On yksi asia mitä en voi ymmärtää niin se että miksi naiset jotka on olleet pitkäänkin kakkosina haluaa heti kun mies on eronnut vaimostaan ottaa sen miehen elämäänsä täysipäiväisesti? Eikö kannattaisi pistää mies omilleen edes vuodeksi eron jälkeen ja muuttaa vasta sitten yhteen kun se on topunut itekseen erostaan? Eikö pelota että se tuo ne edellisen liittonsa moskat sinne teidänkin liittoonne mukanaan? Mies ei kerkiä yhtään katsomaan peilistä eikä ottamaan opiksi jos se muuttaa suoraan toisen hoivista toisen hoiviin. Siinä tulee sellainen vaikutelma että mies ikäänkuin kuvittelee ruohon oikeasti olevan vihreämpää aidan takana ja syyllistää vaimonsa siitä että kaikki meni persiilleen ja piti ottaa uusi parempi vaimo? Eikö kakkosina ole jo kuitenkin tottunut tavallaa elää osa-aika elämää sen miehen kanssa niin eikö sitä voisi hetken jatkaa eronkin jälkeen? Luulisin että pääsisi vähän helpomallakin kun sen exvaimokaan ei pääsisi purkaan heti pahaa oloaan siihen kakkoseenkin josta tuli sen miehen ykkönen? Näinhän usein tapahtuu ja exvaimo kostaa sitten katkerana. Voisi olla että kun antaisi ajan kulua sekin helpottaisi eikä tarvisi olla siinä välissä kun erotuskat huudetaan pihalle? Voisin vielä ajatella että kun se mies hetken kelaa yksin päätään niin se ei vertaisikaan uutta vanhaan vaan aloittaisi sitten puhtaammalta pöydältä ja uusikin vaimo saisi olla oma epätäydellinen itsensä? Mies ymmärtäisi että ei ole itsekkään täydellinen. Että näin. Mikä kiire teillä on ?
Ykkösiksi haluaville kakkosille
Mihinkiire??
11341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitenhän se exvaimo voi päästä purkamaan pahaa oloansa jos siihen ei anna mahdollisuutta? Ei ole pakko tavata eikä jutella.
Itse en usko vanhoihin moskiin. Kahden ihmisen suhde on aina erilainen eri ihmisten välillä. Kun uusi kumppani reakoi ja käyttäytyy eri tavalla kuin ex, se vaikuttaa myös toisen käyttäytymiseen oleellisesti.
Ehkä kiire johtuu juuri siitä että on odottanut, kenties montakin vuotta. Mitä siinä sitten tuhlaamaan yhtäkään päivää enään pois.
Ja ainahan ihmiset vertaavat toisia ihmisiä keskenään.
Kirjoitat ihmisten välisisestä rakkaussuhteesta aivan kuin se olisi joku kauppasopimus.
Miksi pitää jaruttaa kurveissa jos kerran tuntuu että tämä on se oikea ja se suhde jota olet halunnut. Sen eteen on molemmat tai toinen eronnut ja molemmat ovat valmiita aloittamaan uuden jakson elämässään.
Osa-aika suhteen muuttuminen täysaikaiseksi on aivan normaalia.
Me ainakin muutimme heti yhteen koska kuitenkin olimme kokoajan yhdessä miksi pitää kahta asuntoa, ihana hullua.
Ja kuten ed. kirjoitti ei suhteeseen ole tuotu vanhoja moskia meillä on tulevaisuus jota rakennamme emme elä menneisyydessä.
No itse en olisi eron jälkeen todellakaan ollut valmis hyppään osoitteesta toiseen ilman yksinoloa välillä. Mulla meni 5 vuotta että sain nollattua edellisen ja pystyin aloittaan puhtaalta pöydältä. Tänä aikana kun olin yksin pystyin jo näkemään omatkin virheeni mitä tein ja miksi exän kanssa asiat meni niinkuin meini. Olihan mulla siinä lohdutus-suhteita jotka ajoi asiansa mutta 5 vuotta meni etten enään verrannut ketään exääni ja opin tietämään mitä oikeasti itse haluan.
Tottakai se tuntuu just siltä että nyt on se oikea ja sen pitäisi jo vähän herättääkkin jarruttelemaan jos toinen on kuitenkin tulossa suhteeseen suoraan toisesta suhteesta. Onhan se sen exänkin kanssa joskus varmaan tuntunut ihan samalta? On selvää että se kakkonen ajattelee että tätä mä olen aina halunnut mutta se toinen saattaa haluta vain edellisestä pois ja nopeasti johnkin joka tuntuu paremalta kuin se vanha. Eikö se pelota sitä kakkosta? Tottakai se mieskin haluaa aloittaa uuden jakson elämässään se on selvä mutta minusta vain olisi viisasta hetki kelata sitä itsekseen mitä oikeasti haluaa ja mitä kuvittelee haluavansa ? Minun ystävättäreni kun erosi miehestään niin he sopivat kakkosmiehen kanssa että eivät tapaa eron jäkeen puoleen vuoteen eivätkä pidä mitään yhteyksiä ja jos vielä tuntuu siltten sen jälkeen että rakkautta riittää niin sopivat treffit puolen vuoden päähän johonkin paikkaan. Molemmat tulivat treffeille sen mietintäjakson jälkeen ja he ovat olleet nyt naimisissa 10 vuotta. (ero taitaa silti häämöttää lähiaikoina mutta se on eri juttu se) . Ystävättäreni sai itsekseen kuitenkin asettua omilleen ja sukulaiset rauhoittuivat erouutisista ja exmies löysi uuden emännän sekin eikä kukaan päässyt kuuluttamaan kuinka vaimo lähti toisen luota toisen luo ja petti lastensa isääkin. Niin oli tietysti totuus ja ystävättäreni tiesi että exmieskin toipuu paremmin kun hän ei ryntää heti uuden miehen kanssa yhteen. Onhan se vähän exsuhteenkin kunnioittamista ja lastensa toisen vanhemman kunnioittamista eikö? Minun mieheni eli 3 vuotta yksin eromme jälkeen vaikka hänellä oli kyllä koko ajan nykyinen vaimonsa jo kuvioissa silloin. Exmies halusi antaa lapsillemme ja minullekkin aikaa toipua erosta mutta ennenkaikkea hän halusi itse kelata eromme läpi. Olemme molemmat nyt uusissa suhteissa ja hänen vaimonsa jaksoi odottaa yhteenmuuttoa sen kolme vuotta. Tiesi että 15 vuotta ei nollata ihan helposti eikä ole normaalia toipua edes jättäjän siitä noin vain. Se että otetaan aikaa eron jälkeen toipumiseen tarkoittaa tietysti sitä että se suhde on merkinnyt jotakin ? Mutta onko joku ollut suhteessa niin että se ei ole merkinnyt mitään ja ero on tullut niin että se ei ole ollut pettymys ? Minä olin niin onneton erosta että en olisi vilpittömästi voinut rakastua kehenkään niin surullisena? Lohdutusta toki hain ja monestakin.
Alkuperäisssä jutussa oli asian ydin että miehellä on suhde eron aikaan ja ero tulee lähinnä sen takia. Silloin muutetaan monesti suoraan yhteen.
Minulla jo seitsemäs vuosi "yksin" eron jälkeen. Lyhyitä suhteita on ollut mutta mitä pitempään on yksin sitä paremmalta se tuntuu. Rima nousee miesten kohdalla koko ajan.
Fiksuja kirjoitat.
Olin itse keskellä erokriisiä, kun sattuman oikusta eteeni sattui mies, joka "ei koskaan eroa". Oma ero johtui puhtaasti yhteensopimattomuudesta, ei siis ylimääräisiä osapuolia mukana. Vastoin aiempia periaatteitani tutustuin tähän ukkomieheen paremmin... Seksisuhdetta ei välillämme ollut kahteen ensimmäiseen vuoteen, mutta kaipa se oli selvää jo alunperin, että siihenkin päädyttiin. Yhdessä vaiheessa päädyin yleisen sovun vuoksi pysyä miehestä etäällä ja tämäkin yritti korjata parisuhdettaan. Lopputuloksena oli se, että vuoden kuluttua oltiin entistä tiiviimmin salapari. Mies päätti lopulta erota ja alkoi hakea omaa asuntoa. Juttelimme tästäkin asiasta pitkään, koska olisihan mies voinut minunkin luokseni muuttaa. Tilaa kyllä olisi ollut, mutta jotenkin itselläni oli sellainen olo, että jonkinlainen "rauhoitusaika" oli paikallaan. Meidän aikamme tulisi kyllä... Sovimme, että mies hakee oman asunnon ja pidämme edelleen matalaa profiilia "seurustelussamme" jonkin aikaa, ja sitten katsomme yhteisen asunnon hankkimista. Miehen uusi elämä asettui uomiinsa, hän kävi itsekseen eroa läpi ja lapset alkoivat käydä säännöllisesti isänsä luona "toisessa kodissa". Me vietimme aikaa yhdessä muuna aikana. Miehen erosta oli aika tasan vuosi, kun aloimme näyttäytyä yhdessä julkisesti. Tapasin miehen lapset ja muutaman kuukauden kuluttua mies kertoi näille, että aiomme etsiä isomman asunnon ja muuttaa yhteen. Näin tapahtuikin. Nyt olemme tunteneet runsaat 10 vuotta ja siitä ajasta asuneet yhdessä viitisen vuotta, aikomuksena on nyt loppukesästä virallistaa suhteemme pienimuotoisilla häillä.
Erosin itse yli 10 vuotta sitten ja päätin samalla että ikinä en uusiin naimisiin mene ja ihan vähään aikaan en naisiin päin edes katsokaan. Päätös piti melkein viikon siitä kun tieto eron hakemisesta oli kerrottu ja se oli levinnyt vähän laajemmallekin. Sen jälkeen tuli mielenkiintoinen yhteydenotto, ja nyt sitä taas oltu onnellisesti naimisissa yli 10 vuotta yhtä kyytiä ja loppua ei näy.
Jokin meni kuitenkin omissa aivoissa "pieleen" eli avioeroprosessia odotellessa ehdin ottaa omaksi harrastukseksi myös toiset naiset (kun ei kotonakaan enää seksielämä ollenkaan toiminut), enkä ole siitä harrastuksesta enää eroon päässyt. Yrittänyt olen kyllä, useitakin kertoja, mutta nyt olen lakannut jo yrittämästäkin.
Näissä keskusteluissa jostain syystä lähtöoletus on aina se (?), että "kakkosella" tarkoitetaan aina naisia. Kyllä se voi olla yhtä hyvin mieskin. Eli myös naisella voi olla ykkösmiehenä se oma kulta, ja kakkosmiehenä sitten joku muu, vapaa tai varattu. Useimmiten varattu, koska vapaa mies yrittää ykköistyä ihan niin kuin nainenkin vastaavassa tilanteessa.
Juuri näin. Vaikka olen sinkku niin tapailen varattua miestä koska mies ei voi enää ykköistyä koska on jo jonkun ykkönen.
Itselle se sopii koska en halua ykköistyä eli perustaa yhteistä pesää kenenkään kanssa. Pitkän parisuhteen jälkeen olen ollut sinkkuna 6 vuotta ja luulen että niin olen jatkossakin. Mieskin tietää tämän.
minäkin muutin yhteen, ihan liian nopeasti ja yhtä nopeasti tuli ero..
Toiset tekevät jo liittonsa aikana tuon erotyön loppuun. Itse pohdein sitä 7 vuotta ja suoraan muutin miehen kanssa yhteen. Ei siinä tarvittu mitään yksinasumisaikaa. Päinvastoin koin että hyvä selvittää heti onko meistä yhteen ja parhaitenhan se selviää yhdessä asumisella eikä seurustelulla ja tapailulla. Ei kulu turhaa aikaa hukkaan.
Hukkaan heitetty aika on aliarvostettua hei, ei mikään aika ole oikeasti hukkaan heitettyä sitä vain luulee niin että pitäisi kaikki aika olla hiton hyödyllistä ja tehokasta. Tää on tätä