Kovasti tekisi mieli suhdetta, mutta ei vaan ole enää sitä intoa, joka parikymppisenä oli käydä baareissa ja yrittää iskeä naisia. Kaupungilla saaduista katseista päätellen jonkin verran kiinnostusta olisi kuitenkin, mutta taitaa olla niin, että se iskemisen ylimääräinen effortti tulee vain niiltä ns. pelimiehiltä. Monethan kohtaa sen "kohtalonsa" ihan sattumalta, kun se nyt vaan sattuu olemaan siinä kohdalla ja niin siinä kävi jne. Ns. pelimiehillä on enemmän valinnanvaraa, joka taas johtaa helposti siihen, että maistelevat vähän jokaista, eivätkä osaa tyytyä vain yhteen. Eli ehkä tuo luontainen väsähtäminen (olen nyt 30v.) on luonnon viisautta siinä, että aletaan jo tyytymään siihen, joka kohdalle sattuu ja joka tarpeeksi hyvältä tuntuu ja siihen "kohtaloon" alkaa itsekin uskoa. Siis kyllähän iso osa ihmisistä on sellaisia joiden kanssa voisi jotain suhdetta yrittää viritellä (iso osa, ei suurin osa), joten joidenkin valkkaajien ("i would die for you") romanssihaaveet kuulostaa hieman pikkutyttöjen romanttisilta harhoilta. Siis sanomani piti, että nykyään ei vaan jaksa lähteä baariin, vaikka periaatteessa kiinnostaisikin tutustua naisiin, mutta ei vaan kiinnosta se tavallaan teeskennelty rumba joka siihen liittyy, että pitää mennä edes baariin, jossa soi joku Jennifer Lopez, vaikkei kiinnosta edes kyseistä musiikkia kuunnella pätkä vertaa. Ja niin edelleen. Ehkä tästä olisi vielä lisää ajatuksia, mutta olen liian väsynyt jatkaakseni. Blaa.
Väsymys parisuhdepeleihin ja sinkkuus
Väsähtänyt 30v.
1110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ensinnäkin tilanteeni on aivan sama. Kommentoin silti.
Luonnossa ei ole viisautta.
Ainut "viisaus" tuossa tapauksessa ei liittyisi ikääsi jne. vaan siihen että kun olet yritätnyt jotain ja "väsähtänyt" niin kykysi toimia alkaa heikentyä. Tätä vastaan alkaa sitten kehittyä eriliaisia selviytymiskeinoja (useimmat erilaisia psykologisia ja käyttäytymiseen vaikuttavia) joilla pystyt elämään silti vaikka olet jossakin yrityksessä "epäonnistunut".
Itse taas olen huomannut muiden suhteita seuraamalla ja perhe-elämää etten ole varma tahdonko sellaista suhdetta. Moni eroaa, pettää jne. joten siltä osin "sen oikean" odottelu on vähän hassua. Se asia voi olla niin että tänään et pidä ketään oikeana, huomenna jotakuta ja ylihuomenna jo eroatte.
Naisilla on hormoneiden ja heidän syötettyjen ideaalien kautta toiveita ja päiväunia rakkaudesta jotka eivät kohtaa todellisuutta paitsi hetkittäin jolloin he ovat onnellisia. Tuota samaa tunnetta etsiessään yhä uudestaan sitten he voivat vaihtaa kumppania useastikin kuka kulloinkin on "se oikea". Naisilla rakkaus liittyy seksiin paljon syvemmin kuin miehillä.
Miehet elävät "kaksoiselämää" koska pystyvät harrastamaan seksiä paljon helpommin ilman noita hormonien vaikutuksia noiden ideaalien kanssa siitä että "ollaan yhtä ja rakastetaan toisiamme ikuisesti jne."
Vaikutat enemmän minuun verrattuna ihan oikeasti tahtovan suhteen. Sinulla ei vaikuta olevan niin voimakkaita epäilyksiä naisten suhteen (mm. rehellisyyden ja luotettavuuden) kuin minulla sekä samoin vaikutat uskovan että käyt yhteen ison osan naisista kanssa (itse olen huomannut että harva minusta pitää ja myös tajunnut kuinka harvan kanssa sitä tulisi toimeen vaikka pitäisikin).
Ongelmasi oikeastaan on se lähinnä että koet tuon keinotekoisen tutustumisen ja siiihen liittyvän viettelyksen tanssin (jota naiset kovasti arvostavat jonka vuoksi ne pelimiehet pärjäävätkin koska osaavat ne tanssiaskeelett niin hyvin vaikka miehinä olisivat täysiä surkimuksia muuten) liian kauaksi siitä mitä näet parisuhteen olevan ja toisaalta halusi opetella tuota jotta saavuttaisit sen naisen kanssa joka arvostaa noita.
Se on ongelma meillä monella miehellä jos sopivaa tilannetta ja paikkaa tutustua naisiin ei muutoin ole.
Baariin pitäisi lähteä, mutta se pintaliito ja se läpinäkyvän lipevä iskeminen ei jaksa kiinnostaa. EIkä myöskään ehkä naiset jotka odottavat sitä tai sortuvat miehiin jotka toimivat noin.
Koska on kova odotus tunteille niin toki sitten kun naisen kohtaa jossain muualla niin mieleen voi hiipiä ajatus kohtalosta tai johdatuksesta. Se ei ole harvinainen tunne jos huomaa että vaihtoehtoja ei ole paljon ja aivan yhtäkkiä näköpiiriin ilmestyy jotain. (joku on joskus arvellut jumaluskon alunperin nousseen tästä kuinka satunnaisiin pelastaviin ilmiöihin liitetään "kohtalonomaisia" tai "jumalallisia" ominaisuuksia).
Itse uskon että se joka jaksaa yhä uudestaan yrittää uudelleen ja uudistaa itsensä miehenä löytää helpoiten naista jos se ei onnistu heti.
Se voi vaatia harrrastusten yms. muuttamista samoin kuin luonteen muuttumista.
Toisin kuin väitetään niin usein pelkkä "mene ihmisten ilmoille, ole siisti, älä ole ylipainoinen tai sovinisti, ole rohkea" auta paskan vertaa.
Minullekin tulee katseita kaupungilla ja naisten kanssa tulen hyvin toimeen. Mutta naisen iskeminen? Ei harmainta aavistusta miten se tapahtuu. Tarvittaisiin se huima sattuma eli jumalallinen väliintulo kun nainen pitäisi minusta lähes heti tavattuaan ilman minua sen suuremmalti yrittämättä.
Mutta sitten törmätään nykyaikaan, naisten odotuksiin miehen mm. kasvojen komeudesta ja yleisestä viehättävyydestä.
Sitten kysymys onkin että miten pitkään jaksat luoda nahkaasi?