Pettämisen raja?

Pettämisen raja menee just siinä, mihin sen parisuhdekohtaisesti sopii menemään. Yleinen käsitys taitaa olla, että seksuaaliset toimet (suutelu, suu/käsipelit, yhdyntä) ovat pettämistä.

Vastakkaisen sukupuolen kanssa juttelun ei missään nimessä pitäisi olla pettämiseksi luokiteltavaa. Ei edes silloin jos kyseessä on flirttailu - jonka sietäminen parisuhteessa on taas sopimuskysymys.

Komppaan edellistä kirjoittajaa.
Aikuisten maailmassa, kun on jo pitkät liitot, lapset ja talot sun muuta, raja uskottomuudellekin on hiukan erilainen kuin nuorilla, vasta kumppania etsivillä.

Minusta se raja on jokaisen omassa mielessä, siinä, mitä uskoo kestävänsä ja sietävänsä, mistä kokee selviytyvänsä yli jne. Nuorilla se kynnys on totta kai alempi kuin elämää kokeneemmilla, omat voimavaransa jo tuntevilla aikuisilla.

Kolmannen ihmisen seuraan hakeutumiselle voi olla monta syytä, ei vain yksi, joten ne taustat kun ymmärtää, on helpompaa selittää kumppanin käytöstä itselleen sekä aloittaa keskustelu kumppanin kanssa, jos omiin kysymyksiin ei tunnu muuten löytyvän vastauksia. Seurusteltaessakin kysymys on kumppanin kunnioittamisesta ja hänen tunteensa huomioon ottamisesta omissa (kaikenlaisissa) valinnoissaan.

On hyvä muistaa, että mitä ehdottomampi on, sitä alttiimpi on myös väärinkäsityksille.

Voi pettäminen olla myös henkistä. Itse pidän pettämisenä, jos toisen kanssa tutustuu ja toiselta salaa tapaillaan ja viestitään romanttisissa tai muuten semmoisissa seksuaalisissa merkeissä. Vaikea selittää, jokainen pari kuitenkin itse määrittelee mikä on ok ja mikä ei. Itse pidän kaikkea sellaista pettämisenä, jota ei voisi tehdä kumppanin nähden toisen kanssa. Kaikki tavallista kommunikointia poikkeavammat jutut (kiihkeä halailu, pusuttelu, salaa tapaulu, toisen haluaminen) menee jo rajan yli. Pelisäännöt on joskus hyvä sopia selvästi, jos pari ei ole ihan samoilla linjoilla siitä mikä on ok. Jotkut antaa kumppanin rellestää vapaasti ja riittää, kun toinen kuitenkin pysyy rinnalla reissuistaan huolimatta.

Miten juttelu voi olla pettämistä. Suutelu on jo pettämistä ja siinä on mun raja.

Pettämistä on mun mielestä myös se, että jos päästää liian läheiseksi vastakkaisen sukupuolen edustajan. Esim. niin, että kertoo hänelle, asioita, joita ei kerro edes omalle puolisolle, arvostelee hänelle puolisoa jne.

En vissiin oikeen usko, että nainen ja mies voi olla puhtaasti vaan kavereita. Ainakin toisen puolelta on aina kyse myös enemmästä. On tässä tullut elettyä eräskin vuosikymmen, niin olen pistänyt merkille.

t. Nähty on

Niin kuin täällä jo moni kirjoitti, että jokainen määrittelee itse pettämisen rajan. Omasta mielestäni pettämistä on mm. seksi, suutelu, salatapaaminen. Halaaminen on ok. Juttelu vastakkaisen sukupuolen kanssa ei ole pettämistä. Ihmettelen, jos joku pitää juttelua jo pettämisenä, sillä jokainen elämässään juttelee sekä naisten että miesten kanssa (esim. koulussa, töissä, virastoissa jne).

Ei voi sanoa että vasta suuteleminen on pettämistä. Kaikki sitä edeltävä toiminta, tapaamisen ehdottaminen, huom. puhuminen!, tutustuminen, lähekkäin oleminen jo on johtamassa tuohon suudelmaan.

Puhumisesta kaikki alkaa, Heh, heh,

Eräs selkeä tulkinta on, että kaikki mitä et voisi tehdä äitisi kanssa, on pettämisestä.