Ulkonäöllä ON väliä! Se joka muuta väittää, valehtelee, ehkä jopa itselleenkin. Ulkonäön perusteella kiinnostutaan ihmisestä, ei ensimmäisenä kiinnitetä huomiota ihanaan luonteeseen. Ehkä lähemmän tutustumisen jälkeen ulkonäön merkitys vähenee, mutta ulkonäöllä on silti väliä. Ei kukaan halua seurustella jonkun kanssa joka oksettaa. "ulkoinen kauneus ei merkkaa vaan sisäinen kauneus"- on klisee jota taukoomatta hoetaan koska siten on lähempänä "hyvää ihmistä". Ja kaikkihan haluavat olla hyviä, syvällisiä ihmisiä... Mut olkaapa silti rehellisiä....
Lopetetaan ulkonäkökeskustelu
hän
222287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itse ainakin tutustun luonteeseen ensin. Se on se mikä ratkaisee ja sitten vasta ulkokuori.
et oo koskaan yrittäny "iskee" ketään? Millä perusteella sä valitset ihmiset joihin tutustut? Ettet vaan ulkonäön perusteella... Jos ihminen ei viehätä fyysisesti, ei häneen kovin helposti viitsitä tutustua.
että ehkä hieman katson minkä näköinen on mutta eniten se luonne merkitsee. Kun ei ole pintaliijätätyyppiä niin tapaa mukaviakin ihmisiä.
Villi puolemme etsii hyvägeenistä parittelukumppania. Sivistynyt puolemme etsii hyväntahtoista sielunkumppania.
Se on sitten ihan fiiliksistä kiinni, kummalle puolelle antaa ylivallan. Mutta jos jotain pitkäaikaisempaa tyydytystä etsii, niin kannattanee panostaa tuohon henkiseen puoleen.
En tarkottanu että luonteella ei oo mitään väliä. Tietenkin luonteella on loppupeleissä enemmän merkitystä, mutta me ei opita tunteen toisen luonnetta, ellei ulkonäkö miellytä tai olosuhteiden pakosta jouduta tutustuun...
Onneksi on yhdessäoloon "pakottavia" olosuhteita, kuten työpaikkoja, yhdistyksiä ja harrastuksia. Niiden avulla rumatkin voivat löytää rakkauden.
Sen sijaan baarien ja nettideittien pinnallisessa maailmassa ruma häviää pelin jo ensimmäisen kolmen sekunnin aikana. Tai ainakin hänellä pitää olla todella valloittava persoonallisuus, jotta hän pystyy kumoamaan rumuuden aiheuttaman huonon ensivaikutelman...
Niinhän se valitettavasti on.
Niin, on aika mielenkiintoista ellei peräti kummallista, että sisäinen kauneus on se jota hehkutetaan tärkeimpänä alusta loppuun.
Kuitenkin jokainen, siis aivan jokainen kiinnostuu ihmisessä ensin ulkonäöstä, ulkoisesta olemuksesta, ennen kuin on sanaakaan vaihdettu ja se sananvaihto alkaa vasta jos kiinnostutaan ensin ulkonäöstä ja jos ei kiinnostuta ulkonäöstä, ei ala sananvaihtokaan. Mistä siis saa tietää toisen sisäisen kauneuden rajattomuuden jos ei ensin kiinnostu ulkonäöstä ja sen jälkeen ala ottamaan asiasta selvää?
Toisekseen, helposti saa äkkinäinen sellaisen käsityksen, että jos on ulkoista hyvää annettu niin ei ole juurikaan sisäistä kauneutta. Ja päinvastoin, jos on ulkonäöllisesti hiukan epäonninen niin sisäistä kauneutta löytyy kyllä takuulla runsaasti.
Kummallinen juttu kaikenkaikkiaan ja sotii käytännön elämän kokemuksia vastaan jo senkin vuoksi, että ulkonäöllä siunatuilla ihmisillä näyttäisi olevan seuraa enemmän tyrkyllä kuin vähemmälle jääneillä. Onko niin, ettei sisäistä kauneutta kuitenkaan osata, puheista huolimatta, arvostaa riittävästi ja siirtää juhlavia puheita käytäntöön.
" se sananvaihto alkaa vasta jos kiinnostutaan ensin ulkonäöstä ja jos ei kiinnostuta ulkonäöstä, ei ala sananvaihtokaan. "
Höpölöpö. Tuo pätee ehkä vain baareissa tms. iskupaikoissa. Harrastuksissa, opiskeluympyröissä, kurssilla, työpaikalla, kaveripiirissä, sokkotreffeillä yms. juttelee kyllä kaikennäköisten ihmisten kanssa. Ja mitä enempi jonkun kanssa joutuu olee tekemisissä, jutella yms. niin siihen voi ihan hyvin ihastua vaikkei aluksi oisi toisen ulkonäkö sytyttänytkään. Eli tutustumisen, kaveruuden, kanssakäymisen ansiosta päätyy yhteen.
Toki seurustelu vaatii sen, että toisen ulkonäöstä tykkää, mutta kyllä se on vaaaan niiin, että vaikka toinen ois kuinka hyvännäköinen tahansa niin ei se seurustelu onnistu mitenkään jos ei luonne ja ne sisäiset jutut natsaa.
Aivan, olet nyt asian ytimessä. Mutta silti ihmiset ei suostu myöntään tätä itselleen, etteivät olisi pinnallisia.
että aiemmin on jo mainittu nää "pakottavat olosuhteet", jotka pakottavat ihmiset tutustumaan, vaikkeivat olisi ulkonäköön ihastuneetkaan. Tottuessa, ja jos luonne miellyttää, alkaa hän usein näyttämään katsojan silmissä paremmalta kuin aikaisemmin. Kun taas hyvännäköinen kusipää ei enää olekaan niin hyvännäköinen paljastuttuaan kusipääksi... tajuatko? Ulkonäkö vaikuttaa suuresti (pakottavien olosuhteiden ulkopuolella), sillä sen takia me kiinnitämme toiseen huomiomme. Aivan sama myönnätkö sitä itsellesi, mutta tiedät kuitenkin varmasti että se on totta, joten keskustelu siitä kuinka ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä voisi jo loppua. Kaikki tietävät että pidemmässä suhteessa luonteiden yhteensopiminen on kuitenkin se joka ratkaisee.
Niinhän se on, että lähes kaikki hehkuttavat sisäistä kauneutta, mutta kuitenkin kiinnostuvat toisesta ulkonäön perusteella. Ihan kaikkien kohdalla se ei kuitenkaan ole todellakaan näin. Itse kuulun onneksi tuohon ryhmään. Sisäinen kauneus ratkaisee minulle kaiken. En ole ikinä kiinnittänyt naisten ulkonäköön huomiota, tai no ehkä sellaisiin seikkoihin, kuten meikkaako nainen, käyttääkö koruja, millaisia vaatteita pitää. Niihinkin vain siksi, että ne kertovat aika paljon, millainen nainen on sisältä. Eipä ole ainakaan vielä tullut vastaan sitä sisältä kaunista ja sisäistä kauneutta todella arvostavaa naista, jolle olisin sydämeni menettänyt. Yli 20 vuotta tässä on jo sinkkuna tullut eleltyä, mutta odotellaan... Poikuuskin on tallella ja tulee olemaan tasan ja tarkalleen hääyöhön saakka, jos sellainen vaan joskus vastaan tulee. Baareissa pyöriminen ja naisten iskeminen ei kiinnosta ollenkaan. Hiukan vaikea olisi kohdettakin valita, kun ulkonäkö ei yksinkertaisesti kiinnosta. Mieluummin etsin deiteistä tai odottelen, jospa sattuisi ihan sattumalta sen oikean kohtaamaan. Jos en, niin olenpahan sitten yksin.
"geenifilosofeille"
hyvä ulkonäkö ei tod kerro hyvistä geeneistä, ulkoinen kauneus on myös näkyvä positiivinen asenne, jolla on huom suurempi merkitys. (negatiivinen olemus vie hyvänkin ulkonäön)
lyhytnäköiset myös kuvittelevat, että hyvä elintaso kertoisi hyvistä geeneistä! pöh yhteiskuntarakenne suosii välinpitämättömiä itsekeskeisiä lyhytnäköisiä hyväksikäyttäjiä,(esim: hyväveli järjestelmä, vapaamuurarit, eriarvoisuudesta hyötyvät rahanahneet), ja älykkäät ovat "tarpeettomina" passivoituneet mato-ongelle (älykäs antaa vastuun hyvässä uskossa negatiiviskunnianhimoiselle patapäälle).
eli, jos etsit hyviä geenejä tähän maailman aikaan, ottakaa puolisoksi:
-pinnallinen (hyvän näköinen)
-lipevä (sosiaalinen ja avoin)
-häikäilemätön (vahvaluonteinen)
-ahne (kunnianhimoinen)
-ylimielinen talkkipalli, niin olette löytäneet parhaat mahdolliset geenit omaavan kumppanin!
ei saa ottaa vakavasti :D :D
kaikki hyvännäköset siis on pinnallisia? ja kaikki ei-niin-hyvännäköset syvällisiä... Aika pahaa yleistystä... :) Tässäpä ei nyt taas ollu mitään järkevää, laitettu vaan kirjoista opittuja monimutkaisia sanoja peittelemään sitä, että mielipide puuttui lähes kokonaan...
jaa, mielestäni määrittelin hyvän-näköisyyttä positiivisena asenteena joka näkyy ulospäin.
ei kai sillä pinnallisuuden kanssa ole mitään tekemistä?
hyvä ulkonäkö taasen sisältää mielestäni trendikeskeisen ulkoasun, (vaatteet, kampaus, opeteltu ruumiinkieli, ym).
söpöys, suuruus, komeus, vaaleus, tummuus, kaljuus, sirous, atleettisuus ym ovat hyvän-näköisyydessä makuasioita! enkä ymmärrä voiko asiaa näin ollen edes yleistää.
ehkä viestin sarkastinen puoli oli kömpelösti rakennettu, joten se ei anna tarkoitettua kuvaa!
- mielipiteitä minulla ei ole juuri siksi, että minulta puuttuu järki (oikein, saat 10p)
- kirjanoppinut en ole, siksi sanat monimutkaisia (vähennetään 5p) tekee yhteensä 5p
Lopetetaan keskustelu. Mielipiteillä ei ole väliä.
- Adolf -
Hitsi sentään, kyllä sillä ulkoisella on kuitenkin merkitystä. Koska jos esimerkiksi tapaat zätissä kivan persoonan, jonka kanssa juttu luistaa ilta illan jälkeen. Käy harrastukset ja muut asiat yksiin... mutta sitten kun tavataan, tämän persoonan ulkoinenolemus ei vastaa mielikuvaa ja juttu possahtaa kun saippuakupla, vaikka olisi ollut kuinka upeaa ja ihanaa, kirjoittelu vaiheessa.. siis ulkoinen vaikuttaa kuitenkin..
otan osaa
Jos olisi kaksi vaihtoehtoa, molemmat luonteeltaan tosi mukavia niin tottakai jokainen varmasti ottaisi sen paremman näköisen.
Lisäksi ulkonäöllä saa paljon anteeksi. Jos tapaa ihmisen joka ei välttämättä ole luonteeltaan ihan täydellinen ja on ruma, niin tätä tuskin haluaa nähdä enää. Jos taas tapaa luonteeltaan samanlaisen, mutta hyvännäköisen niin tätä varmasti haluaa katsoa helpommin toisenkin kerran kuin sitä rumaa.
Ja ainakaan itselleni ei se naama välttämättä kerro siitä että on hyvännäköinen, vaan koko olemus ja positiivisuus. Pukeutuminen, ryhti, hiukset jne..
Olen täysin samaa mieltä. Ulkonäkö on paljon muutakin kuin pelkkä naama. Suureen osaan ulkonäöstä pystyy itse vaikuttamaan mm. pukeutuminen, kropan kunto, hiustyyli yms. On todella turha väittää, ettei ulkonäöllä ole merkitystä.
Hienoja korulauseita nuo ulkonäkö ei merkitse tms.
Käytäntö on osoittanut, että paremmalla ulkonäöllä
varustettu saa kumppanin helpommin kuin ruma mies...
Vaikuttaako muuten henkilön "maine" naisten saantiin? esim. entisellä kiusatulla ei mahda olla paljon mahiksia naisten suhteen he kun "tietävät", että se on semmonen...
(ei ole kavereita, muut puhuvat hänen seläntakana
pa*kaa hänestä tyyliin: vissiin sille on saanu nauraa tms.)
Mielipiteesi vastaavat asiassa täysin omiani eli olet varmasti oikeassa :) Ärsyttää kun jotkut haluavat käsittämättömällä innolla edelleen jauhaa tota "sisäinen kauneus"-juttua.