Mies vaihtoi toiseen

ihan kuin olisin lukenut omaa tarinaa voin kuvitella tunteen tuntuu että elämä loppuu tähän

Haluatko eini52 kertoa omasta tilanteestasi?

Tuntuu pahalta.. tuntuu, että mikään asia ei pysty poistamaan tätä tyhjää oloa sisältäni. Olen menettänyt mielenkiinnon elämään ja uskon rakkauteen ja ihmisiin. Tapahtunut ei ole edes aivan tuore ja vieläkin olen aivan samassa jamassa. Inhoan itseäni kaikinpuolin ja tunnen itseni yksinäiseksi jopa silloin, kun minulla on seuraa.
Luulin tosissani hänen rakastavan minua.
Hän tosiaan merkitsi minulle todella paljon. Nyt tuntuu, kuin olisin ollut hänelle vain leikkikalu, johon kyllästyi. Tunnen itseni niin typeräksi ja hyväuskoiseksi.

Lainaanpa yhtä juttua elokuvasta:

"Kuin olisi saanut iskun vatsaan
Kuin sydän pysähtyisi
Se on kuin unta, jossa putoaa ja josta toivoo heräävänsä, ennen kuin osuu maahan
Kehenkään ei voi enää luottaa
Kukaan ei ole se, joka sanoo olevansa
Elämä ei ole koskaan enää entisellään
Ainoa asia, mitä sen jälkeen tietää, on se.. ettei mikään voi enää murtaa sydäntä uudelleen"

Tämäkin totta.

Eihän se sinun vikasi ollut, älä ajattele niin, että kaikki miehet ovat tuollaisia vaan pidä silti se uskosi aitoon rakkauteen.
Hän ei vaan ollut sinun arvoisesi.

Hei kaikille! Liityn tähän keskusteluun. Minua tuli vastaan samankaltainen asia kuin sinulle " eini62" vuonna 2008. Tuntui, että olisin valmis hyppäämään jyrkänteen reunalta alas. Olin todellakin masentunut. Minusta tuntui suhteen puolivälissä, ettei tämä olisi hyvä idea, tuntui ettei välillämme ollutkaan ns. mitään yhteistä, mutta olinkin väärässä. Seurustelu kumppanini oli huomannut minun etääntyvän olemukseni, ja ei mennyt kuin muutama päivä, ja tiemme erosivat. Se teki tästä eroamisesta niin vaikeaa ja sydäntäsärkevän, kun olin juuri ymmärtänyt että olin ollut väärässä, kuuluimme toisillemme , mutta tieto tuli itselleni selkeäksi aivan liian myöhään. Eron jälkeen tuntui etten voisi luottaa enää kehenkään mieheen, muutakuin isääni ja veljiini :D. Nyt on vuosi 2012 ja olen onnellisesti naimisissa, 1 lapsi ja toinen tuloillaan. Elämäni suoraansanottuna kukoistaa. Tämänkin onnen löytämiseen meni aikansa. Anna itsellesi aikaa, ja tee masentavimmalla hetkellä asioita mitä haluat elämän aikana kokea. matkustele ja nauti vapaudesta, oikea tulee vastaan milloin tahansa (: !

Kyllä on sattunut melkolailla samoin.
Mies vakuutteli rakkauttaan en ikinä olisi uskonut, että se on hän kuka minut jättäisi.
Mutta niin se vaan tapahtui.
Heti, kun ensimäinen joku toinen nainen tuli "tarjolle".
Ensin oli välttelyä, kiirettä..melko pian arvasin mistä kysymys.
Kaikkein pahin oli se, että jatkoi minulle viestittelyä aivan kuin ennenkin, mutta nyt aiheena oli uusi rakkaus ja siihen liittyvät ongelmat.
Siis kaikki oli kuin pois pyyhkäisty, koko suhde...ja miten hän pohti minulle seksiasioitaan uuden naisen kanssa ym.
Se oli kauheaa ja on sitä edelleenkin.
Ei mitään empatiaa, myötätuntoa, ymmärrystä..aivan kuin ei yhtään edes tajuaisi miten paljon minuun sattui.
Tilanne oli todella epänormaali.
Ilmoitin, etten enää halua kuulla yhtään juttua heistä.
Olen jälkeenpäin tajunnut, ettei kyse ollut normaalin tunne-elämän omaava henkilö, vaan hyvin itsekäs tunnevammainen hyväksikäyttäjä yksilö.
Toivon todella, että edestään löytää.
Nyt kuukausienkin jälkeen, en ole vieläkään oma itseni, niin rankalta sen myöntäminen tuntuu, että oli toiselle vaan seksisuhde, halpa hupi ilman tunteita ja joka uskoi kaiken rakkausvalheen, mitä suustaan päästi.
Ei kai tällaisesta voi toipua ikinä entiselleen...:(

Jotenkin samanlainen kokemus kuin mulla.
Mies on hyvä ystävä ja hän kertoi mulle et olen hänelle se oikee.
kuitenkin alkoi etsimään toista naista.
Nyttemmin deittailee ja kertoilee asioitaan minulle ja se loukkaa syvästi.
Hän ei tajua..

tuntuun onkonkaikki miehet sikoja

Tuttu tunne minullekin petettynä ja jätettynä. Ikävä on kova kaikesta huolimatta. Ei yli 20v yhteiselämää hetkessä pyyhkäistä pois...

sama juttu täällä me olimme mielestäni onnellisia 13 v ei tätä käsittää voi onko kaikki miehet näin epäluotettavia voiko koskaan enää luottaa yhteenkään mieheen

Te vaikutatte ensikertalaisilta parisuhteessa. Nykyaikana se kokoelämän kestävä rakkaus, kummaltakin osapuolelta on pitkälti pelkkää harhakuvitelmaa. Miehet osaa olla ovelia jos haluavat sitä hetken hupiaan. Eikä se periaatteessa edes ole miehen vika, jos hän sattumoisin löytää toisen naisen, jonka kanssa ajatusmaailmat, harrastukset ja sen sellaiset osuvat hyvin kohdalleen.

Eikä kannata ihan heti uskoa sitä "mä rakastan sua:ta", vaikka te naiset niin tykkäätte kuulla sitä. Miesten on helppo sanoa se, tuntematta minkäänlaisia tunteita.

Hei

Itse olin todella surullinen eron tapahduttua. Itkin töiden jälkeen kotona ja kaipasin toista. Vuosi ainakin minulla meni kaikessa. Nyt olen kokonaan päässyt ylitse. Helppoa aikaa ei todellakaan ollut. Tuntui ettei missään ollut hyvä olla ei edes kotona. Sisällä oli tuska, kaipaus, ahdistus ja painava tunne. Itku oli todella herkässä. Niin se kuitenkin on, että aika parantaa haavat. Se todellakin pitää paikkansa.

Surin aivan rauhassa ja olin joskus jopa itsesäälissä. Täytyy myöntää. En siis ole koskaan näin rajua eroa kokenut. Rakastan edelleenkin miestä ja toivon hänelle kaikkea ihanaa/hyvää elämään. Anteeksi olen antanut ja toivon hänen löytävän tasapainon omaan elämäänsä.

Niin....yhtenä iltana useampi kuukausi jo eroa takana ajattelin, että miksi enää suren.
Lähdin jumpille ja kuntosalille. Menin yksin ja lopulta huomasin, että elämä alkaa voittaa. Nyt siis murheet, huolet ja suru on ohitse.
Myönnän että hain lohdun myös kirkosta ja sunnuntaisista jumalanpalveluksista. Siellä sain suruuni lohdun. Tämä oli minulle myös aika uusi asia. Sain tavallaan rauhan sisälleni ja sen kamalan taakan pois.
Kuuntelin myös koskettavia kappaleita ja itkin samalla. Ne olivat minun keinojani.

Jokaisella on omat selviytymistarinansa.

Lähetän sinulle ystävänä voimahalauksen.
Aikaa se vie, mutta kyllä siitä pääsee ylitse.

Hyvää kesän jatkoa teille kaikille!