Miten reagoitte sukulaisten ilkeilyihin ja piikittelyihin sinkkuudesta ja elämäntilanteestanne, kun ei ole "vieläkään päässyt edes kihloihin"? Kun vuodesta toiseen on joillekin vain se, jolla ei ole vieläkään ketään ja muusta ei tapaamisella irtoa halaistua sanaakaan, laitatteko välit poikki? Entä jos tilanne on muuttunut, lämpeävätkö suhteet, kun tulee hyväksytymmäksi pariutuneena? Itselle ei jotkut ihmiset merkitse mitään muuta kuin tivaamista elämäntilanteesta. En minäkään heiltä kysy, että ai vieläkö aiot olla tuon kurjimuksen kanssa yhessä. Olen päättänyt, että jos koskaan ketään edes löydän, en tule kertomaankaan siitä kenellekään, saatika mahdollista kutsua ei tule koskaan tulemaan häihin.
sukulaisten ilkeilyt
kyllästynyt!!!
11234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvä looginen ratkaisu. Juhlat sukulaisten kesken on pelkkää teeskentelyä!
Lapsellista kiukuttelua aivan turhasta. Osottaa vaan kuinka kipeästä aiheesta on kyse ja kuinka avuton kyseinen "sukulaistensa piinaama" yksilö on joutuessaan porukan keskelle ja edustaessaan erilaista elämäntilannetta kuin kaikki muut.
Pitäis olla edes sen verran taitoja, että osaa ohittaa kysymykset jotka kokee loukkaaviksi, vaihtaa puheenaihetta tai on vaan hiljaa.
Kysymyksistä ei provosoidu, jos on sinut oman tämänhetkisen elämäntilanteensa kanssa eikä tunne olevansa muita huonompi ihmisenä. Sama se mitä muut sanovat, oma asenne painaa paljon enemmän.
Samaa mieltä. Sukulaisiaan kun ei voi valita. Minäkin aina sanon, että kavereeraan sisareni ja muutamien serkkujeni kanssa siitäkin huolimatta, että ovat sukua, en sen vuoksi.
Noin muuten utelut ja piikittelyt loukkaavat vain, jos aihe on arka itselleen. Minultakin on 15 vuotta kyselty jälkikasvun perään. Mutta kun minä en halua lapsia, joten sanon aina täti-ihmisille, että "kyllä me harjoitellaan vaan kun ei tulosta tule." Kahvikuppi ylensä vapisee kädessä niin pitkään, ettei jatkokysymyksiä ole kuulunut. ;-)
Enemmin ovat tyytyväisiä siihen etten seurustele kenenkään kanssa niin ei synny jännitteitä tms.?
Tietävät luonteeni niin eivät ihmettele nykyistä tilannetta.
Tiedä mitä tapahtuisi jos ja kun alkaisin seurustella,..huh.
=)
En raaski laittaa välejä poikki koska sukulaisia on vähänlaisesti. Koetan vaan hymyillä väkinäisesti ja heittää jotain fraasia.
Sano niille, että olet homo/lesbo. Sen jälkeen eivät varmasti enää kysele.
No kuule. Tuo lause toista haukkuessa kaatuu vain sanojan niskaan. Näyttää heikkoutensa ja kelpaamattomuutensa asianomaiselle. En suosittele. Pahin moka mitä voi tehdä. Varsinkin kun se ei ole totta vaan todistetusti hetero.
Sukulaisten ilkeilyt ei enää tunnu missään ja olen jättänyt ne omaan arvoonsa.
Tyypillisesti se ilkeilijä on itse varsinainen reppana, joten kannattaa vain naureskella ja sanoa että katsoo peiliin.
Harvemmin tähän törmää enää, etenkin kun on pari kertaa tiukkaan sävyyn ilmaissut että ei suostu keskustelemaan aiheesta julkisesti - se tepsii. ... yksi sukulainen joka on vähän dominoiva sosiopaatti jaksaa kyllä aina silloin tällöin perhejuhlapöydässä päähänpinttymänä ottaa asian esille mutta siitä ei tiedä onko se kettuilua vai vaan hyväntahtoista hölmöä ajattelemattomuutta.
Täytyy vaan tuoda asia esille niin, että siihen ei suhtauduta kevytmielisesti, että se on (vähän) sama kuin jostain vammasta huomautettaisiin koko ajan toiselle... ihmiset ei aina tuuppaa tajuamaan minkä asian kukin kokee vaikeaksi.
Pari kertaa ovat äidin silmät olleet hieman kirkkaammat, kun olen jonkun tytön kanssa (kavereina) käyskennellyt, mutta eiköhän hänkin ole jo luopunut toivosta lastenlasten suhteen.