Olemme tapailleet erään miehen kanssa nyt enemmän tai vähemmän puolisen vuotta.. mutta en saa selvää mitä tästä tulee vai tuleeko mitään.
Olemme kolmenkympin tienoilla. Toisemme olemme tunteneet vuosia, mutta lähinnä pitämällä yhteyttä kysellen kuulumiset. Treffeillä kävimme kun tutuistuimme viisi vuotta sitten mutta treffit eivät johtaneet mihinkään vakavampaan. Hän kysyi uudelleen treffeille vuoden vaihteen jälkeen ja aloitimme tapailun tammikuussa. Alussa hän oli se joka oli enemmän kiinnostunut, kutsui minua tapaamaan ystäviään ja erilaisiin tapahtumiin, jätin usein menemättä koska juttu oli niin tuore ja jännitti heti alussa tavata kaikki hänen tuttunsa. Pian treffailu meni siihen, että aloimme tapailemaan enemmänkin viettämällä koti-iltoja hänen luonaan.
Parin kuukauden jälkeen riitaannuimme ihan typerästä asiasta ja huomasin hänessä puolen joka oli hiukan outo. Hän sanoi todella pahasti ja loukkasi paljon tunteitani, otti yhteyttä ystäviini joita et ollut koskaan tavannut, ikään kuin ärsyttääkseen minua jne. Tilanne kärjistyi siihen, että välimme menivät poikki. Kuukautta myöhemmin otin yhteyttä häneen ja kerroin, että ikävöin häntä ja pyysin anteeksi kaikkea tapahtunuttu. Hän ei muistanutkaan mistä minun pitäisi olla pahoillani. Pian tämän jälkeen hän soitti minulle ja puhuimme siitä kuinka tunteita kuitenkin molemmin puolin on ja olisi kiva tapailla jatkossakin.
Muutaman kerran ehdotin tapaamista mutta vastaukset olivat että "katotaan miten aikataulut saadaan sopimaan jne jne.." Kun aikaa kului eikä hän vaikuttanut kiinnostuneelta lopetin yhteydenpidon omalta osaltani. Pian hän olikin se aloitteen tekijä, hän laittoin usein viestiä varsinkin viikonloppuisin ja ehdotti näkemistä. Aina kun olin menossa hänen luokseen hän kuitenkin jäätyi.. eli joko ei vastannut enää viestiin tai sanoi olevansa väsynyt kun minulle kesti vastata jne. Totta oli se, että jos hän esimerkiksi ehdotti näkemistä kello 20, saatoin olla menossa elokuviin ja tultuani sieltä hän saattoi olla liian väsynyt näkemään tai menossa kavereiden kanssa johonkin.. jne. Usein kuitenkin peruutukset tulivat minusta riippumattomista syistä. Tätä jatkui yli kuukauden, että hän ehdotti ja perääntyi mutta aina vaan tuli viestiä.. usein esim. pe aamulla että haluanko nähdä illalla kun pitkä työviikko on ohi jne...
Loppujen lopuksi hän päätti, että oikeasti haluaa nähdä minut hiljattain. Ilta oli paras iltamme. Siihen kuului paljon kaikkia harrastuksia mutta myös romantiikkaa ja tunteita. Puhuimme tulevaisuudesta ja hänen pian alkavasta lomastaan.
Treffien jälkeen pidimme tiiviisti yhteyttä viikon, meidän piti nähdä mutta sama homma jatkuu. Hän ei taaskaan siis näe minua. Sanoin siitä hänelle, että tilanne alkaa pikku hiljaa ärsyttämään.. hän sanoi siihen, että "oletko koskaan miettinyt miksi teen näin, onko ikinä käynyt mielessä"... kysyin,että mistä on kyse, ei vaivautunut selittämään.
Sen jälkeen päätin, että sanon suorat sanat. Kirjoitin pitkän viestin missä sanoin että onko suhteemme hänelle loppujen lopuksi mitään kun ei halua panostaa siihen ja miten voisimme tutustua ja oppia tuntemaan toisemme jos koko ajan mennään hänen ehdoillaan.. se, että näkisimme niin että minä ehdottaisin ei nykyään enää käy jne.. alussa tilanne ei ollut näin.
Jos hänellä ei ole tunteita niin miksi roikkua minussa muutama kuukausi (joka viikkoinen tekstailu ja soittelu)?
Miksi hän antaa ymmärtää, että hänellä ei ole aikaa koska on paljon töitä lomallakin mutta ehtiikin näkemään kavereitaan ja serkkujaan?
Mitä tässä tapahtuu..?
Olin jo päässyt hänestä yli mutta kun näimme uudestaan niin tunteet tulivat taas esille. Tilanne syö minua. Olen toivonut, että voisimme kesällä käydä yhdessä paikoissa mutta näyttää siltä, että näemme tätä menoa kerran parissa kuukaudessa!
Onko hän vain hitaasti syttyvä... vai olenko liian vaativa?
Kysyin kasvotusten hänen tunteistaan ja hän sanoi, että jos niitä tunteita ei olisi niin tuskin tässä oltaisiin. Kun olemme yhdessä niin hänen tunteistaan ei ole epäilystäkään mutta kun emme näe niin tunnen että tää juttu on joku vitsi.
Olen yllättynyt, että aluksi hän oli se kiinnostuneempi ja nyt minä olen mutta ehdin jo monta kertaa menettää toivoni ja unohtaa koko tyypin mutta aina hän vain ottaa yhteyttä ja kun näemme niin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Usein mietin, että mitä hän tekee viikonloppusin kun emme näe.. hän käy baareissa ja keikoilla jne, miksi emme voisi käydä yhdessä? Miksi kun soitin hänelle eilen että tulisin piipahtamaan hänen pihallaan kaverin koiran kanssa niin hän sanoi, että "olen kavereiden kanssa, mielummin muulloin".. ei olisi paljoa vaatinut jos hän olisi tullut moikkaamaan.
Asialliset vastaukset otetaan huomioon.
kiits
Olemme kolmenkympin tienoilla. Toisemme olemme tunteneet vuosia, mutta lähinnä pitämällä yhteyttä kysellen kuulumiset. Treffeillä kävimme kun tutuistuimme viisi vuotta sitten mutta treffit eivät johtaneet mihinkään vakavampaan. Hän kysyi uudelleen treffeille vuoden vaihteen jälkeen ja aloitimme tapailun tammikuussa. Alussa hän oli se joka oli enemmän kiinnostunut, kutsui minua tapaamaan ystäviään ja erilaisiin tapahtumiin, jätin usein menemättä koska juttu oli niin tuore ja jännitti heti alussa tavata kaikki hänen tuttunsa. Pian treffailu meni siihen, että aloimme tapailemaan enemmänkin viettämällä koti-iltoja hänen luonaan.
Parin kuukauden jälkeen riitaannuimme ihan typerästä asiasta ja huomasin hänessä puolen joka oli hiukan outo. Hän sanoi todella pahasti ja loukkasi paljon tunteitani, otti yhteyttä ystäviini joita et ollut koskaan tavannut, ikään kuin ärsyttääkseen minua jne. Tilanne kärjistyi siihen, että välimme menivät poikki. Kuukautta myöhemmin otin yhteyttä häneen ja kerroin, että ikävöin häntä ja pyysin anteeksi kaikkea tapahtunuttu. Hän ei muistanutkaan mistä minun pitäisi olla pahoillani. Pian tämän jälkeen hän soitti minulle ja puhuimme siitä kuinka tunteita kuitenkin molemmin puolin on ja olisi kiva tapailla jatkossakin.
Muutaman kerran ehdotin tapaamista mutta vastaukset olivat että "katotaan miten aikataulut saadaan sopimaan jne jne.." Kun aikaa kului eikä hän vaikuttanut kiinnostuneelta lopetin yhteydenpidon omalta osaltani. Pian hän olikin se aloitteen tekijä, hän laittoin usein viestiä varsinkin viikonloppuisin ja ehdotti näkemistä. Aina kun olin menossa hänen luokseen hän kuitenkin jäätyi.. eli joko ei vastannut enää viestiin tai sanoi olevansa väsynyt kun minulle kesti vastata jne. Totta oli se, että jos hän esimerkiksi ehdotti näkemistä kello 20, saatoin olla menossa elokuviin ja tultuani sieltä hän saattoi olla liian väsynyt näkemään tai menossa kavereiden kanssa johonkin.. jne. Usein kuitenkin peruutukset tulivat minusta riippumattomista syistä. Tätä jatkui yli kuukauden, että hän ehdotti ja perääntyi mutta aina vaan tuli viestiä.. usein esim. pe aamulla että haluanko nähdä illalla kun pitkä työviikko on ohi jne...
Loppujen lopuksi hän päätti, että oikeasti haluaa nähdä minut hiljattain. Ilta oli paras iltamme. Siihen kuului paljon kaikkia harrastuksia mutta myös romantiikkaa ja tunteita. Puhuimme tulevaisuudesta ja hänen pian alkavasta lomastaan.
Treffien jälkeen pidimme tiiviisti yhteyttä viikon, meidän piti nähdä mutta sama homma jatkuu. Hän ei taaskaan siis näe minua. Sanoin siitä hänelle, että tilanne alkaa pikku hiljaa ärsyttämään.. hän sanoi siihen, että "oletko koskaan miettinyt miksi teen näin, onko ikinä käynyt mielessä"... kysyin,että mistä on kyse, ei vaivautunut selittämään.
Sen jälkeen päätin, että sanon suorat sanat. Kirjoitin pitkän viestin missä sanoin että onko suhteemme hänelle loppujen lopuksi mitään kun ei halua panostaa siihen ja miten voisimme tutustua ja oppia tuntemaan toisemme jos koko ajan mennään hänen ehdoillaan.. se, että näkisimme niin että minä ehdottaisin ei nykyään enää käy jne.. alussa tilanne ei ollut näin.
Jos hänellä ei ole tunteita niin miksi roikkua minussa muutama kuukausi (joka viikkoinen tekstailu ja soittelu)?
Miksi hän antaa ymmärtää, että hänellä ei ole aikaa koska on paljon töitä lomallakin mutta ehtiikin näkemään kavereitaan ja serkkujaan?
Mitä tässä tapahtuu..?
Olin jo päässyt hänestä yli mutta kun näimme uudestaan niin tunteet tulivat taas esille. Tilanne syö minua. Olen toivonut, että voisimme kesällä käydä yhdessä paikoissa mutta näyttää siltä, että näemme tätä menoa kerran parissa kuukaudessa!
Onko hän vain hitaasti syttyvä... vai olenko liian vaativa?
Kysyin kasvotusten hänen tunteistaan ja hän sanoi, että jos niitä tunteita ei olisi niin tuskin tässä oltaisiin. Kun olemme yhdessä niin hänen tunteistaan ei ole epäilystäkään mutta kun emme näe niin tunnen että tää juttu on joku vitsi.
Olen yllättynyt, että aluksi hän oli se kiinnostuneempi ja nyt minä olen mutta ehdin jo monta kertaa menettää toivoni ja unohtaa koko tyypin mutta aina hän vain ottaa yhteyttä ja kun näemme niin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Usein mietin, että mitä hän tekee viikonloppusin kun emme näe.. hän käy baareissa ja keikoilla jne, miksi emme voisi käydä yhdessä? Miksi kun soitin hänelle eilen että tulisin piipahtamaan hänen pihallaan kaverin koiran kanssa niin hän sanoi, että "olen kavereiden kanssa, mielummin muulloin".. ei olisi paljoa vaatinut jos hän olisi tullut moikkaamaan.
Asialliset vastaukset otetaan huomioon.
kiits
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei tollanen mies tiedä mitään sitoutumisesta seurusteluun. Teidän suhde olis todella huono kun mies ei osaa päättää mistään ja se olis sitä edes takas soutamista kuten nytkin. Unohda koko äijä
Kiitos. Oon aika samoilla linjoilla sun kans, sen verran epämäärästä touhuu siltä et ei tuu mistään mitään.
Mä olisin valmis seurusteluunkin.. mut se edellyttäisi tapailua, normaalia tapailua ja kommunikointia, tää tyyppi sanoo olevansa realisti ja on on hyvin taiteellinen.. luulin että puhumattomuus kuuluu sen luonteeseen mut tätä ei voi enää luonteen piikkiin pistää.
outoa.
Puhuimme asioista miehen kanssa. Syy selvisi, ainakin osittain. Hän ei pysty luottamaan minuun vielä kunnolla keväisten ongelmien jälkeen eli toisin sanoen hän ei ole antanut vielä sitä anteeksi mitä tuolloin tapahtui.
En voi tehdä mitään edesauttaakseni häntä pääsemään asian yli. tuntuu hyvältä tietää ja sain mielenrauhan. Sanoin hänelle uudelleen että olen pahoillani keväisistä riidoista, hän vastasi "et sä nyt oo ollutkaan niin kuin silloin, mut sun täytyy yrittää ymmärtää myös se, että en oo ihan päässy yli.."
Samalla selvisi paljon muitakin juttuja, kuten se että hän ei tapaile muita ja hän välittää minusta aidosti.
Nyt jää nähtäväksi mihin suhde etenee. Saanko koskaan anteeksi? Luultavasti kärsivällisyys on nyt paras ratkaisu.
Pitää antaa tilaa sille että se pääsee yli tuon, en voi ajaa toista nurkkaan muuten menetän sen.
Yritin avata keskustelua keväisistä ongelmista johon hän sanoin, että " en halua puhua niistä asioista nyt väsyneenä etten sano jotain väärin". Ihan hyvä niin.
Ainahan jotain riitoja tulee ja ne pitäis selvittää puhumalla heti siinä paikalla ettei jää muhimaan ja jos jää muhimaan niin sit toinen on epävarma toisesta koko ajan et haluuko se vai ei halua seurustella. Jos ei pysty antamaan anteeksi niin ei voi myöskään seurustella ja sen takia pitäis heti puhuu jos jotain on hampaan kolossa. Toiset on erilaisia et ne suuttuu ja sit ne ei osaa puhuu puoleen vuoteen mitään kuten se sun miehes. Joo anna tilaa sille, ehkä se sit antaa anteeksi myöhemmin. Itse tosin en ole riitelevää tyyppiä ja en olekkaan riidellyt kenenkään naisen kaa ikinä joten en tiedä sen paremmin, mut jos riitelisin niin puhuisin ja selvittäisin riidan heti ettei jää hamapaankoloon pitkäksi aikaa.
Olet oikeassa. Ja olemme kyllä puhuneet asioista silloin keväällä monta kertaa ja luulin, että saimme asiat sovittua ja ilmaa puhdistettua. Tuli yllätyksenä, että hän ei ollutkaan vielä antanut anteeksi.
Ymmärrän kyllä miksi hän ei ole antanut anteeksi, mutta yllätys se oli siksi että johan tästä on puhuttu jo monta kuukautta.
Mitä voisin tehdä... ? Tuntuu samalla hyvältä, että huonolta tää tilanne.. Sanoin suoraan, että en voi olla pelkkä ystävä koskaan.. ja en jaksaisi tätä etäisyyttä..
Hän ei suoraan luvannut, että mikään tulisi muuttumaan radikaalisti, eli emme välttämättä ole näkemässä joka päivä vaikka niin haluaisin.. mutta ehkä pääsimme askeleen eteenpäin kuitenkin.
Mua ei haittaa ottaa rauhassa ja hitaasti.. mutta ikävöin.Ja kaipaan.
Joskus hän sanoo, että on hellyyttävää kuinka tunnen niin voimakkaasti häntä kohtaan..ehkä hän pitää minua itsestäänselvyytenä. en tiedä.
Olispa mulla joku joka kaipais mua yhtä paljon kuin sinä kaipaat häntä. Tuntuu et kukaan ei halua edes tuntea mua.
Pystyykö hän koskaan unohtamaan niitä ikäviä asioita?
Noniin ja tarina jatkuu.. anteeksi jos puhun tästä asiasta täällä uudelleen ja ketään ei kiinnosta lukea mut yksikin vastaus voi saada mun olon helpottuu sillä juuri nyt mieli on aika maassa..
Mies on ilmeisesti aikamoinen valehtelija.....Hän kirjoitti viestin netissä naiselle ja pyysi treffeille ja tää nainen sattuukin olemaan mun läheinen ystävä. Mies ei vaan tiedä sitä! Aivan siis tuntemattomalle pisti, että näytät nätiltä, nähtäisiinkö..
No mun ystävä kertoi tottakai siitä heti mulle heti torstaina ja sen jälkeen en ole tiennyt mitä ajatella. Mitään treffejä ei tule heille mutta toi kertoo aika paljon miehestä. Ystäväni on yrittänyt kysellä,että onko hän vapaa ja millä mielellä haluaisi tavata jne. Aika julmaa tavallaan vedättää tätä miestä mutta mulla heräs kiinnostus ja ystävä tietysti naisena halus auttaa..
Mieheni sanoi hänelle, että on vapaa mutta että on ollut joku juttu täs vähän aikaa mut ei ole varma voiko luottaa siihen naiseen jne..eli tarkoitti mua koska oli myös alkanut vihjailemaan jotain liittyen keväisiin riitoihimme jne.
Joka tapauksessa mä menin sit tekemään juurikin sen mitä ei saisi tehdä ja kirjotin miehelle viestin, että mä en halua sua enää koska tapailet muita naisia, senkin kiero inhottava... jne.
Se soitti mulle jonkin aikaan ton jälkeen ja puhuttiin.. selkeesti sillä oli herännyt epäilyt siitä, että tiedän jotain mitä mun ei pitäisi tietää.. ei onneks osannut laskea yks yhteen mut joka tapauksessa. Mä tunnen itteni jotenkin.. tosi arvottomaks.
Se, että mun mies sano mun ystävälle, että hän on sitä mieltä jos tapaa naisen joka "kolahtaa" niin ei näe syytä enää sen jälkeen tapailla muita jne jne.. eli mitä enemmän ystäväni näytti keskustelupätkiä miehestäni, sitä enemmän mua rupes oksettamaan tyyppi.
Olen tyhmä jos edes harkitsen mitään tän miehen kanssa mutta toisaalta jos rehellisiä ollaan niin ei me edes seurustella, en voi siis vaatia ettei hän tapaile muita ..
Kaikista eniten satutti se,että mieheni ehdotti tapaamista ystävälleni jo samalle päivälle.. kun se ei hänelle sopinut niin mies ehdotti tapaamista kaikille muillekin seuraaville päiville.. ja minulle ei edes vastannut nähdäänkö kun kysyin aiemmin tällä viikolla..
Luulin, että mieheni on suurimman ajan oikeasti töissä ja viikonloput on harrastusten takia kiireisiä.. nyt tajusinkin, että hän on antanut koko ajan ymmärtää väärin.. Aikaa hänellä olisi vaikka muille jakaa, mutta hän ei vain halua minua.
Vikahan ei ole minun, en ole ollut muuta kuin hyvä hänelle..
Sitten mun ystävä meni vielä vissiin vihjailemaan miehelleni enemmänkin minusta jolloin mies laitto mulle viestin samana iltana, että "ootko ihan varma että et oo jättänyt jotain kertomatta?".. Vastasin tohon, että oliko jotain muuta asiaa? Sitten hän sanoi ilkeästi johon vastasin että "jos sulla ei ole mitään hyvää sanottavaa niin ole hiljaa." Sen jälkeen hän ihmetteli kuinka olin yllättäen tosi kireenä, yleensä vaan mielistelen häntä. Sen jälkeen hän halusikin jutella.. juttelimme ja keskustelun jälkeen hän lähetti viestin "olet ihana".
Vittuileeko hän? Epäileekö hän ystävääni? Onko ystäväni voinut kertoa minusta liikaa hänelle?
Joka tapauksessä fiilis siitä, että hän tapailee naisia netin kautta ja pitää minut sivussa "pahan päivän varalle" tuntuu karulta. Voiko joku tehdä noin toiselle? Ja ennen kaikkea miksi?
Olishan mun pitänyt ymmärtää et se ei aidosti välitä musta vaikka niin väitti.. syyt miksi ei ehdi nähdä yms tais olla vain kulissia. Oon liian sinisilmänen.
Surun ja vihan jälkeen olo on aika tyhjä.
Jos puhuttiin tiistaina asiat selväksi ja hän sanoi, että tykkää ja välittää jne.. sitten tapahtuu jotain tommosta..
Ja huolimatta siitä, että sanoin hänelle että jos hän haluaa minut niin lopettaa muiden tapailut. Ei sanonut siihenkään mitään muuta kuin, että "voidakseni panostaa tähän suhteeseen mun pitäs pystyä luottamaan suhun ja keväisten juttujen jälkeen mä en todella tiedä "..
Se jatkuvasti väittää, että on mun syy et hän toimii kuten toimii en tajua..
Kyl mä ainakin luen sun juttujas. Se on joku ihme pleijeri veikkaisin et jos olisitte yhdessä niin se syyllistäis sua riidoista ja siin ittes ei olis mitään vikaa.
Eikä ole niinku yhtään selkeetä et se haluis tapailla ainoastaa yhtä naista kerralla. En mä menis luottamaan tollaseen. Parempi sun olis unohtaa toi ja olla itseksesi vähän aikaa, mee vaikka kylpylään rentoutuu ja aloita sit puhtaalta pöydältä etsien joku ihan uus mies. Kyllä varmaan löydät jonkun jolle olet se tärkein. Otas vaiks joku ujo nörtti joka ei pelaile muiden naisten kaa.
Olet varmana ihana nainen ja se joku vielä sut saa niin on onnellinen sun kanssa looppu elämäsi.
Ihme kaveri. Jos hän ei pääse yli, anna olla. Käännä sinä kelkkaa ja lähde toiseen suuntaan. Etkö ole jo tarpeeksi kitunut? Tulee fiilis että aina on jotain teidän jutun tiellä. Jonkun syyn hän aina keksii. Haluaa pitää sut mutta ei olla kokonaankaan sun.
Tai voisit sanoa niin että sulla on nyt se tilanne ettet jaksa enää. Ja kysyä että haluaako hän. Jos ei, niin sitten ilmoitat että tämä oli tässä. Ja jatkat elämää. Tuo tilanteesi on kidutusta.
Karu totuus on, että äijä ei välitä susta tuon taivaallista. Olet hänelle vain mukavaa ajanvietettä silloin kuin se hänelle itselleen sopii :/ Lopeta juttu että et satuta itseäsi enää enempää.
En nyt ihan näiden tietojen perusteella ajattelisi, että mies pelkkää lööperiä puhuu. Hänhän puhui aloittajan ystävättärelle samat asiat, joista oli aloittajalle itselleenkin henkilökohtaisesti sanonut. Eli että ei pysty luottamaan tähän eikä tiedä mitä jutusta tulee. Ei kai hänellä olisi syytä puhua sellaista uudelle nettituttavuudelle, jos asian laita ei niin olisi. Se miksi mies ei sitten ole päässyt ajan kuluessa tuosta jostain asiasta jo yli onkin sitten eri asia ja sehän tässä koko asiassa toki mättää. Ehkä mies itsekin on tullut siihen tulokseen, että asia on sen verran epävarmalla pohjalla, että mahdollisesti jonkun muun kanssa voisi kuitenkin sujua paremmin, mutta ei sitten täysin ole menettänyt toivoaan aloittajankaan suhteen. En usko, että asiassa sinänsä on kyse mistään sen kummallisemmasta. Ilmeisesti seurustelusta ei kuitenkaan sen tarkemmin ollut sovittu, joten mihinkään ihan kovin kamalaan mies ei nyt sinänsä ole syyllistynyt, vaikka toki se että on sanonut ettei tapaile muita ja ehdottaa kuitenkin tapaamista onkin väärin enkä sellaisesta itsekään miehenä pidä. Parempi olisi kuitenkin päättää haluaako jonkun kanssa jatkaa ennen kuin katsoo muita.
Sen sijaan kuulostaa siltä, että aloittajan vauhkaaminen miehelle sen jälkeen kun mies on ollut yhteydessä aloittajan ystävättären kanssa, ei ole ainakaan lievittänyt miehen epävarmuutta. Näin ulkopuolisen näkökulmasta tuntuu, että soppaa on vain hämennetty lisää. En kuitenkaan puolustele mitenkään miehenkään tekemisiä. Parasta olisi siis puhua asiat ihan oikeasti halki ja päättää sitten reilusti yhdessä mitä tehdään. Mutta kummallakin on ilmeisesti tilanteessa mukana harmittavia fiiliksiä, jonka vuoksi vaikea niitä unohtaakaan.