Kertokaa te MIEHET, haluaisitko itse avioliittoon? Monissa keskusteluissa miehet ovat avioliiton uhreja ja naiset muka pakottavat heidät avioliittoon ja elokuvat jos mitkä ovat vääristäneet tätä joten kertokaa itse.
Ja jos ette halua naimisiin tai se tuntuu että sulla on enää yks nainen loppu elämäs ja se hirvityttää niin kertokaa näistä fiiliksistä.
-Kiitos mä kiitän (:
Ja jos ette halua naimisiin tai se tuntuu että sulla on enää yks nainen loppu elämäs ja se hirvityttää niin kertokaa näistä fiiliksistä.
-Kiitos mä kiitän (:
Vastaukset 6
Vanhimmat
Avioliitto on mielestäni yliarvostettua. Itse olen 25 vuotias mies enkä koe että menisin koskaan naimisiin. Ikisinkkuna nyt ja AINA!
Minä en koskaan pelännyt avioliittoa, eikä naimisiin meneminen muuttanut mitään. Mielelläni tarjosin elämäni naiselle häät, hänelle kun ne olivat merkittävä sukujuhla.
Lasten tulo sen sijaan mullisti kaiken.
Itse olen nainen, mutta vastaan mieheni puolesta!
Meillä tosiaankin on homma mennyt niin päin, että mies on se osapuoli, joka haluaa naimisiin. Itselleni asialla ei niin olisi ollut väliä, mutta samapa tuo, kun yhdessä meinataan jatkossakin olla, toivottavasti hautaan saakka :)
Itse en ikinä uskonut meneväni naimisiin, nyt ikää 28. Tapasin muutama vuosi takaperin elämäni naisen, VAU! Kosin häntä alkuvuodesta ja häät onkin tulossa ensi kesänä. Ikinä en osannut kuvitella tätä enkä sitä, että haluaisin perustaa perheen.
Toisin kävi ja olen erittäin iloinen, koska löysin naisista parhaan, mun helmen.
Molemmat haluttiin naimisiin. Mitään kovin tunnepitoista ei kummallakaan asiassa takana ollut, hääjuhliakaan ei järjestetty vaan ihan vain virallisesti käytiin kirjoittamassa paprut. Oltiin jo useampi vuosi oltu yhdessä, lapsiakin siunaantunut, todettu että on hyvä olla yhdessä, niin mikäpäs ahdistus siinä olisi kummallakaan ollut. Mies ehdotti lopulta että toteutetaanko asia, eli ei varsinaisesti kosinut vaan toteutettiin se, mistä oltiin aiemmin keskusteltu.
Aiemmassa suhteessani mies ei halunnut naimisiin, lapsia halusi periaatteessa, mutta koki aina vain olevansa liian epäkypsä siihen. Ehkä ihan järkevän rehellisestikin toimi sanoessaan asian, ja näin jälkikäteen todella hyvä asia, vaikka se aikanaan kirpaisikin. Naimisiinmenossa oli jokin irrationaalinen tunneperäinen syy, ettei halunnut sitä, ehkä jotain kapinahenkeäkin. Minun kanssani hän halusi olla, ja oli kova pala kun ilmoitin haluavani erota. Suhteessa ei siis ollut keveästi, ei tempoillut muualle tai halunut vapautta, joten avioliittoon haluamattomuus tuskin siitäkään kiikasti.
Itse en missään nimessä toista painostaisi naimisiin, kyllä sen pitää olla yhteinen päätös. Itsellenikään se ei mikään välttämätön asia ole, ei ne tunteet tai suhteen vakavuus siitä mihinkään muutu, kun naimisiin menee. Monia asioita se helpottaa ja selkeyttää toki, järkisyin siis naimisiin mentiin, yhdessä ollaan rakkaudesta.
Kyllä mä joskus halusin naimisiin mut nyt tässä vaiheessa ole todennut että ei kukaan näin rumaa tule koskaan rakastamaan. Yksin kuolen mut ei voi mitään