saa mennä kavereiden kanssa ja minäkin menen omieni. Mies saa puolestani päättää asioista ja olla dominoivakin, kunhan vain tunnen olevani hänelle tärkein, suojeltava ja sylissä pidettävä.
Yksi ongelma on myös se, että aristelen vieraita miehiä. Minuun ei ole helppo tutustua vaan minun täytyy saada ensin tarkkailla miesehdokasta. Lisäksi moni mies tuntuu lapselliselta, etenkin ikäisistäni. Minä kun haluaisin olla parisuhteessa se nainen, ei niin että mies kiukuttelee, puunaa itseään ja juoruaa.
Olen kaunis ja hyvin naisellinen nainen sisäisesti ja ulkoisesti, miehen ulkonäöllä ei olisi väliä vaan luonteella. Sopivaa ei vain tunnu löytyvän. Kaikki haluavat tasa-arvoisen, nykyaikaisen suhteen, minä taas perinteisen. Sellaisen jossa mies osaa aidosti käsitellä naista lempeästi mutta vahvasti ja nainen saa olla nainen eikä miehen kynnysmatto, nyrkkeilysäkki tai huoltaja.
Tuntuu, että kaikki sellaiset naiset saavat miehen, jotka ovat itse kuin miehiä, juopottelevat, puhuvat rivoja ja määräilevät. Onko vika siis minussa ja toiveissani? Onko kiltteys todella niin halpa asia nykyään, että sitä pitää vain käyttää hyväksi? Onko kiltteys jokin vamma joka täytyisi oppia pois?
Vai olenko vain syntynyt väärälle aikakaudelle? Nykymusiikkikin kertoo miesten laulamana jostain muijista ja takapuolen läpsimisestä. Entisaikojen musiikkia on ihana kuunnella, kun niissä miehet laulavat rakkaudesta ja arvostuksesta naisia kohtaan. Nykymiehet ehdottelevat häpeilemättä vieraille naisille yhteistä yötä ja on aivan normaalia että naisetkin näin tekevät miehille. Minusta taas tuollainen on hyvin likaista.
Ehkä juuri tuo haluni saada turvaa miehestä ohjaa minut ylilyövien miesten seuraan. Ihailen miesten vahvuutta ja olen ehkä liiankin myötäilevä ja kiltti. Ehkä itse teen tilauksen sille, että lopulta minua kohdellaan kuin lapasta, joka ei saa sanoa enää mielipidettään edes. Lisäksi minua saa kohdella aika huonosti, ennen kuin en enää voi antaa anteeksi. Yritän kai miellyttää liikaa ja miehet oppivat sellaiseen rooliin kanssani, että he voivat tehdä ja sanoa minulle mitä tahansa, eikä rakkauteni heitä kohtaan katoa. Vaan kyllä se katoaa kun henkinen tai fyysinen väkivalta sen karkoittaa. Haluamaani turvallisuudentunnetta ei suhteessa tietenkään ole, jos mies on ilkeä ja komenteleva. Alan pelkäämään ja haluan pois.
Olen paitsi herkkä myös hyvin tunteellinen. Rakastan lujasti, itken ja nauran helposti, mutta pelkään myös yhtä helposti ja minua on helppo loukata vaikka pääsenkin asioista nopeasti yli. Tahtoisin vain miehen joka pitää minusta huolta. Tahtoisin jonkun, jonka kanssa saan olla nainen perinteisessä suhteessa. Tykkäisin siivota, laittaa ruokaa ja niin edelleen, en nalkuta, mies saa mennä kavereiden kanssa ja minäkin menen omieni. Mies saa puolestani päättää asioista ja olla dominoivakin, kunhan vain tunnen olevani hänelle tärkein, suojeltava ja sylissä pidettävä.
Yksi ongelma on myös se, että aristelen vieraita miehiä. Minuun ei ole helppo tutustua vaan minun täytyy saada ensin tarkkailla miesehdokasta. Lisäksi moni mies tuntuu lapselliselta, etenkin ikäisistäni. Minä kun haluaisin olla parisuhteessa se nainen, ei niin että mies kiukuttelee, puunaa itseään ja juoruaa.
Olen kaunis ja hyvin naisellinen nainen sisäisesti ja ulkoisesti, miehen ulkonäöllä ei olisi väliä vaan luonteella. Sopivaa ei vain tunnu löytyvän. Kaikki haluavat tasa-arvoisen, nykyaikaisen suhteen, minä taas perinteisen. Sellaisen jossa mies osaa aidosti käsitellä naista lempeästi mutta vahvasti ja nainen saa olla nainen eikä miehen kynnysmatto, nyrkkeilysäkki tai huoltaja.
Tuntuu, että kaikki sellaiset naiset saavat miehen, jotka ovat itse kuin miehiä, juopottelevat, puhuvat rivoja ja määräilevät. Onko vika siis minussa ja toiveissani? Onko kiltteys todella niin halpa asia nykyään, että sitä pitää vain käyttää hyväksi? Onko kiltteys jokin vamma joka täytyisi oppia pois?
Vai olenko vain syntynyt väärälle aikakaudelle? Nykymusiikkikin kertoo miesten laulamana jostain muijista ja takapuolen läpsimisestä. Entisaikojen musiikkia on ihana kuunnella, kun niissä miehet laulavat rakkaudesta ja arvostuksesta naisia kohtaan. Nykymiehet ehdottelevat häpeilemättä vieraille naisille yhteistä yötä ja on aivan normaalia että naisetkin näin tekevät miehille. Minusta taas tuollainen on hyvin likaista.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Puhun nyt vain omasta puolestani, en kaikkien miesten. Tämä täsmennys lienee paikallaan kun niin moni tällä palstalla tuntuu usein (omasta mielestään) edustavan koko mies/naissukupuolta. ;)
Eli mun kirjoissa kiltteys on ehdottomasti ISO plussa naisessa. Tuskin monikaan haluaa vi***maista naista itselleen.
Mutta mitä tulee herkkyyteen ja tunteellisuuteen, ni liika on liikaa. Jos nainen on koko aika ylitunteellinen ja ääriherkkä, ni se alkaa vaikuttaa lähinnä koomiselta ja pidemmän päälle ärsyttävältä.
Oletko kokenut tällaista parisuhteessa?Entä miten steroidit ovat vaikuttaneet omaan käyttäytymiseesi, muuten, kiinnostaisi tietää kun itsekin olen harkinnut salilla käymistä...
En itse koe olevani ylitunteellinen hölmö, vaan myös järkeä löytyy. En tiedä, voihan se olla liikaa, että itken esimerkiksi jollekin typerälle mainokselle. Mutta en tuolloin toki kaipaa lohdutusta, vaan häpeän omaa pöhköyttäni.
Mutta saattaahan siinä olla perää, että olisi parempi peittää tunteita vielä enemmän. Nykyisellään se on rajoittunut lähinnä siihen, että jos jokin suututtaa koitan rauhoittaa itse itseni ja järkeillä asian pois, enkä näytä suuttumusta pienten asioiden takia.
En mielestäni kutsunut sinua hölmöksi, vai..? ;)
"saattaahan siinä olla perää, että olisi parempi peittää tunteita vielä enemmän."
-Ei kuulosta terveeltä vaihtoehdolta tuokaan.
Varmaan parempi jos olet ihan vain oma itsesi (klisee tiedän) ja jos se ei jollekkin kelpaa, ni se on hänen menetyksensä.
Mitä hyödyttää antaa itsestään vääränlainen kuva jollekkin? Varsinkin jos tarkoituksena on parisuhde kyseisen hlön kanssa. Tämä takuulla kostautuu jossain vaiheessa.
Eli ei muuta kuin olet oma itsesi, niin varmasti ennemmin tai myöhemmin löytyy "se oikea" (tai ainakin vähemmän väärä), kunhan muista pitää mielen avoimena. =)
Et kutsunut hölmöksi, enkä minä väittänytkään sinun niin tehneen. :)
Enhän toki antaisi vääränlaista kuvaa itsestäni, vaan tunteiden sopiva hallinta kuuluu sivistyneelle ihmiselle kuitenkin.
Omana itsenä tässä mennään, mutta kehittyen kuten kaikki muutkin. :)
Kiltteys on EHDOTTOMASTI plussaa.
Sinun ongelmasi miehen löytämisen suhteen liittyvät täysin muihin aisoihin kuin kiltteyteen. Esim. siihen että sinun on vaikea tutustua tuntemattomiin miehiin. Se vähentää mahdollisuuttasi hyvän miehen löytämiseen HUOMATTAVASTI.
Neuvonkin että ryhtyisit vähemmän ennakkoluuloiseksi ja oikeasti tutustuisit niihin tuntemattomiin miehiin jotka ovat sinusta kiinnostuneita.
Toinen ongelmasi on juuri tuo jonka itsekin mainitsit, eli että hakeudut niiden vahvoilta tuntuvien miesten seuraan. Hyvät miehet antavat itsestään usein aluksi vähän epävarman kuvan jos ovat naisesta kiinnostuneita. Se ei tarkoita sitä etteivätkö he oikeasti olisi itsevarmoja ja vahvoja miehiä.
Pelimiehet ja kusipäät vaikuttavat itsevarmoilta usein jo kättelyssä, koska he eivät ole sinusta aidosti kiinnostuneita. Yleensä se varsinainen syy heidän itsevarmuuteensa johtuu kuitenkin siitä että heitä ei oikeasti kiinnosta sinun tunteesi. He tuntuvat itsevarmoilta koska he eivät välitä. Eivätkä he tule välittämään sinusta jatkossakaan.
Älä siis valitse miehiä sen perusteella ketkä vaikuttavat aluksi vahvoilta ja itsevarmoilta. Se on vain ensivaikutelma eikä se kerro koko totuutta.
Kannattaa myös ottaa huomioon se, että suurin osa naisita etsii tasa-arvoista nykyaikaista suhdetta, eikä mies voi etukäteen tietää että sinä etsit erilaista suhdetta. Se jos mies toimii niin kuin tasa-arvoisessa suhteessa toimitaan, ei tarkoita sitä, etteikö hän voisi olla kiinnostunut perinteisistä rooleista jos vain ottaisit asian puheeksi. Kannattaa mainita että tykkäät perinteisistä sukupuolirooleista niin silloin huomaat että moni mieskin arvostaa niitä rooleja. Mutta vaikeahan se on miehenä lähteä sanomaan että minä sitten olen se perheen pää ja sinä saat hoitaa kotityöt. Sovinistin maineenhan siitä saa.
Hei olipa tosi hienosti kirjoitettu. Tuo että se hieman arempi ja ehkä hieman hiljaisempi kaverikin voi olla todellisuudessa tosi itsevarma mies, on jotain minkä itse allekirjoitan täysin. Se on vaan aivan käsittämätöntä, miten muuten terveellä tavalla itsevarma kaverikin saattaa muuttua pahimmillaan melkein hiireksi, kun joku tyttö sekoittaa pään aivan täysin!
Eihän tällainen kaveri voi antaa itsestään itsevarmaa kuvaa :/
Playerillä tällaista reaktiota ei todella tule, koska ei tytöstä välitä oikeasti. Siirtyy vain koittamaan, josko siltä seuraavaltajo saisi p*****.
Toki eivät kaikin naisten suhteen itsevarmat miehet ole playereitä, mutta mistäs sen erotat.
Ei tuo ole kiltteyttä, vaan haluat syystä tai toisesta epäterveellä tavalla riippuvaisen suhteen. Sitten kun kasvat hieman ihmisenä, luultavasti haluat jotain muuta ja se asioista huolehtiva ja passuutettava mies saa mennä. :)
Miksi perinteinen suhde olisi epäterve? Riippuvaisuussuhde se toki voi olla, mutta tekeekö se suhteen epäterveeksi jos nainen tahtoo miehen joka hallitsee lempeästi? Ei kai riippuvaisuus itsessään ole paha asia, ainahan suhteessa ollaan toisesta jollain tapaa riippuvaisia. Muutenhan toista ei edes tarvitsisi.
Kuvittelisin, että sellainen suhde jossa mies todella on perheen pää, olisi hyvin seesteinen ja ehkä onnellisempikin, kuin suhde jossa nainen oikkuineen määrää kaapin paikan tai kaikesta neuvotellaan kuin työpaikkakokouksissa?
Valta tahtoo turmella. Ja kun toinen tottuu dominoimaan ja toinen alistumaan, niin suuri todennäköisyys on, että niin käy silloinkin kun ei pitäisi. Itse miettisin pikemminkin syitä, miksi koet noin turvatonta oloa ja haet sitä tunnetta muista. Parisuhde on joka tapauksessa huono lääke.
En varsinaisesti koe turvatonta oloa, ilmaisin itseni väärin jos kirjoituksistani sai sen kuvan. Tarkoitin että parisuhteessa haluan miehestä turvaa. Selviydyn ihan hyvin yksinkin, mutta miehen kanssa haluaisin sen tunteen, ettei mikään voi minua satuttaa kun hän on lähelläni.
"Pelimiehet ja kusipäät vaikuttavat itsevarmoilta usein jo kättelyssä, koska he eivät ole sinusta aidosti kiinnostuneita. Yleensä se varsinainen syy heidän itsevarmuuteensa johtuu kuitenkin siitä että heitä ei oikeasti kiinnosta sinun tunteesi. He tuntuvat itsevarmoilta koska he eivät välitä. Eivätkä he tule välittämään sinusta jatkossakaan."
Auts. Tuo tuntuu ikävän tutulta..
Mutta miten voisi opetella tutustumaan? Kaikki entiseni ovat jollain tapaa kuuluneet sosiaaliseen piiriini. Aristelen vieraita miehiä, en uskalla antaa puhelinnumeroa enkä suostua treffeille. En pysty kiinnostumaan ihan vieraasta ihmisestä, kun en tiedä millainen hän on sisältä, joten en haluaisi "harjoitella" kenelläkään ei-kiinnostavalla tuota tutustumista. Sehän olisi väärin. Tai sitten voisi mennä vain jonkun kanssa joka vähänkin vaikuttaa lupaavalta?
Olen aika ujo tosiaan. Jos mieskin vaikuttaa olevan samanlainen, tuntuu siltä, että minun täytyy ottaa tilanne haltuun ettei miehellä olisi tukala olla. Ja taas koen, että en saa olla nainen. Tämä tosiaan karsii varmasti paljon hyviä miehiä. Vaikeaa. :)
"En pysty kiinnostumaan ihan vieraasta ihmisestä, kun en tiedä millainen hän on sisältä,"
-Tässähän on se koko treffailun idea. ;) Tarkoitus treffeillä on nimenomaan tutustua toiseen ja oppia tuntemaan häntä.
"-Tässähän on se koko treffailun idea. ;) Tarkoitus treffeillä on nimenomaan tutustua toiseen ja oppia tuntemaan häntä."
Mutta jos en aluksi jo ole kiinnostunut, tuntuisi pahalta jos mies sitten kiinnostuisi minusta. En haluaisi loukata antamalla lopulta pakkeja. Voisihan olla, että kiinnostuisin itsekin, mutta en osaa ajatella katsastavani miehiä kuin uusia kenkiä.
"En haluaisi loukata antamalla lopulta pakkeja"
-Älä huoli, ei yhdenkkään miehen maailma romahda, vaikka saisikin pakit. ;)
Ei varmasti romahdakaan. Mutta en silti mielelläni tuottaisi kenellekään negatiivisia tunteita jos vain voin sen välttää. Pakkeja ei ole mitenkään mukava antaa.
"- En tiedä miksi olen kuin magneetti ilkeille ja alistaville miehille.
- Kaikki entiseni ovat jollain tapaa kuuluneet sosiaaliseen piiriini."
Aika vaikea ketju koska siinä on muutama kompakin mukana (ei saa alistaa, mutta ei myöskään pidä neuvotella), mutta tuo voi liittyä jotenkin ongelmaan.
Niin, ei saa alistaa julmalla tavalla. Eli olla väkivaltainen henkisesti tai fyysisesti. Kun luotan mieheen, ei kaikesta tarvitsekaan neuvotella, vaan mies saa määrätä suunnan. Ei tämä kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö keskusteleminen olisi myös tärkeää. Mutta minun puolestani mies saa sanoa viimeisen sanan, kun voin olla varma että hän sanoo sen tehdäkseen molemmille hyvää.
Ei kukaan (normaali) varmaan tahallaan toisen mieltä halua pahoittaa. Mutta joskus se on vaan pakko. Ja näissä tapauksissa usein jopa välttämätöntä...
Tähän täytyy varmasti oikein opetella. Kun tuntuu väärältä "sovittaa" ihmisiä, sopivatko he minulle vai eivät, sovinko minä heille.
Toisaalta onhan senkin töykeää kieltäytyä heti jos joku ehdottaa treffejä. Silloinhan viittaan kintaalla toisen kiinnostukselle, ja saatan antaa sen kuvan että miehessä olisi heti jotain vikaa kun en anna edes mahdollisuutta, vaikka en aina edes tiedä millainen toinen lopulta voisi olla. Enpä olekaan ajatellut näin aikaisemmin, kiitos uusista ajatuksista. :)
"Pakkeja ei ole mitenkään mukava antaa."
Ei kukaan mielellään anna pakkeja, mutta kun sen tekee kohteliaasti ja perustelee toiselle miksi ei pysty hänestä parisuhdemielessä kiinnostumaan, niin aika harva ihminen sellaisesta pahoittaa mielensä.
"Olen aika ujo tosiaan. Jos mieskin vaikuttaa olevan samanlainen, tuntuu siltä, että minun täytyy ottaa tilanne haltuun ettei miehellä olisi tukala olla. Ja taas koen, että en saa olla nainen."
Suhteen alussa sitä joutuu yleensä menemään vähän mukavuusalueensa ulkopuolelle. Niinhän mieskin menee kun hän tekee aloitteen sinua kohtaan, vaikka se jännittäisi, Se kertoo nimenomaan vahvuudesta, jos mies lähestyy sinua siitä huolimatta että jännittää. Ei sellainen mies osoita todellisuudessa minkäänlaista vahvuutta, joka iskee naisen josta ei oikeasti edes välitä, niin kuin kusipäät ja pelimiehet niin usein tekevät. On helppoa olla itsevarma jos ei välitä tippaakaan toisen tunteista.
Suhteen alussa sukupuoliroolit saattavat usein olla vähän päälaellaan, mutta niillä on tapana tasapainottua sitten kun suhde etenee.
Jos mies pysyy aina vain epävarmana, niin sinulla on täysi oikeus pakit antaessasi kertoa rehellisesti syyksi sen että mies on liian ujo ja että tarvitset sellaisen miehen joka vie jne... Itseasiassa on hyvä jo ensi treffeillä mainita että tykkäät siitä jos mies ottaa ohjat. Silloin se ei tule hänelle ainakaan yllätyksenä.
Nämä ovat vaikeita asioita, mutta jos haluat löytää hyvän parisuhteen, niin kannattaa yrittää vähän toimia näiden neuvojen mukaan. Kannattaa tuntustua tuntemattomiinkin miehiin. Ei kukaan sano että täysin epäkiinnostavien ihmisten kanssa tarvitsisi treffeille mennä.
"Tai sitten voisi mennä vain jonkun kanssa joka vähänkin vaikuttaa lupaavalta?"
Tuo on mielestäni oikea asenne.
Kiitos neuvoista! :)
"Ja taas koen, että en saa olla nainen."
Teillä on hieman outo kuva naisellisuudesta. Alistuva, turvaton, ujo? Miksi ihmeessä? Ei se kenestäkään sen vähempää naisellista tee, vaikka olisi ujon miehen kanssa. Eikä se, että sanoo mielipiteensä ja pitää puolensa, eikä vain ole dominoivan miehen pikku neitonen.
Kiltti ei ole edelleenkään sama asia kuin alistuva tai heikko. Kilttikin pitää puolesta, eikä anna vain toisten määrätä.
Kuulostaa lähinnä siltä että haluatte miehen, jonka kanssa voitte olla passiivinen, piiloutua miehen taakse.
"Kuulostaa lähinnä siltä että haluatTE miehen, jonka kanssa voitTE olla passiivinen, piiloutua miehen taakse."
Kuulostaa siltä että koitat tehdä yhden ongelmasta kaikkien ongelman.
Kai tajuat että ennenajan suhteissa juuri nainen oli se nyrkkeilysäkki ja fyysisen ja että henkisen väkivallan uhri?
Sinä olet löytänyt sen mitä etsit. Mitä et löydä, on tämä unelmiesi mies jota ei ole olemassa. Ei ainakaan noilla kriteereillä.
Luulen, että olet liikaa tuijottanut elokuvia ja luonut luonnottoman ihanteen parisuhteelle joka ei tule onnistumaan.
Ehkä. En silti ala uhriksi, vaan kuljen matkaani ja ehkä löydän joskus jotain. Ehkä sen unelmieni miehen tai muutoksen itsessäni ja toiveissani. Tyytymään en suostu vain sen takia, että olisi pakko olla joku.
Haluatko tutustua mun exään? taitaa olla sinkkunakin viellä. Saisit herkän ja kiltin ahkeran miehen siitä itelles. Omistaa talonkin ja on aina hyväntuulinen. Ei varmaan tee sulle pahaa sormellakaan, mutta ei osaa puhua kauheen syvällisiä. Se ei lienee ole kaikille naisille lainkaan välttämätöntäkään. :-)
Hän on pitkä ja vaalea. Vakituisessa työssä, käyttää harvoin alkoholia ja ei tupakoi lainkaan. Kaverit ei ole riesana, mutta työnarkomania joskus iskee. Jos pidät Chad Kroegerin ulkonäöstä, pidät takuulla hänestäkin. Hän on jopa hiukan komeampi, kuin Chad.
Olis hienoo jos se löytäs itelleen kivan ja hyvän naisen. Niin kun ihan aikusten oikeesti. Hän tarvii mielestäni toista ihmistä ollakseen kokonainen. Herää ns. kukkaansa. :-)
"Hän tarvii mielestäni toista ihmistä ollakseen kokonainen."
-Jos ihminen ei pysty olemaan "kokonainen" omillaan, ni kuinka tervettä lienee hakea sitä eheyttä muiden avulla.... *ajatus*
Olen samaa mieltä sun kanssa, mutta toiset vaan alkaa elämään vasta kun he ovat suhteessa. :-)
Ikään kuin siihin asti elää puolella teholla.
Kokonainen on ehkä väärä sana. Sanottaisko, että monipuolisempi, virkeempi, eläväisempi tai jotain sellaista. Kurjaa nähdä että toinen elää ikään kuin säästellen itsekseen. Joku jarru päällä. :-)
Nickeleitä muutes...
http://www.youtube.com/watch?v=4OjiOn5s8s8&feature=relmfu
Hyvä biisi, hyvät sanat. =)
Jeps. :-)
Kiitos paljon, mutta en uskaltaisi netin kautta tutustua keneenkään. :)
No voi harmi. :-(
Siihin se varmaan monen hyvän miehen ja naisen homma tyssääkin, kun netti tutustumisväylänä hirvittää. Ei mahda sit mitään. :-)
Toivotaan että löytää jostain semmosen hyväsydämisen ja kiltin naisen joka rakastaa koko sydämestään sitä. Sulle kans toivotan rutkasti onnea kumppanin löytämiseen. :-)
Ole rohkea, se voi tehdä sut vielä onnelliseksi.
Voi, iso kiitos. :)
Todella hienoa huomata miten välität exästäsi. :)
Netti tosiaan tuntuu vieraalta kanavalta tutustua ihmisiin, ehkä olen kuullut liikaa kauhutarinoita. :D
Eipä ekstä. :-)
Onhan hän joskus ollut mulle rakas ja vaikka meistä ei ollut sen enempään, niin joku toinen voi olla se joka viettää loppuelämänsä hänen kanssaan. Hän on hyvä mies ja ihminen, en halua mitään pahaa hänelle. :-)
Kyllä täällä tietysti kaikenlaiseen porukkaan voi törmätä. Mutta omaksi onneksi mulla taas on pääasiassa vain hyviä kokemuksia ihmisistä joihin olen netin kautta tutustunut. :-)
Mukavaa päivänjatkoa sulle!!
Ohos kestä...;-) ekstä..en vaan osaa. :-)
Kyllä mulle kelpais sun kaltainen nainen. Tykkään kiltistä ja mukavan ystävällisestä naisesta. Se vaan et kun nainen sanoo et miehen ulkonäöllä ei ole väliä niin sillä on just aika paljonkin väliä. Ei muhun ainakaan kukaan halua tutustua sen jälkeen kun kuvan ovat nähneet. Treffi profiilis on kuva aina ollut mut yhtään vastausta takas en ole ikinä saanut.
On totta, että ulkonäöllä on kuitenkin jonkun verran merkitystä. Se "ei väliä" tarkoittaa minulle, että luonne ratkaisee, en ole koskaan pitänyt kenestäkään ulkonäön takia. Eli en hae komeaa, kilttiä unelmieni miestä, vaan persoonaa.
Ehkä tuo netin treffimaailma on aika raaka, kun ollaan kuin ostoksilla. Ikävä juttu, mutta ehkä sinulle löytyy nainen jotain muuta kautta? :)
Eli olet kiltti nainen joka ei etsi kilttiä miestä vaan "hyvää".
Eli laadullisesti hyvää joka tarkoittaa nähtävästi perinteisen miehekästä joka hoitaa asiat ja sitten on itsevarma naisten kanssa?
No ihmekään jos sitä kautta löytyy vain naista hakkaavia sovinisteja ja auervaaroja.
"Olen kaunis ja hyvin naisellinen nainen sisäisesti ja ulkoisesti, miehen ulkonäöllä ei olisi väliä vaan luonteella. "
Tarkoitttaako "naisellinen nainen" muodokasta, eli pyöreää eli mahdollisesti lihavahkoa?
Mainitsin myös miehen kiltteyden aloituksessa, kuten muitakin täsmennyksiä miehen hyvyyteen.
En ole pyöreä, en lihavahko, vaan tarkoitin, että pukeudun perinteisen naisellisesti ja pidän itsestäni huolta.
En pysty antamaan neuvoja, mutta älä ainakaan väkipakolla ryhdy itseäsi muuttamaan. Minusta olet ihan ok ja tajuan kyllä mitä tarkoitat. Ihmisillä on kyllä sukupuoli identitettikin, vaikka nykyään pyritäänkin siihen että kaikkien pitäsi osata kaikkea. Sinänsä sinun vanhanaikaisessa mallissa on se hyvä puoli että parisuhde todella "jaetaan". Toisen puolikkaan tarvitsee kantaa vain sitä omaa puoltaan. Sehän on modernin ajan vitsaus että pitäsi osata sekä miesten että naisten työt - burn out siitä vain tulee.
Oikeastaan salaa vähän vastustan tasa-arvoa. En toki sellaisena asiana kuin se hyvää tekevänä on, mutta sellaisena, että naiset joutuvat nykynaisen muottiin mahtuakseen olemaan yhä maskuliinisempia. Ei saisi enää olla avoimesti esimerkiksi henkisesti pehmeä ja muutenkin moni naiselle ominainen piirre on lähestulkoon heikkous.
ON. Ja sinä itse vastaat kysymykseesi aloituksesi ekassa kappaleessa.
Kun elää tässä maailmassa niin kannattaa myös olla tästä maailmasta. Sun juttusi ovat kyllä jostain muualta, sillä mua tasa-arvo ei estä olemasta naisellinen, hempeä ja pehmeä. Mutta se takaa, että mun ei tarvitse olla tyhmä, voin ja saan näyttää taivaan merkit "ilkeille ja alistaville", panna ne ruotuun ja osoittaa, että mun nenälle ei hypätä.
Oliko tuo nimimerkki tahalline sanaleikki? pehmeä kovis - kohmea ...
Ei! En ole ikinä huomannut. Nyt meni punkku väärään kurkkuun ...
En nyt ihan tarkoittanut, että tasa-arvo estäisi ketään olemasta naisellinen ja pehmeä, enkä niin kirjoittanutkaan.
"Mutta se takaa, että mun ei tarvitse olla tyhmä, voin ja saan näyttää taivaan merkit "ilkeille ja alistaville", panna ne ruotuun ja osoittaa, että mun nenälle ei hypätä."
Tarkoitin juuri tuota. Tyhmän leiman saa, jos onkin heikko ja kiltti, sellainen joka ei henkisesti tai fyysisesti yksinkertaisesti kykene näyttämään taivaan merkkejä. Vaikka sen pitäisi olla aivan täysin luonnollista, että heikompi jää toiseksi vahvemmalleen. Tämähän pätee myös miehiin, mutta naisten kohdalla on erityinen heikkous erityisesti naisten itsensä mielestä, jos joku ei kykene osoittamaan sellaista henkistä vahvuutta ongelmatilanteissa, jolla selviytyisi voittajana.
Samaan aikaan, kun naiset todistelevat työelämässä olevansa yhtä hyviä kuin miehetkin, unohtuu se tosiasia, että siinähän tuodaan esille sellainen vääristynyt totuus, että ollakseen hyvä, vahva ja pätevä tulisi olla kuin mies. Ns. miehen mitta on nykyään naisenkin mitta. Mitä "pahaa" on olla nainen? Ehkä heikompi, tunteellisempi, hoivaviettisempi jne? Minusta ne ovat hyviä piirteitä ihmisessä, mutta tässä maailmassa täytyisi olla kova, vahva ja itsekäs. Enkä tarkoita, että maskuliinisuus olisi yhtä kuin nuo mainitut piirteet ihan suoranaisesti, mutta jos ajatellaan sukupuolisia piirteitä, ovat nuo miehelle ehkä ominaisempia selviytymiskeinoja.
Miksi sitten naiset ovat kautta aikojen olleet niitä nykymittapuun mukaan huonommassa osassa olevia, jos kerran sukupuolten täytyisi olla aivan yhtä "vahvoja"? Siksi, että naiset ovat erilaisia kuin miehet, eikä se ole ollenkaan mielestäni negatiivinen asia, ei heikkous eikä mikään häpeällinen, poispyyhittävä asia. Joten miksi nykyään täytyisi osoittaa olevansa "yhtä vahva" kuin mieskin, kun molemmat sukupuolet kuitenkin ovat yhtä hyviä, vaikka erilaisia?
Palatakseni suhdeasioihin ja nenille hyppimiseen, en todella ole sellainen ihminen joka osoittaa kenellekään paikkansa. Luulisin sen olevan ihan luonnollista, että toista ihmistä kohdellaan niin (etenkin mies itseään heikompaa naista), että tuollaista valtataistelua ei tarvitsisi tapahtua.
"Nenälle hyppääminen" on kuvainnollinen sanonta, joka ei tarkoita, että järkkäilisi alvariinsa 'muitten paikkoja' tai osoittaisi "kenellekään paikkansa". Se tarkoittaa pikemminkin, ja oikeammin, että kukaan ei myöskään näytä minulle minun paikkaani, ei edes mieäs. Minä määrään sen itse. Ja asioilla on vissi ero.
"Kiltteys" on ehkä vähän huono sana kuvaamaan tiettyä reiluutta ja hyvyyttä koska kiltti-sanan lukee helposti muotoon "alistuvainen, vähän hölmö, asettaa helposti muiden tarpeet ennen omiaan". Naisissa tämänkaltaiset piirteet varmasti innostavat omistushaluisia, ehkä vähän heikolla itsetunnolla varustettuja miehiä kun taas miehissä kiltteys ei juuri innosta naisia lainkaan.
Ehkä kiltteys enemmän yhdistetään lapsiin, ovatko he kilttejä vai ei, ja aikuisilta odotetaan enemmän että voivat olla "hyviä", joten ehkä reiluus olisi enemmänkin se piirre jota lähtisin hakemaan miehessä - ja olemaan itse.
Sanojen merkityskikkailuahan tämä on, mutta kiltti sana eroaa kuitenkin esim. reilu -sanasta joten kannattaa varo mitä toivoo ;)
Yhdyn
Minä olen myös juuri tuollainen nainen. Ja painin aikanaan paljon juuri tuon saman ongelman kanssa, noh sitten rakastuin erääseen mieheen. Hän halusi juuri sellaista tasa-arvoista suhdetta ja hänelle oli itsestään selvää tehdä kotitöitä (yksinhuoltajaäidin kasvattama poika kun on). Minä kärsin tilanteesta, koska koin että olen huono nainen kun en saa olla "emäntä" omassa kodissani. Parisuhde alkoi voida todella huonosti ja mies yritti tehdä vielä enemmän kotitöitä - ja se ahdisti minua vielä enemmän. Koin sen jotenkin niin, että olen vähemmän nainen kun miehen täytyy tehdä kotitöitä. Masennuin lopulta niin paljon etten jaksanut tehdä mitään, niin kuin mies sanoo minusta tuli "masennusmöhkäle". Jopa seksin harrastaminen loppui, koska mies ei kokenut minuun vetoa enkä minä häneen.
Päin vastoin kuin suurimmalle osalle naisista, emme eronneet vaan puhuimme. Kerroin miehelleni kuinka tärkeää minulle on saada huolehtia hänestä ja kodistani, ja hän suostui siihen ettei tee enää kotitöitä. Alussa vahdin vainoharhaisesti sitä ettei hän vain salaa siivoa tai tiskaa tms. Heti jos keittiöstä kuului jotain kolinaa kysyin mitä hän siellä tekee :D Kun minä sain alkaa tehdä kaikki kotityöt yksin niin kotimme siisteysaste nousi potenssiin kymmeneen. Koskaan aikaisemmin meillä ei ollut silitettyjä alusvaatteita (rakastan silittämistä) ja itseasiassa myös kauppalasku väheni puoleen koska haluan tehdä kaiken itse.
No miten "haluan tasa-arvoisen suhteen"-miehelle sitten kävi? Hänkin muuttui. Hänestä tuntui paljon rentoutuneempi (onhan se nyt kenelle hyvänsä ihanaa viettää aikaa siistissä kodissa), maskuliinisempi (hänestä on tullut minua kohtaan paljon suojelevampi kuin ennen) ja jotenkin on kasvanut perheen pään rooliin. Minulle avataan ovet ja mies suuttuu jos yritän kantaa raskaita kasseja itse. Hän on itse pohtinut sitä, että miehet on nykyään kiusattu niin kauas maskuliinisuudesta että he eivät enää edes muista mitä tasavertainen parisuhde on. Tasavertaisessa suhteessa naisilla ja miehillä on omat roolinsa, mutta roolit ovat yhtä tärkeitä. Tasa-arvo on puolestaan sitä, että kaikki tekevät samat hommat. Ai niin, ja se seksielämäki palasi - päivittäiseksi.
Eli oman kokemukseni perusteella voisin sanoa, että etsi miestä joka kohtelee sinua hyvin. Voit itse sitten kasvattaa hänestä perheenpään :) Hyvistäkin miehistä saa perheenpään esiin jos sen antaa tulla.
Varoituksen sana: toiset naiset tulevat sitten suhtautumaan sinuun vihamielisesti jos huolehdit miehestäsi. Ja toiset miehet tulevat kateelliseksi sinun miehellesi - ja sitä kautta heidän vaimonsa vihaavat sinua. Suurin osa miehistä haluaa kiltin naisen, joka huolehtii heistä - sellaisia naisia ei ole enää juurikaan tarjolla joten kun miehen kaveripiiristä yksi mies sellaisen naisen löytää niin se järkyttää tasapainoa. Sellaista ei saa nykypäivänä olla. Olet uhka muille naisille, koska teillä käytyään he näkevät kuinka epäsiistejä heidän kotinsa ovat - ja toisaalta heidän miehensä alkavat haaveilla kuinka ihanaa olisi jos heilläkin olisi kotiruokaa.
Vähän yritystä niihin provoihin! :D
Ei mee todellakaan läpi enää. Nää NAL sadut menee niin samalla kaavalla. Melkein uskottavaa, mutta asenne paistaa läpi. Vähän kuin chindogu, ideana hyvä, muttei vaan toimi oikeassa elämässä.
Ei tuollaisia naisia ole enää olemassa. "Eri maailmasta" ja "yhden miehen vaimo" ovat trolleja, "tasa-arvon" näivettämiä miehiä jotka katkeruudessaan vain haluavat myrkyttää kaikkien muidenkin ajatukset.
Sinulla on vähän outo käsitys siitä, mikä on kiltteyttä. Ei kiltti ihminen ole automaattisesti heikko valittaja. Olen minäkin kiltti, mutta myös vahva ja itsenäinen. Luulenpa, että ongelmasi on se, että tosiaan yrität miellyttää aivan liikaa ja muutut miehen silmissä kynnysmatoksi.
Valitettava totuus taitaa olla, että näillä perinteistä suhdetta haluavilla miehillä on aika ikävä luonne. Ehkä poikkeuksiakin löytyy, mutta ei mukava mies halua orjaa, mukava mies haluaa kumppanin. Siksi en ihmettele, että olet törmännyt väkivaltaisiin hulluihin, se taitaa olla pakettiratkaisu. Onhan näissä postimyyntivaimo suhteissakin väkivalta todella yleistä, vaikka ne naiset on kuulemma täydellisiä.
Minusta sinun pitäisi vähän itsenäistyä ja vahvistua. Ei siinä mitään, jos tykkäät olla perinteisen naisen roolissa vaikka kotitöiden ja ulkonäön osalta, mutta miltä sinua nyt niin kauheasti pitää suojella? Ja kyllä perinteiselläkin naisella voi oma persoona olla.
Olen huomannut myös että asiallinen, kohtelias, kiltti ja huomaavainen nainen ei vaan sytytä.
Kaikenmaailman kovikset, räyhärit, nalkuttajat ja pahansuovat sytyttävät. Pitää olla katsos särmää ja haastetta, vastusta.
Ei naiset pääse ikinä tutustumaan mun persoonaan kun ne näkee kuvani, niin ne päättää jo siinä vaiheessa et toi ei ole hyvä mies eikä komea. Eli sillä naamalla on väliä vaikka muuta naiset väittääkin
Sama juttu jos on ruma nainen, saa vielä haukut päälle.
Miksi joku päättelisi, että kiltti nainen tai perinteistä suhdetta haluava nainen olisi kynnysmatto? Tai joku orja? Eikä miehen suojelusta nauttiminen tarkoita sitä, että ei kykenisi huolehtimaan itsestään? Saati sitä, että ei pystyisi puolustamaan tarvittaessa itseään? Minä itse pystyn kyllä tekemään sen kaiken minkä mieskin, mutta en halua enkä nauti siitä. Mieskin osaa todistetusti kotitöitä, mutta ei nauttinut niistä pätkän vertaa (eikä tehnyt niitä erityisen hyvin, koska teki vain välttämättömän).
Ihan normaalin hyvän itsetunnon omaavankin miehen voi opettaa siihen, ettei kotitöitä jaeta. Omalla kohdallani se sattuu olemaan osa naiseuteni ilmentämistä, ei mitään sen kummempaa. Ei parisuhteen tasa-arvoisuus tai keskinäinen kunnioitus ole kiinni imurointivuoroista! Mutta se on kyllä pakko sanoa, että epäilisin että miehet jotka etsivät nimenomaan naista joka tekee kotityöt ovat etupäässä mulkkuja. Eli siis pitää vaan etsiä muulla tavoin ihana mies ja opettaa.
Minusta ongelma on se, että yhteiskunta ei anna naisille lupaa olla feminiinisia eivätkä enää arvosta feminiisia arvoja. Kaikkien pitäisi olla kovia ja omata kivikova itseluottamus. Eikö ihmisistä välittäminen, kauneudesta nauttiminen, kiltteys ja ystävällisyys ole muita kuin synonyymeja heikkoudelle? Miksi pienillä pojille yritetään opettaa näitä asioita, mutta aikuiset naiset eivät saa ilmentää niitä?
Tämän enempää en tähän keskusteluun halua osallistua.
Milloinkohan feminiinisiä, tai sanotaan pehmeitä arvoja on muka arvostettu? Ei ikinä.
Naulan kantaan....
Just näin ollee. Mutta niitä ollaan arvostavinaan ainakin siinä kohrassa, kun naiselta ei suvaita muuta kuin pehmeyttä, lempeyttä ja pullan tuoksua.
Yksi vinkki: Opettele ensin rakastamaan ja arvostamaan itseäsi ennekuin edes mietit miehiä. Tiedän kokemuksesta että ei siitä mitään tule jos et osaa rakastaa itseäsi.
T.ex-"liian kiltti"-nainen
Ehdottomasti on. Haluan ilkeän naisen, joka nauttii ätmien itkettämisestä. Sitten voimme aina illan päätteeksi, panon jälkeen, naureskella päivällä nöyryytetyille ätmeille.
Aloittaja on yhtä pihalla kuin ätmit. Eikö heistä löytyisi sopivaa kumppania itkuseuraksi?