Hei vaan!
Ongelmani on seuraavanlainen. Olen kahden miehen loukussa. Olen seurustellut herra Y:n kanssa jo monta vuotta ja nyt muutama kuukausi sitten tutustuin hänen kaveriinsa herra X:n. Tämä oma mieheni otti ja lähti pitkälle työmatkalle aivan yllättäen ja herra X oli sitten mun tukena ja seurana, kun olin aika hukassa. Kuitenkin Y:n kanssa monta vuotta oltu yhdessä ja ihan yks'kaks yllättäen olinkin yksin. Noh, meillehän sitten kehittyi suhde tämän X:n kanssa. Rakastuimme palavasti ja elämä tuntui pitkästä aikaa elämisen arvoiselta. Muutaman viikon päästä herra X:llä oli muutto edessä ja jäin taas yksin.
Soittelen/viestittelen päivittäin molempien herrojen kanssa. Oman mieheni kanssa puhelut on lyhyitä ja ytimekkäitä. Hän ei kerro minulle mitään ja on kovin sulkeutunut muutenkin. Herra X:n kanssa taas juttelemme tunti kaupalla puhelimessa.
En haluaisi jättää omaa miestäni, mutta en halua luopua herra X:stäkään. Tämä X on juuri samanlainen levoton sielu ja elämän janoinen niin kuin minäkin. Oma mieheni on taas perus suomalainen jässikkä – ei puhu eikä pussaa. He ovat siis aivan täysin toistensa vasta kohtia.
Olen umpikujassa enkä tiedä mitä teen. Haluaisin kokeilla elämää X:n kanssa, mutta en tiedä uskallanko. Hän on minua reilusti vanhempi mies. Herra X sanoo ymmärtävänsä tilanteen ja ei painosta minua ollenkaan jättämään nykyistä miestäni. Mutta silti hän puhuu, että sitten kun menemme naimisiin ja saamme lapsia..
Tämä tilanne tuntuu niin pahalle ja tiedän, että johonkin tässä vielä sattuu ja kovasti. Tiedän myös sen, että olen ihan kävelevä paskakasa ja kenellekkään ei pitäisi tehdä näin. Mutta mä en voi tunteilleni mitään. Rakastan molempia.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Tai neuvoja. Mitä vaan. Haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä ennen kun teen päätöstä kumpaakaan suuntaan.
Ongelmani on seuraavanlainen. Olen kahden miehen loukussa. Olen seurustellut herra Y:n kanssa jo monta vuotta ja nyt muutama kuukausi sitten tutustuin hänen kaveriinsa herra X:n. Tämä oma mieheni otti ja lähti pitkälle työmatkalle aivan yllättäen ja herra X oli sitten mun tukena ja seurana, kun olin aika hukassa. Kuitenkin Y:n kanssa monta vuotta oltu yhdessä ja ihan yks'kaks yllättäen olinkin yksin. Noh, meillehän sitten kehittyi suhde tämän X:n kanssa. Rakastuimme palavasti ja elämä tuntui pitkästä aikaa elämisen arvoiselta. Muutaman viikon päästä herra X:llä oli muutto edessä ja jäin taas yksin.
Soittelen/viestittelen päivittäin molempien herrojen kanssa. Oman mieheni kanssa puhelut on lyhyitä ja ytimekkäitä. Hän ei kerro minulle mitään ja on kovin sulkeutunut muutenkin. Herra X:n kanssa taas juttelemme tunti kaupalla puhelimessa.
En haluaisi jättää omaa miestäni, mutta en halua luopua herra X:stäkään. Tämä X on juuri samanlainen levoton sielu ja elämän janoinen niin kuin minäkin. Oma mieheni on taas perus suomalainen jässikkä – ei puhu eikä pussaa. He ovat siis aivan täysin toistensa vasta kohtia.
Olen umpikujassa enkä tiedä mitä teen. Haluaisin kokeilla elämää X:n kanssa, mutta en tiedä uskallanko. Hän on minua reilusti vanhempi mies. Herra X sanoo ymmärtävänsä tilanteen ja ei painosta minua ollenkaan jättämään nykyistä miestäni. Mutta silti hän puhuu, että sitten kun menemme naimisiin ja saamme lapsia..
Tämä tilanne tuntuu niin pahalle ja tiedän, että johonkin tässä vielä sattuu ja kovasti. Tiedän myös sen, että olen ihan kävelevä paskakasa ja kenellekkään ei pitäisi tehdä näin. Mutta mä en voi tunteilleni mitään. Rakastan molempia.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Tai neuvoja. Mitä vaan. Haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä ennen kun teen päätöstä kumpaakaan suuntaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Häpeä!
Seurustellut monta vuotta Y:n kanssa, vaan oletko asunut myös hänen kanssaan?
Jos et, niin sanonpa, että aika jässähtänyt on suhde. Ei ole edennyt mihinkään.
Molempia miehiä rakastat eri tavalla: Y:hyn kiintymysrakkaus, X:n romanttinen rakkaus.
Y:n sulkeutuneisuus ei ole tulevaisuuden perhe-elämän kannalta hyvä ominaisuus.
Sulkeutuneisuus tuo eristäytyneisyyttä ja yksinäisyyttä avioliittoon.
Ainahan sitä sattuu ja pelkän seurustelusuhteen voi lopettaa. Ei kai sille mitään estettä eikä nokan koputtamista?
Parempi on tehdä ratkaisu heti eikä viidetoistapäivä. Nyt on vielä tilanne se, että sinä ratkaiset eikä tilanne.
Ei kukaan osaa sanoa tässä universumissa onnistutko uudessa suhteessa vai et.
Elämä on riskinottoa aina jonkin verran.