No, siinähän se jo tulikin tuossa otsikossa....Kihlattuni siis on pyytänyt minua pudottamaan painoani, loukkaannuin siitä syvästi. Tämä aihe on ollut viime viikkojen alituinen riidan aihe. Itse hän väittää välittävänsä minusta ja terveydestäni, siksi haluaa minun laihtuvan. Kun taas minun mielestäni hän haluaa itselleen jonkun missimittaisen tai sitten vaan häpeää minua, mutta ei uskalla sanoa sitä minulle ja sen vuoksi sanoi syyksi nuo terveyssyyt. Nyt en oikein tiedä olenko tollo kun loukkaannuin tuosta koska toisaalta arvostan rehellisyyttä parisuhteessa ja hän nosti kissan pöydälle. Mutta toisaalta kun kerta on minut kihlannutkin niin luulisi sitten minut hyväksyvän sellaisena kuin olen. Tiedän toki itsekin että se 10-15 kiloa mulla on liikaa, mutta jotenkin se tuntuu pahalta, kun rakas ihminen noin sanoo. Kovasti minua patistaa urheilun pariin ja hankkii netistä kaiken maailman kotijumppaohjeita. Ja sitten kun en innostu, saan kuulla olevani laiska. Rakastaa kuulema minua vaikken laihtuisikaan, mutta urheilu auttaa positiivisesti terveyteen. En sitä kielläkään, mutta hänen oikeat tarkoitusperät mietityttävät.
Että kumpi meistä on se tollo teidän ulkopuolisten silmissä, minä vai kihlattuni?
Että kumpi meistä on se tollo teidän ulkopuolisten silmissä, minä vai kihlattuni?
Vastaukset 63
Vanhimmat
Sinä olet tollo jos alistut tuollaiseen vallankäyttöön vain hänen mielikseen. Juuri tänään totesin toisessa yhteydessä, että naisten painosta on tullut selvästi miehille viimeinen vallankäytön yritys nyt kun naiset ovat niin monessa muussa asiassa päässeet tasa-arvoisiksi tai jopa "ohittaneet" miehet (naisten työllisyystilanne, koulutustaso tärkeimpinä esimerkkeinä).
Ja tämäkin ketju täytyy kohta miesten puheenvuoroista, joissa pyritään kontrolloimaan naisen oikeutta olla sellainen kuin on.
Suosittelen jokaista naista lukemaan teoksen The Beauty Myth
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Beauty_Myth
On muistaakseni myös suomennettu ja suosittelen vilpittömästi _jokaiselle_ naiselle.
Tarkastetaanpas se lääkitys välillä...
Ja muistetaan rasvata telaketjut välillä, niin ei kiukuta niin paljoa.
Katin kontit. Ei se ole mitään vallankäyttöä, että toivoo puolisonsa laihduttavan, lopettavan tupakoinnin ja humalajuomisen ja huolehtivan kunnostaan. Puolison pitäisi itsekin tajuta tehdä em. asiat, jos ne ovat ongelma.
Aikuisen naisen ei pitäisi sortua uhmaikäisen käyttäytymiseen ja jättää laihduttamatta koska mies tai miehet yleisemminkin niin toivovat.
Parisuhteen ei pitäisi olla valtapeliä vaan toisesta välittämistä. Siihen kuuluu myös oikeiden ratkaisujen tukeminen.
Miehet sortuvat naisia harvemmin luonnottomien muotioikkujen seuraamiseen. Miehet eivät esimerkiksi ole sankoin joukoin ryhtyneet hiustensiirtoihin, koska jotkut naiset pitävät kaljuutta rumana. Laihduttamisessa naistenkaan ei pidä mennä äärimmäisyyksiin, sillä kyse ei ole ulkonäöstä vaan terveydestä.
Aika ylifeministinen vuodatus sinulta. Voisin miehenä kanssa väittää että naisten pihtaaminen tuhoaa maapallon ja valivali :)
Jos laihdutus ehtotukset ahdistaa niin aina miehestä voi ottaa eron. Kyllä minullekin saisi miehenä sanoa, että noi sun manboobsit eivät ole kovin seksikkäät ja entä jos ruvettaisiin yhdessä liikkumaan.
Simasuuneidin kommentti on tyypillinen läskin feministin kommentti....
Tarkoituksena kannustaa aloittajaa pysymään läskinä jotta simasuuneitikin ja muut läskit olisivat houkuttelevampia, kun läkseys on normaalia.
Ajatelkaa naiset terveyttä ja ulkonäköänne älkääkä ottako näitä feministin horinoita sellaisinaan.
"että naisten painosta on tullut selvästi miehille viimeinen vallankäytön yritys "
Jaa että alkoholinkäytöstä valittava vaimo se vaan yrittää käyttää valtaansa äijän yli, eik oikeasti ole moksiskaan vaikka mies tissuttelee pitkin viikkoa?
hyväkuntoinen jaksaa paremmin ja ei tule sairaaksi niin usein ja siitä on vanhempana hyötyä.
Älä anna kumppanisi määräillä sinua vaan olet juuri sitä mitä olet! Sinua varten on olemassa juuri se oikea, joka hyväksyy sinut sellasenaan kuin olet sitä para aikaa!
Eli mies ei saa huolestua siitä kun toisen terveys on vaarassa. Senkun vaan antaa imeä röökiä viidentoista kilon ylipainolla sohvalla röhnöttäen ja naista pitäisi vain paapoa. Ihme logiikkaa.
Hirveää tuollainen painostus, vaikka "rehellisyyden" nimissä se pyhitetäänkin.
Ei voi kieltää etteikö tuo ole painostusta, ja täysin itsekästä sellaista, jossa kumppani ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet, ulkomuotoasi.
Entäs sitten, jos laihdut? Olet miehelle ikuisesti katkera sisimmässäsi siitä, että sinut painostettiin siihen, koska sinua ei muuten hyväksytty. Olet ehkä tyytyväinen tulokseen, mutta epäilen että voisit nauttia uudesta muodostasi onnellisena tuon miehen kanssa.
Jos taas et onnistu laihtumaan, kuinka käy? Mies todennäköisesti jatkaa painostusta kunnes jättää sinut, tai kunnes sinä et enää jaksa elää hänen rinnallaan ahdistuksesi kanssa. Ehkä elämästä tulisi ikuista laihdutusyritystä, ja pelkoa siitä ettet kelpaa.
Rakastaa kuulemma vaikka et laihtuisikaan. En tiedä.. En tosiaan tiedä.
Kyllähän tuo vähän haiskahtaa siltä, että miehesi haluaa sinun pudottavan painoa ulkonäkösyistä. Toki on totta, että jos on parempikuntoinen ja hoikempi, niin yleensä on terveempi ja hyvävointisempi vanhempana, mutta ei tuo sinun "ylipainosi" nyt mitenkään massiiviselta vaikuta. Itse olin jo seurustelumme alkuvaiheessa hieman ylipainoinen, BMI oli 30. Sittemmin painoa tuli huikeat 25 kg lisää vuosien saatossa, kun lopetin tupakoinnin. Tuosta olen saanut pudotettua painoa niin, että BMI on tällä hetkellä 34, eli noin 10 kg enemmän, kuin seurustelumme alkuvaiheessa. Mieheni ei ole ikinä sanonut painostani mitään poikkisanaa, on ollut kroppaani 100 % tyytyväinen koko ajan, vaikka itseäni tuo hurja painon nousu tietenkin haittasi, siksi sitä olen tässä pudotellut.
Pointtini on siis se, että mieheni ei ole minua patistanut yhtään mihinkään, mutta on ollut suurena tukena koko prosessin ajan ja kannustanut. Jokaisen pitää itse haluta muutosta nimenomaan itsensä takia, ei jonkun toisen. Siksi tuo miehesi painostus on täysin turhaa ja pikemminkin vahingoittaa välejänne. Selitä miehellesi, että jos haluat muutosta, niin teet sen omasta vapaasta tahdosta ja sitten kun sitä itse haluat. Jos hän ei ole sinuun tyytyväinen nyt, niin miksi hän on sinun kanssasi? Etsisi sitten jonkun fitness-mimmin, jos se ulkokuori on niin tärkeää. Kyse ei kuitenkaan ole massiivisesta tai häiritsevästä ylipainosta, minun mielestä.
Mikä tässä on ongelmana? Naisethan ovat aina miehiä painostaneet laihduttamaan ja siinä kukaan ei ole nähnyt mitään väärää.
Joo se jotenkin eri asia naisille. Miehet pystyvät oikeasti ymmärtämään jutut, siinä missä naiset taas saavat hirveät hepulit.
Pitäisikö miestenkin protestiksi seisoa joka päivä makkara kädessä maha pömpöllä ja kaljapullo kädessä. Sitten jos nainen kritisoisi jotain niin saataisiin itkuraivarit.
Pyyntö riippuu vähän siitä oletko parisuhteen aikana lihonnut vaiko et. Jos olet, olisi pyyntö ihan ymmärrettävä.
Toisaalta ymmärrän tuon terveyspykälän myös. Jos et pidä huolta itsestäsi etkä liiku, niin tulevaisuudessa painosi vain tulee lisääntymään.
Laihduta itsesi takia, älä sen takia, että mies niin sanoo. Pohdi asiaa oikeasti siltä kannalta miten terveellisesti elät. Kukaan yhtään liikkuva ihminen ei ehkä halua naimisiin sellaisen kanssa, joka ei yhtään liiku tai tarkkaile mitä suuhunsa laittaa.
Ymmärrettävästi olet loukkaantunut. Asialla on kaksi puolta. Rehellisyys on hyvä asia. Voidaan olla kahta mieltä siitä kumpiko on oikeassa. Todennäköisyys kuitenkin on olemassa, että mies jättää sinut jos et laihdu..Oletko valmis uhraamaan tuon parisuhteen itsekkyydelle? Keskustelkaa asiasta vielä.
Näistä ylipaino-ongelmista naisesi olisi parempi keskustella jossain
ryhmässä.
Lääkärit kyllä tuovat usein esiin myös ylipainon (naisesikin).
Mikäli hän toteaa ylipainossa terveyshaitan.
Uhkailu on lapsellista :
Mies jättää sinut ?
Yleensä ottaen suhteessa pettävä osapuoli on uhanalaisempi jättämisen suhteen.
Suhteissa joissa käytetään puolisoon painostusta tai uhkailua on muutenkin
jo valmiiksi rapakunnossa.
Toinen osaapuoli lähtee ilman muuta kypsyessään tähän touhuun.
MIehet eivät ole ilmeisesti totelleet naista ?
Katsellessa katukuvaa .Lihavuus paistaa esiin molempien sukupuolien
vyötäröltä. .
Siis kysymyshän kuuluu: Haluatko laihduttaa? On kyse sun omasta jutusta ja varmasti laihduttaa Jos itse tahdot. Miehen kommentit pitää jättää näissä asioissa pienemmälle arvolle kuin omansa. Ensisijassa kyse susta. Toisaalta olis se varmaan sulle kiva, kun mies sit kehuisi hoikkuuttasi - valitse!
itse laihduin 30 kg ilman et muija pyysi mitään. muijani painaa n 65 kg ja on tosi hyvännäköinen. Pienet tissit ja söpö muutenkin. Nyt painan 75 kg ja olen parempi kuntoinen kun mun muijani. ennen en jaksanut juosta vaikka 5 kilsaa mut nyt jaksan juosta 10 kilsaa yhteen menoon ja polkee 50 km fillarilla siihen päälle. Vanhempana sit ei ole niin vaikeeta kun ei ole lihava et miehes tarkoitii varmaan hyvää. Laihana on paljon helpompaa usko huviksesi ja jaksaa tehdä kaikkee eikä hengasty kun kävelee 5 kerrosta rappusia ylös.
Meillä on niin päin, että mies elää epäterveellisesti ja on lihonut eikä näin ollen ole enää seksikäs minun silmissäni. Olen vihjaillut hänelle terveellisismmistä elämäntavoista ja yrittänyt kannustaa liikkumaan. No, hän ei suostu tekemään mitään asian hyväksi, joten seksi on jäänyt. En halua nussia läskisäkin kanssa. Liikun itse paljon ja pidän huolta omasta terveydestäni ja painostani, joten odotan samaa myös elämänkumppaniltani. Ps. Ja kyllä, olen pinnallinen.
Et mielestäni ole pinnallinen. Jos alussa miehesi oli hoikka kun tapasitte, niin onhan se väärin suhteen aikana sitten alkaa lihoa vaan koska laiskottaa tai että kun "ei enää tarvitse miellyttää ketään, kun saalis on jo saatu.."
Meilläkin minä (nainen) olen itseasiassa jopa laihtunut suhteemme aikana (alussa olin normaalipainoinen) mutta mies on kerännyt 25 kg lisää näiden muutaman vuoden aikana... ja on vähän laiska tekemään asialle mitään. Olen yrittänyt mm. terveysseikkoihin vetoamalla kannustaa häntä liikkumaan ja miettimään ruokavaliotaan, mutta hän vain vetoaa siihen, että mun pitäis hyväksyy hänet sellaisena kuin on. Mutta hän oli ihan normaalipainoinen seurustelun alussa, ja pidin hänestä juurikin SELLAISENA. Jos olisin halunnut ylipainoisen miehen, kai olisin sitten sellaisen alkujaankin ottanut?
Seksiin tämä ei ole vielä vaikuttanut minun osaltani juuri mitenkään (ylipaino ei ole turn off) mutta olen alkanut huomaamaan kuinka silloin tällöin ajattelen hänen olevan hieman ällöttävän näköinen... Mutta se ylipaino vaikuttaa kyllä muuten seksielämään: sitä ei juuri ole koska mies harvoin haluaa tai edes JAKSAA.
Kyllä miehenä nauran makeata ja paskaista naurua!Ensin yksi valas alussa kertoo mitenkä mies sortaa ja vaati laihduttamaan.Ja se on niiin-niiin-niiiin-niiiiiiiiiiiin vääärin!
Miehet on sikoja,KAIKKI!
Ja kuinka ollakkaan,nainen,nim.merk. "kaunis ja seksikäs" kertoo kuinka mies on läski ja pitäisi laihduttaa.Tähän ei tietenkään mitään miestä puollustavaa argumenttia tule koska se on ihan ok miesten kohdalla.Sen sijaan "gkgdfgkdhfjjg" tulee antamaan heikolle sisarellee tukea vaatimuksilleen.MIES on saatava laihduttamaan!Vaikka pakko keinoilla!
Kysympä vain;Missä vaiheessa feminismi meni tasa-arvon ohi.
Ulkopuolisen silmin ketjun aloittaja on se tollo. Jos ei oman rakkaan neuvo ole uskottava, niin voihan sitä mennä lääkäriin kysymään neuvoa, ja maksaa siitä kalliisti.
Vaikka onhan kakkostyypin diabetes hoidettavissa lääkkeillä ja syrjähyppyjä on ehkä vaikeampi tehdä jos ei ole timmissä kunnossa.
Tottakai neuvo on uskottava.
Miehet ja naiset ovat kovin tottelemattomia näissä neuvojen jaoissa.
Lasta voidaan ohjata ja neuvoa .
Aikuiset vain nyt toimivat toisin.
Naistaan ei voi omistaa neuvoilla .Pääsääntöisesti aikuiset ihmiset eivät
pidä kun heitä neuvotaan yksinkertaisissa asioissa.
Jos syö liikaa ylitse kulutusen kertyy painoa .
Aloittaja voisi kysyä puolisoltaan .Onko hän tyytyväinen omaan painoonsa.
Jos vastaus on myönteinen.
Joudut tyytymään saamaasi vastaukseen.Ongelma on silloin yksistään
sinun.
Ei ihmisiä pidä hallinnoida heidän suostumustaan vastaisesti.
Paino-ongelma ei ole syy uskottomuuteen.
Eikä myöskään seuras.
Pariskunnat jotka ovat uskollisia toisilleen.Ovat myös uskollisia paino-ongelmista
huolimatta.
Kiitoksia tähän astisista vastauksista! Joku kyseli olenko lihonut suhteemme aikana ja vastaus on en ole. Tämmöinen olin jo ekoilla treffeillä. Ymmärrän kyllä huolen terveydestä, etenkin kun sukurasituksena on tyypin II diabetes ja sen takia olen yrittänyt monen monta kertaa saada painoa alas, tuloksetta. 5 kiloa lähtee iisisti, mutta siihen se sitten jääkin vaikka kuinka yritän. Liikun mielestäni ihan kohtuudella jo senkin takia, koska autoa en omista joten fillari on mun menopeli tai sitten jalkaa toisen eteen. Ja lasten kanssa saa kirmailla pitkin maita ja mantuja. Luulempa että ongelmani ei ole liikunnassa vaan syömisessä tai siis pikemminkin syömöttömyydessä. Keväällä pidin kaksi viikkoa ruokapäiväkirjaa jonka annoin kaverilleni, joka on ammatiltaan ravitsemusterapeutti ja hän sanoi, että syön aivan liian vähän. Jotenkin se vaan on iskeytynyt tuonne takaraivoon, että kun on syömättä niin laihtuu vaikkakin juuri sillä tavalla elimistö elää säästölie killä ja pitää kiinni vararavinnosta. Jotain kuitenkin teen väärin, koska ihmiset ovat laihduttaneet kymmeniä kiloja ja sitten minä en saa yhtä kymmentä kiloa pois.
Mutta itse tämä että sulhoni pyysi minua laihduttamaa, niin se tosiaan on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se on mun asia eikä muille kuulu, koska jos itse olen sinut kroppani kanssa niin se on tärkeintä. Enhän mä esim. tatuointia tai lävistystäkään ottaisi vain siksi että ukkoni vaatii, koska ne ei mun juttu ole. Tai muuttaisin hiusten väriä, leikkausta, pituutta, jne. No itse en kenellekään menisi sanomaan että laihdutappas, mulle on sentään kotona opetettu jonkun sortin käytöstavat. Tai kommentoisi muutenkaan kenenkään ulko-olemusta negatiiviseen sävyyn. Aivan hyvin minä voisin sanoa ukolleni, että painupas salille hankkimaan vähän muskeleita, kun oot pelkkäää luuta ja nahkaa.
Nuorempana olin tosi hoikassa kunnossa, alle 60 kiloinen eli tiedän kyllä miltä tuntuu olla hoikka. Ja onhan se kaikin puolin mukavampaa kuin ylipainoisena.
Mä en ole mikään ravinto terapeutti mut tiedän et jos ei laihdu niin harrastaa liikuntaa liian vähän. On ihan eri asia pokee normaalisti fillarilla vaikka kaupaan tai kirjastoon tai muuten, kun polkee salilla kuntopyörää kuntoillakseen. Kuntopyörää polkemalla saat monekertaisen hyödyn ja hiki alkaa virrata jos polkee tarpeeksi kovalla vastuksella vaikka tunnin kerralla. Mulle ei tule hiki jos poljen maastopyörällä 30 km matkan mut jos poljen sen 30 km matkan kuntopyörällä niin saan kaks t-paitaa ihan märäksi hiestä. Se ero siinä on menaan. Kuntopyörällä voi polkee kovempaa kun normaalilla pyörällä. Eli treenaat ihan väärin jos treenaat. Jokainen laihtuu jos haluaa laihtua. Ihmiset on erilaisia ja jos jokin treeni ei toimi niin sit tehdään jotain toisin et alkaa kunto nousta.
Nämä ihmiset jotka kehottavat laihduttamaan eivät tiedä millaista se on ihmiselle, jolla on hidas aineenvaihdunta. Minä olen karsinut ruokavaliostani kaikki "paheet" jo aikoja sitten: en syö mitään missä on lisättyä sokeria, en valkoisia vehnäjauhoja, en eineksiä, en rasvaisia juustoja, en lihaa, en kermaa tai voita, en tuotteita joissa on yli 1 % suolaa... Siis en todellakaan herkuttele karkeilla enkä sipseillä ja siideriä en ole koskaan voinut edes sietää (silloin kun juon niin juon kuivaa valkoviiniä). En edes muista milloin olisin viimeksi syönyt pullaa tai kakkua.Mutta painoni on pysynyt koko ajan samana.
En syö aamiaista, lounaalla syön yleensä salaatin (ei salaatinkastiketta) ja jonkin maitotuotteen (makeuttamaton jugurtti tms), iltapäiväkahvilla en syö mitään, kotiin päästyäni syön kaksi palaa tummaa leipää vähärasvaisella juustolla ja paprikalla, kurkulla tai tomaatilla. Sen jälkeen teen tunnin lenkin ja palattuani laitan päivän ainoan lämpimän ruuan jossa on yleensä perunaa, kalaa ja salaattia. Iltapalaksi syön jotain vihanneksia tai hedelmiä (esim täytettyjä avokadoja) tai juustoleipää tai ihan vaan kaksi voileipää.
Mutta paino on ja pysyy samana. Minunkin ruokavalioni on ravitsemusterapeutti tarkistanut ja todennut, että syön liian vähän ja saan liian vähän proteiinia. Mutta jos syön enemmän niin painoni nousee. Liikuntaan minun ei ole kerta kaikkiaan mahdollista käyttää enempää kuin tunti päivässä.
Jos joku mies joutuisi elämään näin vähillä syömisillä niin ehkä hän ymmärtäisi kuinka mahdottomilta vaatimukset laihduttamisesta kuulostavat.
Syöt liian vähän. Usko terapeuttiasi.
Tuossa tapauksessa kannattais ehkä käydä lääkärissä tarkistuttamassa onko kaikki hyvin. Esim. kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa sen, ettei kilot oikein karise.
Miten niin et pysty liikkumaan kuin maksimissaan tunnin päivässä? Tuntikin riittää jos se on tehokasta liikuntaa niin että hiki kunnolla virtaa. Rupea laskemaan koko päivän kalorit ja kirjaa ne ylös.
Jos et todellakaan laihdu muka tälläkin vinkillä, niin mene hyvä ihminen lääräriin kun kärsit jostain kilpirauhasen vajaatoiminnasta.
Jätä hiilarit kuten peruna ja muut pois ja syö lihaa niin saat proteiiniä. Aloitappa aamu aina aamupalalla koska syöt ihan liian vähän ja kun syöt noi myöhään illalla niin kilot pysyy. Ajoita syöminen siten että et syö klo 18.00 mitää. Se lämmin ateria pitäsii syödä päivällä milloin tarvitset energiaa. Monet sanovat että ruokahalu lisääntyy kun rupeaa kuntoilemaan ja haluaa painoa pudottaa niin pitää syödä ennen kuntoilua eikä sen jälkeen.
Käytkö siis tunnin kävely lenkillä vai juoksulenkillä. Kävely ei laihduta jos kävelet tunnin päivässä. Syöt tosiaan liian vähän mut sun tarviil isätä liikuntaa huomattavasti. Jos olet vaikka 15 kg ylipainoinen niin sun pitää harrastaa monipuolista liikuntaa, nostella painoja, juosta, polkee kuntopyörää ja sellasta. kukaan ei ole niin kiireinen ettei ehdi liikkua tarpeeksi jos tosiaan haluaa laihtua. Itse otin loparit töistä ja aloin laihdiuttamaan. Piti valita että olenko ylipainoinen vielä 10 vuotta vai teenkö töitä ja elän epäterveellisesti.
No mä otin eron töistä ja aloin kuntoilemaan. ja vajaassa vuodes paino putosi 24 kg. Nyt voi tehdä töitä taas iloisi mielin. itse söin normaalisti, söin paljon hedelmiä, vihanneksia ja normaalia ruokaa.Sokerituotteet, oluen ,ja muut herkut jätin pois. sitä kuule laihtuu jos haluaa laihtua.
Liikunta on painon pudotuksessa yhtä tyhjän kanssa. Tuolla saat hölköttää tuntikausia, jotta vaikka yhden voileivän energia kuluisi. Suoraan sanottuna se on typerimpiä ohjeita, mitä laihduttajalle voi antaa. Jostain syyrtä virallinen propaganda kuitenkin vain tuuttaa sitä vuodesta toiseen. Päin vastoin, liikunta lisää ruokahalua. Olennaista on syödyt määrät. Millään muulla ei ole väliä. Kuin ei ota renkkamiehen annoksia lautaselleen, laihtuu vaikka sohvalla pötköttäen.
Vai että loparit töistä liikunnan takia? No en todellakaan. Ja elämässäni on myös muita vastuita ja velvollisuuksia kuin työ, niin että jos tunti hien nostattavaa liikuntaa päivässä ei riitä niin olkoon riittämättä, itsehän kiloni kannan. Viestini tarkoituksena oli vain muistuttaa, että se aineenvaihdunta ei ole kaikilla ihmisillä samanlainen. Miehet voivat muutenkin syödä enemmän kuin naiset, enkä usko että todellakaan yksikään näistä laihduttamaan kehottavista miehistä suostuisi elämään samalla määrällä kuin minä.
"Olennaista on syödyt määrät. Millään muulla ei ole väliä. Kuin ei ota renkkamiehen annoksia lautaselleen, laihtuu vaikka sohvalla pötköttäen. "
JUUURI NÄIN!
Kyllä se liikunta laihduttaa jos täysin kuntoilematon henkilö rupeaa kuntoilemaan niin kilot putoo ja tärkein on etttei sen kuntoilun jälkeen syödä kun nälkä tulee. Henkilön täytyy kuluttaa yli 500 kcal enemmän mitä saa tuuasta että laituu. Eli jos syö 2000 ja kuluttaa 3000kcal niin laituu ja eihä kukaan kestävyys urheilia ole lihava vaikka syövät yli 5000 kcal päivässä.
Ylipaino ei ole sairaus, joten jos sinä koet voivasi hyvin, niin ei sille tarvitse tehdä mitään.
Liikkuminen toki on hyvästä, mutta kai sinä tiedät itse paremmin, mihin aikasi haluat käyttää, ja josko jotkin muut lajit olisivat mieluisia.
Kiinnostaisi kovasti, miksi hän kokee sinun painosi ja elämäntapasi ongelmakseen. Niin isoksi, että siihen on puututtava. Mitä hän pelkää? Että sinä olisit niin vahva, että tietäisit itse paremmin, mikä sinulle on hyvästä, ja jos se sulkisi hänet pois?
"Kiinnostaisi kovasti, miksi hän kokee sinun painosi ja elämäntapasi ongelmakseen. Niin isoksi, että siihen on puututtava. Mitä hän pelkää?"
Voisiko olla, että läskin naisen kanssa ei seiso?
Ei mulla ainakaan.
No senkus laihdutat ja jumppaat...eikös se vaan ole hyväksi...minä olen myös yrittänyt niin tehdä...sitä paitsi jos mies jättää niin sitten on paremmat markkinat itsellä kun on seksikkäämmän näköinen...se minua aina kannustaa tässä urakassa...
Yli 50kg naiset kuuluvat biojäteastiaan.
Voisko tänne palstalle saada vain asiallisia viestejä? Eikä vain miehiä joilla on itsellä ongelmia, ja purkavat sitten täällä haukkumalla "väärän" näköisiä naisia?
Hankkikaa positiivisempi elämä, arvon negatiiviset miehet!
Minä en näe siinä mitään väärää, että kumppani kehottaa laihduttamaan ja muuttamaan elämäntapoja terveellisemmiksi... Minusta se on sellainen juttu, että sen pitäisi saadakin lihavan ihmisen ajattelemaan ja jos ei, niin syynä on kyllä ihan silkka laiskuus. Kuitenkin tämän "käskyttäjän" on itsekin oltava hyvässä kunnossa ja noudattavan omia ohjeitaan terveellisestä elämästä. Eikä se lihavuus todellakaan ole se ainoa ruma asia, kyllä sellainen riisitikku ilman MITÄÄN lihaksia on myös aika epäterveellistä ja aneemisen näköistä. Se kertoo siitä, että ihminen ei liiku.
Eli aloittaja - otahan miehesi neuvosta vaarin ja lähde liikkumaan ja muuttamaan syömistottumuksiasi! Kyllä 15 kg ylipaino on jo erittäin paha asia! Kuitenkin miehesi pitää kannustaa ja tukea sinua sekä tehdä itse myös samoja asioita!
Tulipa vaan mieleen, että mitenköhän AP:n seksielämä sujunee. Meillä mies alkoi vihjailla painonnoususta, tosin ei noin karkeasti ja suoraan, koska pinnan alla oli tyytymättömyys seksielämään. Fiksuna miehenä tietysti oletti että jos nainen lisää liikunnan määrää ja on tyytyväisempi itseensä, saantikin on varmempaa.
Tuli myös tiedostettua, että jotain tekemistä syöpöttelyllä ja liikkunnan vähyydellä on seksielämän vireyteen. Söin illalla aina raskaasti, mahan pullolleen, eihän silloin tosiaankaan tee mieli. Yllätin myös itseni nalkuttamasta miehelleni miten vaatteet ovat käyneet pieniksi, jne. Olin siis "salaa" tyytymätön itseeni kun painoa tuli ja seksihalut katosivat, mies taas näki ulkopuolisena että syynä voisi olla ruuan laatu ja liikunnanpuute.
Nyt sitten painan 2 kiloa enemmän kuin alunperin, mutta harrastan hikiliikuntaa väh. 5 kertaa viikossa ja syön terveellisemmin. Kamarissa on alkanut tapahtua ja mies on todella tyytyväinen, ei ole kommentoinut enää mitään. Ei ne asiat siis aina välttämättä liity painoon, joskus taustalla voi olla isompia ongelmia joista hän vihjailee sinulle painon varjolla.
Mutta olisitko sä ihan itse omatoimisesti alkanut laihduttamaan, jos mies ei olisi maininnut asiasta yhtään mitään?
Jos mies ei olisi sanonut mitään olisin jatkanut ajattelua "sitten joskus teen sen". Kun joku vähän potkii, saa uutta puhtia yrittää ja herää taas tähän maailmaan, huomaa epäkohdat.
Sitäpaitsi, en ole laihduttanut, juuri sanoin että sain 2 kiloa sitävastoin lisää painoa. Nyt painan 70 kg, mutta harrastan aktiivisesti liikuntaa ja syön terveellisemmin. Se on riittänyt nostamaan elämänlaatua.
Vaikea sanoa olisinko alkanut laihduttamaan omatoimisesti, koska olen tyytyväinen itseeni näinkin. Toki liikuntaa olen alkanu harrastamaan, mutta lähinnä terveyssyistä, että saisin pidettyä mahdollisen sukurasitus diabeteksen vielä edessäpäin, etten siihen sairastuisi ainakaan näin nuorena. Ja mitä seksielämään tulee, niin siellä ei mitään ongelmia ole. Seksiä piisaa ja se on mukavata se :) Joten ei tää mun paino ainakaan kumppania seisomisvaikeuksiin oo vieny :)
Vajaalla käyvä kilpirauhanen tai muu hormonaalinen häiriö...
Näihin onkin sitten vaikeampi saada hoitoa, jos on rajatapaus. Moni lääkäri esimerkiksi katsoo lievästi kohonneita tsh-arvoja läpi sormien (esim. tsh neljän pinnassa), vaikka olisi oireita.
Toinen selitys paino-ongelmiin on, että ihmiset eivät osaa syödä ja liikkua oikein. Harjoittelun pitäisi olla progressiivisesti kovempaa. Lasten kanssa kirmaaminen ja kauppaan fillarointi on hädin tuskin liikuntaa. Aerobisen lisäksi pitäisi tehdä haastavia lihaskuntoharjoituksia melko kuormittavalla painolla.
Tähän voisi lisätä, että jos et syö oikein, niin et myöskään palaudu näin haastavasta likunnasta. Voit toki harrastaa pelkkää hyötyliikuntaa, mutta se ei tule tekemään juuri mitään kiloillesi.
Oon sun miehesi puolella. Hän tietää, että olisit niin tosi kaunis häissä, jos laihtuisit ne 10 kg. Ja olisit itsekin tyytyväinen.
Ihan vain laihdu. Mies on sun henkilökohtainen valmentaja.
Jos miehesi tarttee lihaksia ja sinä painonpudotusta, mars salille molemmat!
Syömällä liian vähän teet vain hallaa itsellesi. Mene ravitsemusterapeutille ja kysy mitä sinun pitäisi syödä. Jos ei ole mahdollisuutta, niin googlaamalla löytää hyviä neuvoja. Syömälläkin voi laihtua. On syötävä tarpeeksi ja jätettävä vain herkut pois. Hyvä välipala on proteiinipirtelö tai vastaava. Osta siis proteiinijauhetta tai syö vaikka rahkaa välipalaksi (maustamatonta). Elimistö tarvitsee polttoainetta, sopivassa suhteessa hiilareita, rasvaa ja proteiinia.
Lihavuus on tietämättömien sairaus, ottakaa asioista selvää niin voitte paremmin. Minä olisin iloinen, jos mies sanoisi suoraan asiat ja pitäisi huolta terveydestäni.
Oot helvetin itsekäs.10-15 kiloa liikaa on jo sellanen määrä ettei se ole enää edes terveellistä.Turha itkeä sitten ku ukkos ettii uuden.Lenkille siitä läskiperse.Ei oo ees vaikeeta pudottaa tuota määrää ja pitää se siinä.Jos oot siis perus terve ihminen.Sairaudet erikseen.
Olin joskus ihan samassa tilanteessa, että kihlattuni pyysi minua laihduttamaan ja minä loukkaannui verisesti.
Aloin kuitenkin laihduttamaan, ja nyt vajaa 20 kiloa laihdutettuani, tajuan että hyvää se mies vaan sillä tarkoitti kun pyysi laihduttamaan.
Ei se halunnutkaan satuttaa.
On parantanut tämä laihdutus omaa itsetuntoani ja parisuhde on muutenkin piristynyt kun olen laihtunut. Mies tuki koko laihdutuksen ajan, mutta piti rajan myös lenkille ja jumppaamaan kehoittamisessa yms, etten ihan riutunut ja nääntynyt. Yhteisistä kahvi ja kakku- hetkistäkään emme luopuneet, rajoitimme vain vähän. Ja huom, teimme minun laihdutukseni yhteisenä projektina. miehenikään ei enää herkuttele samalla tavalla kuin ennen, koska tuki minua laihdutukessani ja ei halunnut kiusata minua sillä että herkuttelee kun minä kuolaan vieressä. kasvispitoisempia ruokiakin hän suostuu syömään koska ne ovat terveellisempiä. ei tarvitse tehdä molemmille omaa ruokaa.
Kunnioitan miestäni vaikka hän sanoikin melko suoraan että olin liian lihava. se oli kuitenkin totuus. Ja on se kunnioitettava teko mieheltä että suostuu naisensa takia karsimaan myös omasta ruokavaliostaan epäterveellisyyksiä pois.
Eli aloittaja, ajattele asiaa tältä kannalta, ja älä loukkaannu miehesi kehoituksesta. se raastaisi vain parisuhdetta. miehesi rakastaa sinua ja haluaa vain hyvää ja parasta sinulle. ja mahdollisimman monia yhteisiä vuosia teille.
Näin uskon minä. :)
meillä taas meni laihdutusprojektini niin että jos halusin tehdä terveellisempää ruokaa, mies osti itselleen pizzan(ja en nyt pelkkää salaattia tehnyt vaan ruokaan sisältyi myös kanaa/kalaa/lihaa) sun muita herkkuja.
tuntui välillä että mies ei lainkaan tukenut minua.
ja itselleen hän myös osti herkkuja viikonloppuisin ja ihan tahallaan söi niitä nenäni edessä ja piruili muutenkin.
ja kun poljin kotona crosstrainerilla ja urheilin hän suurinpiirtein nauroi vieressä, kun oli vissiin niin hupaisan näköistä.
tuen puutteen vuoksi sitten aikanaan masennuin. mies alkoi aukoa päätään mulle siitä hyvästä entistä enemmän ja mollasi minkä kerkesi, ja jos ei mollannut niin jätti minut vain yksin. ja jos hermostuin jostain asiasta niin sain vain kommentiksi;"ota pilleri ja rauhoitu/vitun sekopää ämmä".
lihoin sitten aikanaan laihduttamani kilot takaisin. vittuako yrittää kun tuki on olematonta. no ainakin harrastan hyötyliinkuntaa, eli pyöräilen työpaikalle ja käytän koiraa pitkillä lenkeillä.
kyllä mies välillä sanoo että voisin vähän pudottaa painoa, niin annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..laihdutan jos jaksan ja viitsin.
Mikä siinä liikunnassa oman rakkaan kanssa on niin vaikeaa? Meneekö herkkuruuat parisuhteen ohitse ja laiskuus vie voiton? Omapahan on valintasi kun et osaa arvostaa toisen rehellisyyttä ja tukea.
Nimenomaa, älkää pulleat naiset valittako. Miksi miehenne ylipäätänsä sanoo teitä ylipainoisiksi... ehkä koska te OLETTE ylipainoisia.. siinävaiheessa minä naisena menisin viimeistään peilineteen ja senjälkeen lenkille...
hieman tekopyhistelyn makua taas. itsessään ei ole mitään vikaa ikinä, vaan se vika on aina jossain muualla..
menkää läskit lenkille, treenatkaa ja hikoilkaa niin ei tarvi valittaaa
Jätin ketjun lukematta. Mutta tässä on ENTISEN LÄSKIN mielipide: miehesi välittää sinusta. piste!
Painoin nykypainooni verrattuna 25 kiloa enemmän kun aloimme seurustella mieheni kanssa 5 vuotta sitten. Mieheni joskus mainitsi ylipainostani, mutta en ottanut sitä kuuleviin korviini. Vasta siinä vaiheessa kun jouduin etsimään vaatteitani "isojen tyttöjen" -osastolta, silmäni avautuivat.
Innostus liikuntaan pitää lähteä sinusta itsestäsi, sitä ei kukaan muu saa syttymään. Mutta voin kertoa: olo on ihan mieletön. Ennen jaksoin hölkätä max 100 m. OIKEASTI sekin tuotti suurta tuskaa. Nykyään tuskaa tuottaa liikkumattomuus: kaksi lepopäivää liikunnasta ja olo on turvonnut ja pöhöttynyt, vatsassa tuntuu ilkeältä eikä ruoka maistu. Liikunta auttaa: aineenvaihdunta vilkastuu ja saat energiaa.
Miehesi ei ole ilkeä, hän välittää sinusta :)
p.s. Aloita liikunta NYT! Myöhemmin se on vaikeampaa. "Tärähtely" luissa vahvistaa niitä ja ehkäisee vanhuusiän osteoporoosia, voit välttyä kakkostyypin diabetekselta jne. Vanhemminten aineenvaihdunta hidastuu. Helpompi on oppia uusi elämäntapa nuorempana kuin vanhemmalla iällä.
Tsemppiä!!
Sinä olet tollo siksi että olet päästänyt itsesi ylipainoiseksi, etkä välitä terveydestäsi sen vertaa että liikkuisit riittävästi.
Tuskimpa mies ajattelee mitään muuta kuin sitä että olisit terve. Jo tulevien lastenkin takia.
Jos et kelpaa kihlatullesi sellaisena kuin olet, niin hän ei ole sitten se oikea mies sinulle. Jos sinulla itselläsi on hyvä olla niissä 10-15 kg ylipainossa, niin älä välitä hänen sanomisistaan. Sinä laihdutat jos sille tuntuu, et kenenkään toivomuksesta ja väkipakolla siitä ei tule mitään. Jos pystyt pidä häneen vähän aikaa välimatkaa, jos hän vielä senkin jälkeen on sitä mieltä, että sinun pitää laihduttaa, jätä hänet. Tekee kipeää vähän aikaa, mutta pitemmän päälle saattaa tehdä itsellesi vain hyvää. Ja vastaasi saattaa kävellä mies, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
Voithan käydä terveystarkastuksessa ja näyttää tulokset puolisollesi. Hän voisi tehdä tasapuolisuuden vuoksi samoin. Ehkä hänellä on esim. korkea kolesteroli, sitä voi olla hoikillakin.
Minä ap:n sijassa laihduttaisin itseni seksikkään näköiseksi ja vaihtaisin miestä ;)
Kyllä minä ainakin ottaisin eron jos tyttöystäväni lihoisi 10-15 kg seurustelun aikana.
Se kun on trendi joka ei noin vain katkea. Jos nyt on 10-15kg ylimääräistä niin lapsen tai kajhden jälkeen puhutaan jo reilusti yli 20 kg ylipainosta.
10-15 kg on aivan vit*sti ekstraa. Itsellä näkyi aivan selvästi naamasta kun söin painoa lisää 5 kg massakaudella ja minä sentään olen mies. Kun katselee pari vuotta vanhoja valokuvia itsestä massakauden lopulla, niin kyllä eron huomaa.
(massakauden jälkeen luonnollisesti laihdutin kilot pois)
"Että kumpi meistä on se tollo teidän ulkopuolisten silmissä, minä vai kihlattuni? "
Sinä, ehdottomasti sinä!
Terveyssyyt yksin pitäisi riittää syyksi hankkiutua normaalipainoiseksi. Tee se.
Toinen syy on se, että minä en halua verojen kautta maksaa niiden sairauksien hoitoa, jotka aiheutuvat piittaamattomien ihmisten ylipainosta. Ja sellaisia sairauksia on MONIA!
Ylipainon AINOA syy on syöminen ja laihtumisen AINOA este on itsekurin puute. Kyllä, minä voi sano niin, koska pari vuotta sitten ymmärsin asian ja laihdutin vuodessa 20kg ja paino on nyt reilun vuoden pysynyt siinä, missä sen pitää ollakin.
Laihtumiseen on yksi (ja vain yksi), idioottivarma ja yksinkertainen keino:
SYÖ VÄHEMMÄN! Helppoa!
Pahimpia saarnaajia ovat nämä "minäkin laihdutin"-tyypit!
Kyllä, myös minä laihdutin 20 kg ja tiedän että se ei ole helppoa. Elin käytännössä koko aikaisemman elämäni ylipainoisena ja itsetuntoni oli ihan nollassa joten tiedän miltä tuntuu olla lihava.
Normaalipainoisena oleminen on kivaa. Mutta myös pullukkana voi olla kivaa kunhan ei ole niin lihava että vaikuttaa jo terveyteen ja pystyy elämään normaalia elämää.
Aloittajalle sanoisin, että ota askel kerrallaan. Kokeile, miltä tuntuu olla 2-3 kg kevyempi. 3 kg on helppo pudottaa. Sitä ei edes poikaystäväsi varmaankaan huomaa mutta itse saatat huomatakin eikä sinulle tule oloa että laihdutit poikaystäväsi pyynnöstä. Kokeile se 3kg 1-1,5 kg / viikko. Se tahti on maltillinen eikä vaadi edes suuria ponnistuksia.Jos huvittaa, niin laihduta lisää ja jos ei huvita niin katso mitä elämä tuo tullessaan. Jos et kelpaa miehellesi sellaisena kuin olet niin päästä hänet menemään.
Itse olen sitä mieltä että on puolison "huijaamista" jos lihoo paljon seurustelun aloituksen jälkeen.(paljon= 10kg)
Tarkoitan nyt siis ihan miehiä ja naisia. Ei ole kummallakaan etuoikeutta tässä asiassa.
Ajatuksen olisi lähdettävä henkilöstä itsestään.
Jos aikoo rakentaa elämäänsä tietyn henkilön kanssa on myös otettava huomioon kumppanin mieltymykset.
Kun kaverisi erehtyy mainitsemaan asiasta on se merkki sinun itsekkyydestäsi ja henkisestä velttoudestasi.
Omasta kunnostaan ja terveydestään huolehtiminen on parasta mahdollista kumppanin huomioimista!