Hei! Olen nuori nainen ensimmäisessä vakavassa parisuhteessani, ja kaipailisin nyt neuvoja kokeneemmilta parisuhdeihmisiltä.
Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä kaksi vuotta. Muutimme yhteen jo parin kuukauden seurustelun jälkeen, ja pitkään kaikki meni todella hyvin välillämme. En edes huomannut muita miehiä tuona aikana, omani tuntui maailman ihanimmalta.
Nyt jokin on muuttunut :( Molempia on alkanut ärsyttää toisen huonot puolet, ja riitelemme todella usein ja yhä vain rajummin. Mitään väkivaltaa ei tietenkään ole mukana, mutta pari kertaa lopputulos on jo ollut yön yli kestävä "ero", joskin asiat on aina saatu selvitettyä. Juuri nyt meillä on tällainen "ero" meneillään, vaikka tiedän että tunteiden tasaannuttua sovimme riidan. Riitoja tulee noin viikon välein, joskus harvemmin, ja puolisen vuotta tätä on jatkunut. Molemmillta alkaa kärsivällisyys loppua. Ja kuitenkin riitojen välisenä aikana meillä menee hyvin!
Kertokaa kokemuksianne vastaavasta, jos niitä löytyy! Johtiko tilanne lopulta eroon, vai oliko kyseessä vain joku kriisi? Minun ja mieheni suuri ongelma tuntuu olevan melko erilaiset kiinnostuksen kohteet, emmekä oikein osaa keskustella toistemme kiinnostuksen kohteista. Kuulostaa pieneltä, mutta tuo asia nämä riidat oikeasti aiheuttaa. Neuvokaa joku kiltti minua! Olen vasta 22-vuotias, ja ihan pihalla parisuhdeasioista. Tai siis, kokemusta on siitä kun menee hyvin :D Mutta ei tästä ihme kriisistä...
Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä kaksi vuotta. Muutimme yhteen jo parin kuukauden seurustelun jälkeen, ja pitkään kaikki meni todella hyvin välillämme. En edes huomannut muita miehiä tuona aikana, omani tuntui maailman ihanimmalta.
Nyt jokin on muuttunut :( Molempia on alkanut ärsyttää toisen huonot puolet, ja riitelemme todella usein ja yhä vain rajummin. Mitään väkivaltaa ei tietenkään ole mukana, mutta pari kertaa lopputulos on jo ollut yön yli kestävä "ero", joskin asiat on aina saatu selvitettyä. Juuri nyt meillä on tällainen "ero" meneillään, vaikka tiedän että tunteiden tasaannuttua sovimme riidan. Riitoja tulee noin viikon välein, joskus harvemmin, ja puolisen vuotta tätä on jatkunut. Molemmillta alkaa kärsivällisyys loppua. Ja kuitenkin riitojen välisenä aikana meillä menee hyvin!
Kertokaa kokemuksianne vastaavasta, jos niitä löytyy! Johtiko tilanne lopulta eroon, vai oliko kyseessä vain joku kriisi? Minun ja mieheni suuri ongelma tuntuu olevan melko erilaiset kiinnostuksen kohteet, emmekä oikein osaa keskustella toistemme kiinnostuksen kohteista. Kuulostaa pieneltä, mutta tuo asia nämä riidat oikeasti aiheuttaa. Neuvokaa joku kiltti minua! Olen vasta 22-vuotias, ja ihan pihalla parisuhdeasioista. Tai siis, kokemusta on siitä kun menee hyvin :D Mutta ei tästä ihme kriisistä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Omasta parisuhteessani olen oppinut sen, että ne mitkä niitä riitoja aiheuttaa ovat omani möröt menneisyydessä jotka vaan nousevat pintaan ja heijastan ne puolisooni. Sama pätee omiin asennevammoihin jotka ovat olleet ns. vääristyneitä. Ja vielä omien vanhempien roolimallit vaikuttaa itsessäs teidän parisuhteessa. Esim. Jos isäsi on ollut huono isä niin heijastat ne pettymykset poikaystävääsi tai jokin hänessä muistuttaa isästäsi.
Eli seuraavaksi, kun teillä on riitaa niin ajattele tarkoin, että nousiko joku asia menneisyydestä esille. Ihan vain mielikuvakin riittää. Sitten pohdi sitä ja miten se on vaikuttanut minuun.
Nykyään meidän riidat ovat vähentyneet huomattavasti, kun alan olemaan sinut menneisyyteni kanssa.
Korjaus
"Sitten pohdi sitä ja miten se on vaikuttanut sinuun."
Meillä lähinnä riidat ovat johtuneet siitä ettei olla ymmärretty että toinen on erilainen yksilö omineen kiinnostuksineen ja persoonanaan.
Kun tämä on ymmärretty ja annettu ns. toisen kukkia omalla tavallaan kotona,on sopu ja rauha säilynyt. Ymmärretty että tämä yhteinen koti on kummankin koti. Missä saa olla vapaasti ja olla vaan. Tehdä omia juttuja ja olla niin kuin haluaa (tarkoitan luppoaikaa,en kotitöitä :).)
Kun tämä ymmärrettiin,ei meillä juurikaan ole ollut riitoja
Kiitos nimimerkeille phd. freud ja dsdert; hämmästyttävää kyllä mutta tunnistan meidän suhteessa juuri noita teidän nimeämiä ongelmia! Meidät on kasvatettu todella erilaisilla tavoilla. Huomaan myös, että ne piirteet joita vihaan itsessäni, ärsyttävät myös miehessäni. Ja todellakin kiinnostuksen kohteemme ovat erilaisia, ja sitä on ollut hirveän vaikea hyväksyä. Silti en voi olla ajattelematta, että olisipa kaikki täydellistä jos mies kiinnostuisi historiasta, kielistä ja sen sellaisesta mistä itse pidän...
Tämänkertainen minieromme on jo ohi, mutta kauhulla odotan seuraavaa :(
Ja tulihan se seuraava sieltä jo pian :( Tosin melko lievänä, oikeastaan kyseessä oli lähinnä vain kina. Mutta jokin kauhea aavistus minulla on siitä, että jotenkin emme kunnioita toisiamme yhtä paljon kuin ennen... Aiemmin molemmat pitivät toisiaan lähes täydellisinä, mutta nyt kummankin huonojen puolien paljastuttua emme ole kuin ennen :( Voikohan tää johtaa muuhun kuin eroon...
Heips!
"molemmat pitivät toisiaan lähes täydellisinä".. Eikös tuo ole juuri sitä alkuhuuman pinkeillä laseilla kulkemista. Eihän kukaan ole täydellinen :)
Jatkon määrää se, miten halukkaita olette yhdessä jatkamaan. Itse en voi sietää tuommoista "nyt me erotaan, ku oon niin vihainen", sitten kuluu ilta-pari, ja taas ollaan yhdessä. Itse en ole moista harrastanut, enkä käsitä miksi toisetkaan.
Yhteiseen arkeen kuuluvat nousut ja laskut. Olen seurustellut nyt 5 vuotta, enkä tahdo millään muistaa koska meillä iski ensimmäinen kuoppainen tieosuus :D mutta niitä on siis ollut! jos omaa yhtään samanlaista persoonaa kuin minä, saa kinan aikaiseksi vaikka.. vaikka.. teen keittämisestä tai hampaidenpesusta.. Kun jokin hiertää, niin hiertää kaikki. Taustalla on tietysti aina se Isompi syy. Milloin se on ollut minun huono itsetuntoni, lapsuuden traumat, stressi tms.
hölöti hölöti. jospa palaisin asiaan. KESKUSTELKAA. Jotta parisuhde toimi, on opittava keskustelemaan asioista, ilman draamaa. Ilman minieroja. Kannattaa suorittaa myös itsetutkiskelua, MIKSI jokin asia ärsyttää? mikä on se perimmäinen syy? Ei meilläkään ensimiettimällä ole samoja kiinnostuksen kohteita, mutta siinä missä mies koittaa kuunnella minun puutarhalöpinöitäni, minä kuuntelen tietoteknisiä asioita, vaikka välillä meinaakin nukahtaa pystyyn. "kohtele toista, niin kuin haluaisit itseäsikin kohdeltavan." ajan kanssa yhteisiä juttuja löytyy.
Toivon että saatte asiat toimimaan.
t.lörpöttelevä
Kiitos vastauksestasi, juuri tuollaisia kokemuksia toivoinkin kuulevani, etten vaivu täyteen epätoivoon. Minun ja mieheni yhteinen tie on muuttunut kovin kivikkoiseksi, ja välillä tuntuu ettei mikään suju. Sitten taas yhtäkkiä hän on maailman ihanin. Kokematonta ihmistä tämä hämmentää kovasti :/
Olen samaa mieltä siitä, että ne "minierot" ovat turhia ja naurettavia. On typerää, että erolla uhkailusta on tullut meidän suhteessa tyhjä uhkaus. Mutta siihen se vaan on lipsahtanut :/
Kiitos vielä kannustuksestasi!