Olen seurustellut pian 7 vuotta poikaystäväni kanssa. Nyt näyttää pahasti siltä että yhteistä tulevaisuutta ei ole. Olin 16-vuotias kun tapasimme. Opiskeluajan (kolme vuotta) asuimme yhdessä, mutta kun palasimme takaisin kotiseudulle muuttimme erilleen vanhempiemme luokse. No minun hermo ei kestänyt kotona aumista ja olenkin jo vuoden asunut yksin. NÄen poikaystävääni viikonloppuisin. Minusta tämä ei ole ihan tervettä.
Muutenkin olemme todella erilaisia. Minä kaipaan läheisyyttä ja hän tykkää olla omissa oloissaan. Yleensä pe-iltaisin hän ei edes huomaa minua. Siinä sitten tapellaan viikonloppu milloin mistäkin. Yleensä siitä kun hän kehuu työtoveriaan ja vihjailee että haluaisi naida tämän naisen kanssa. Ja siitä aksaa jauhaa, että kaikki muut saa "irtosuhteita", mutta hän kuuluu niihin 5% jotka ei saa. Ja tuntuu kovasti häiritsevän että olen hänen ainut seksikumppani.
En enää jaksa tätä ainaista tappelua, mutta en vain osaa lähteä poiskaan. Pitäisi tässä alkaa suunnitella elämää eteenpäinkin (oma koti, lapsia) ja vaikuttaa että meillä on ihan vastakkaiset halut niidenkin suhteen.
Muutenkin olemme todella erilaisia. Minä kaipaan läheisyyttä ja hän tykkää olla omissa oloissaan. Yleensä pe-iltaisin hän ei edes huomaa minua. Siinä sitten tapellaan viikonloppu milloin mistäkin. Yleensä siitä kun hän kehuu työtoveriaan ja vihjailee että haluaisi naida tämän naisen kanssa. Ja siitä aksaa jauhaa, että kaikki muut saa "irtosuhteita", mutta hän kuuluu niihin 5% jotka ei saa. Ja tuntuu kovasti häiritsevän että olen hänen ainut seksikumppani.
En enää jaksa tätä ainaista tappelua, mutta en vain osaa lähteä poiskaan. Pitäisi tässä alkaa suunnitella elämää eteenpäinkin (oma koti, lapsia) ja vaikuttaa että meillä on ihan vastakkaiset halut niidenkin suhteen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
oot vielä siinä iässä et pystyt hyvin perustaan perheen jonkun toisen kanssa..
omaa elämää suunnittelemaan. jos noin menee ristiin niin antaa olla vaikka vaikeaa se on. tarvitsetko suhdetta, jossa et tunne oloasi hyväksi, tarpeelliseksi ja jossa et voi yhdessä rakentaa kumppanisi kanssa tulevaisuutta?
Ikää sulla on nytkin vasta 23 ja jos miehessä alkaa olla tollasia vinkeitä, niin yhteisen kodin ja perheen perustamisen suunnittelu kannattaa kyllä tässä vaiheessa unohtaa. Hänelle on käynyt kuten niin monelle muulle, että se paljon puhuttu nuoruus on jäänyt elämättä ja nyt menojalka vipattaa ja irtosuhteet houkuttaa.
Näytte kuitenkin olevan siinä tilanteessa, että olette niin tottuneita toisiinne, että kumpikaan ei osaa lopettaa suhdetta tai ei halua, koska ei halua olla se jättävä osapuoli. Mies kuitenkin selvästi suorastaan mankuu, että antaisit hänen mennä, kun kerran tuollaisia juttuja sulle kertoilee.
Voi olla, että saat vielä miehen pään kääntymään ja sen omakotitalon ja lapset hankkimaan kanssasi. Vaarana kuitenkin on, että hän vielä myöhemmällä iällä katkeroituu ja kun ei sit tullut elettyä sitä villiä nuoruutta. Sitten astuu kuvaan se paljon puhuttu pettäminen.
Vaikuttaakin siltä, että teillä on todella vakavan keskutelun paikka eli jatkatteko edelleen yhdessä vai ette ja jos jatkatte, niin mitkä on kumpaisenkin tulevaisuuden haaveet.
En usko että tämä suhde jatkuu pitkään. En vain osaa lopettaakaan sitä. Kaikki viikonloput menee tapellessa...
Tuskin tulen perhettä hänen kanssaan perustamaan. En halua pilata tulevien lapsieni elämää. Ei tästä miehestä ole isäksi. Pitää ruveta metsästämään sopivia isäehdokkaita...
En enää kestä kuunnella sitä kuinka se haluaa kaikkia vastaantulevia naisia. Ja lehdistä tuijotetaan kaikki tissikuvat läähättäen. Tämä on kuulemma "normaalia"...
Olen jo vuosia harkinnut eroa, mutta en vain pääse irti. Vituttaa haaskata elämä sellaisen miehen kanssa, joka ei ole se oikea.
Ei se kuulemma halua erota - se haluaa molemmat. Irtosuhteet ja minut. Pitäisi kuulemma päästä edes kerran kokeilemaan - "mitä se on minulta pois"!
Olen sanonut että panna saat niin paljon kun haluat, mutta minua ei enää sen jälkeen näy.
hmm.. voisin kuvitella että elämäntilanteeni on suurin piirtein samoilla pituusasteilla.. siis se napajäätikkö.. ;) äsh.. otin asian puheeksi 'ukkoni' kanssa, jonka kanssa on teinistä asti kasvettu, ja nyt vain hengailemme epämääräisesti.. hän on ainut kuka minut tuntee, enkä siksi haluaisi luopua läheisyydestä.. tosin minulla olisi kyllä syyni katkaista side.. edesvastuuton nulikka se 'ukko' oli, mutta kemiat vain toimi.. mieleni tekisi kovasti aloittaa uusi suhde mutta pelkään aiheuttavani vain hallaa uudelle kumppanille.. piru vie.. ikävä ja todennettu tosiasia vaan on et jos 'hengaat' yhden kanssa, niin vain hengaat muidenkin kanssa.. ota tuosta ja selvää.. tarkoitin ettei suhdetta kenenkään voi syventää jos kaapissa on kymmenkunta henkaria.. älä jätä itseäsi koisyötiksi kaappiin.. ;) Take care!