Kroonin väsymys ja työ

Vaikea sanoa johtuuko väsymyksesi työstä vai sairaudesta. Jos mitään fyysistä syytä ei löydy väsymykseesi, niin sitten kyse on henkisestä puolesta...masennus tai jotain.

Minkä ikäinen olet ja millaiset elämäntavat sinulla on? Eli johtuuko väsymyksesi unihäiriöistä, juopottelusta, liikunnan puutteesta, vitamiinien puutteesta tai vääränlaisesta ravinnosta tai kaikista näistä?

Itsellä löydettiin pari vuotta sitten kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka oireet matsasivat täysin kanssasi.
T4V ja TSH:n (kilpirauhasarvot) raja-arvot ovat kyllä pielessä, itsellä on hyvä olla kun menee melkein ylituotannon puolelle...
Käyhän tarkastuttamassa arvosi, jos et vielä ole käynyt.

Itselläni on aika samanlaisia ongelmia.
Työni on monen mielestä melko helppoa, mutta kuitenkin mielenkiintoista ja naurettavan stressivapaata.
Itse taas en jaksaisi sitten tehdä yhtään mitään muuta kuin nukkua.

Ahdistaa jo tällä hetkelläkin se, että huomenna pitää mennä taas töihin. Tiedän jo mitä huomenna pitää tehdä ja tiedän, että osaan sen täydellisesti, mutta en vain jaksa, kun väsyttää todella paljon pelkkä ajatuskin.
Yritän pomon edessä näyttää energiseltä, mutta todellisuus on kaukana siitä, samantien kun aamulla tulee työtehtävä ajatus on, että ei kiinnosta eikä jaksa koska väsyttää liikaa.

Hävettää tosiaan myös se, että ei enään edes jaksa tehdä kunnolla töitä vaikka osaisi.
Välillä on jo tullut ajatuksia, että muut töissä näkee, että motivaatio ja jaksaminen on täysin nollassa ja tämä alkanut hävettämään ja ahdistamaan tosissaan.

Yritän kyllä 7-9 tuntia joka yö, mutta uni on todella pätkittäistä, eli itselläni on syy tähän väsymykseen, tätä on jatkunut noin 3 vuotta.
Pitäisi käydä kyllä lääkärissä, mutta en ole saanut aikaiseksi, eli tyhmästä päästä kärsii koko kroppa minun tapauksessa.

Jotenkin sitä on vaan jaksettu tuo kolme vuotta vaikka jokainen päivä ollut yhtä tuskaa, mutta tulevaisuuden ajattelu tuntuu töissä jo liian raskaalta, mutta niin se tuntui 2 vuotta sittenkin ja silti täällä töissä vielä ollaan.

Itse ryyppään noin 3 kertaa vuodessa, mutta tosiaan liikunta ja terveellinen ravinto on vähän niin ja näin...

Ongelmat ei siis suoranaisesti johdy tystä, sen kyllä tiedän. Oireet kun on jatkuneet vuosikausia jo ennen tämän aloittamista. Olen ollut tässä paikassa viisi vuotta ja sitä ennen opiskelin, joten olikin huomattavasti helpompaa kun pystyi itse määräämään tahdin.

Mitään aiheuttajaa ei ole löydetty. Masennuksena hoidettiin useita vuosia, kunnes terapiassa tajusin että ajatusmaailmani ei ollenkaan vastaa masennusta. Otan asiat suht rennosti noin yleispätevästi. Vain fyysiset oireet on kyllä samat kuin masennuksessa. Elämäntavat on minulla kunnossa. Liikunkin ihan väkisin vaikka ei siihen ei energia riittäisi, mutta teen niin etten menisi vielä huonompaan kuntoon. Kilpirauhasarvot on katsottu moneen kertaan.

Lääkärini on jo ehdotellut fibromyalgiaa, joka on diagnoosi, jonka saa varmaan monet joita väsyttää, mutta varsinaista syytä ei ole. MIetin vain miten muut pärjäävät työelämässä. Oletteko vähentäneet tunteja? Elättekö ollenkaan muuta elämää?

Myös veriarvot, tyyliin onko raudanpuuteanemiaa tms. vitamiinien puutosta. Onko kodissasi/työpaikallasi hometta, onko ilmanvaihdosta huolehdittu kunnolla, oletko allerginen, käytätkö mitään lääkkeitä ? Minkälainen on ruokavalio, syötkö liian hiilihydraattipitoista ruokaa ? Se nimittäin väsyttää ja paljon. Minkälainen on fyysinen kuntosi, onko ylipainoa ? Ylipaino kyllä väsyttää aika lailla. Onko mahdollista diabetestä tai piilevää sellaista ? Geneettinen alttius sairastua sille ?
Työskenteletkö alalla, mikä on sinun unelma-ammattisi ? Oleto tyytyväinen työhösi noin muuten ?

Tälle ei löydy mitään syytä. Kaikkea olen kokeillut. Elämäntavat on ihan kunnossa paino ok ja ei ole mitään vitamiininpuutosta. Kaikki veriarvot on katottu ihan valehtelematta ainakin viisikymmentä kertaa. Lääkkeitä en käytä. En ole unelma-ammatissani, mutta olin myös silloin väsynyt kun opiskelin minulle mielenkiintoista ainetta eli työpaikkaani en voi syyttää. Ainoa vain että silloin sai määrätä tahdin itse, joten oli helpompaa. Sain siis levätä silloin kun tarvitsin.

Onko punkki purrut?

Kuulostipa tutulta; ikävä kyllä. Itse ratkaissut ongelman niin, että olen keikkalainen ja teen hommia voimieni mukaan. Joskus vähemmän ja joskus enemmän. Välillä olen ottanut esim.kuukauden vapaata johonkin väliin - ja nukkunut ja nukkunut ! Mulla tutkittu vaikka ja mitä ja nyt olen kokeeksi masennuslääkityksellä, mutta masennusta tämä ei kyllä ole. Tai ehkä välillä masentaa se, kun aina väsyttää.

Mulla veriarvot ok ja kaikki muukin.Aina. Punkki on purrut joskus vuosia sitten, mutta sitä likvor-näytettä multa ei saatu....jotkut vasta-aineet oli koholla, mutta neurologisesti olen ihan terve kuitenkin. Jos pidempään joudun tekemään kokoaikatyötä niin lopulta olen ihan loppu ja jaksan tuskin tehdä muuta kuin nukkua töiden ohella ja mun ajatukset on ihan puurona. Fibromyalgiadiagnoosi mulla on, mutta en nyt tiedä kuinka oikea se on. Jotenkin heitettiin se peliin, kun ei muutakaan keksitty. Mulla kansa ystävät ja harrastukset minimissä ollut jo 10 vuotta kun en vaan jaksa olla sosiaalinen ja aktiivinen. Lenkillä olin just ja haukottelin koko senkin ajan ja päätteksi menin nukkumaan.Että tällasta 34-vuotiaan elämä! Onneksi ei ole lapsia, koska en tiedä miten jaksaisin sitä elämää...

Hyvä että olet nisistiilli ainakin onnistunut järjestämään työt keikkaluontoisesti. Se varmasti auttaa kun saa ainakin jonkin verran itse kontrolloida tahtia.

Mut on juuri tänään siirretty uuteen projektiin ja se tuottaa mulle suunnatonta ahdistusta. Uuden oppiminen on mulle nykyään tosi vaikeaa ja häpeän tunne on suuri, kun mulle ne kaikista yksinkertaisimmatkin jutut tuottaa ongelmia. Jos kollega yrittää selittää mulle miten joku juttu tehdään niin on kuin se puhuis ihan vierasta kieltä. Kaikki menee ohi ja mun aivot on niin jumissa että kysymyksien kysyminen on vaikeaa.

Tai sähköyliherkkyys. Tai ehkä joudut heräämään itsellesi sopimattoman aikaisin. Tai sitten vain tarvitset pitkän vapaan, esim. vuorotteluvapaan asian selvittämiseksi.

Ihminen on kokonaisuus ja kun väsyy fyysisesti väsyy henkisesti ja henkinen väsymys aiheuttaa fyysisitä väsymystä ja pyörä pyörii.
Minulla todettiin 3 vuotta sitten kilpirauhasen vajaatoiminta, vuoden päästä kun en ollut paremmalla tolalla vaan entistä väsyneempi lääkärini diagnosoi minulle keskivaikean masennuksen, syytä vai seurausta.
Töissä oli ollut ihan kauheaa 3 vuotta, en saanut esimiehen tukea, esimies vaihtui vähintään kerran vuodessa... väsyin ja luultavasti ensin tuli kilpirauhasvaiva ja sen seurauksena masennus.
Olin pitkään sairauslomalla ja sain tukea työterveyshuollosta ja esimieheltänikin, kunnes tässä ihan pari kuukautta sitten taas repesi: Esimieheni kyllästyi tähän kamalaan firmaan missä ylin johto ei arvosta työntekijöitä ja nipotetaan epäoleellisista asioista ja työntekijöiden työaika mene asiakaspalvelun sijasta ihan turhaan säätelyyn.
Minulla meni 3 viikon kesäloma lähinnä stressatessa siitä mitä tapahtuu kun tulen takaisin töihin. Lomani aikana oli moni työkaverini irtisanaoutunut ja lähtenyt.
Nyt olen ollut loman jälkeen 3 päivää töissä ja tänään varasin ajan työterveyshuollosta koska yksinkertaisuudessaan en vain jaksa, ei ihminen joka koko ajan itkee voi olla työpaikalla, ja jolla ei ole esimeistä edes organisoimassa päivän työtehtäviä.
Tuntuu siltä että nykyaikana suurin työntekijöiden väsymyksen syy on se että esimiehiksi ja korkeisiinkin johtotehtäviin pääsee vaikka minkälasiet pösilöt, tämä aiheuttaa aina alemmassa asemassa olevan psyykkisen väsymisen ja sitä kautta fyysisiä sairauksia.
mitä tulee tuohon kilpirauhasen vajaatoimintaan niin se aiheuttaa myös erinäisiä fyysisiä oireita, kuten särkyä ja kipuilua, hermostuneisuutta ja ärtyneisyyttä, ja työkaverithan eivät tietenkään voi ymmärtää että jonkun työkaverin huonotuulisuus voi johtua pelkästään siitä että on nukkunut huonosti kipujen vuoksi. Ihmisten pitäisi muistaa aina että kukaan ei kiukuttele huvikseen, eli jos työkavei on huonolla tuulella olisiko parempi kysyä onko sinulla jokin asia huonosti, kuin sanoa "säkin oot aina niin saatanan kiukkunen"

Oikea monipuolinen ruoka, venyttely(esim. jooga), ei roskaruokaa, karkkeja, aspartaamilimuja tai dokaamista?

Tuo alkuperäisen kirjoittajan viesti oli kuin omani. Aamu-uninen olen ollut pienestä asti, mutta väsymykseni alkoi noin 18 vuotiaana. Ensimmäisessä työpaikassani piti välillä mennä vessaan, ihan että sai pitää 2 minuuttia silmät kiinni. Päivä ei meinannut käynnistyä mitenkään. Tällöin kävin ensikertaa myös lääkärin juttusilla. Kaveritkin huomasivat fyysisen voimattomuuteni.

Monet kerrat olen lääkärillä juossut, tuntuu että kaikki mahdolliset verikokeet kilpirauhaskokeineen (viime vuonna 4 kertaa) on otettu. Teetätin kalliit vitamiini- ja hivenainearvokokeet viime talvena, eikä niistäkään juuri ongelmaa löytynyt. Väsymykseen ei varsinaisesti ole löytynyt syytä. Nuoruudessa olin kova urheilemaan, mutta nyt työpäivä, vaikka istumatyötä teenkin, on itsessään sellainen urheilusuoritus, että loppuilta menee lähinnä levätessä.

Olen ihan perus sekaruokaa syövä, kaikkiruokainen hoikka nainen. Nuo muistiongelmat vaivaavat myös itseäni. Uudenoppiminen tuntuu nykyisin hankalalta, muutenkin muistaminen on työlästä ja tuntuu että jatkuvasti unohtuu asiat. Keskittymiskykyni on myös huono. Ei työntekemisestä vaan voi nauttia, vaikka olenkin vihdoin siinä ammatissa, joka nuorena oli haaveeni.

Unelmani elämässä on, että saan maksettua asuntolainan pois, jotta voin ottaa iisimmin. Nukkua niin pitkään kun nukuttaa ja elää fyysisesti väsyneen elämää. Jokainen päivä on taistelua jaksamista vastaan, mutta kun tilitietoja katselee, niin sieltä löytyy se syy, miksi vielä täytyy jaksaa puristaa.

Aloittajan kirjoitus on niin tutun kuuloista. Kuin omaa elämäntarinaa lukisi. Minulla myös meni elämä samaa rataa et kävin päivän töissä, hampaat irvessä sain tehtyä päivällisen perheelleni ja lopun aikaa makasin puolikuolleena sohvalla tai sängyssä. Kipuja oli vaikka millä mitalla, lääkkeistä ei löytynyt apua. Kuljin lääkäriltä toiselle, kaikki vaan levittelivät käsiään toivottomina kun verikokeista ei löydy syitä. Jokaöinen hengenahdistus vaivasi ja aamut meni niin tokkurassa ettei koskaan tiennyt selviääkö siitä elävien kirjoihin vai loppuuko taival siihen paikkaan. Toki rakenteellista vikaa nivelistä löytyi ja osa kivuista selittyi sillä mutta kaikkea muutakin mystistä oiretta ilmaantui yksi toisensa jälkeen. Sit tuli verenpaine, aloitettiin lääkitys mutta olo ei sillä kohentunut. Keväällä eräs tuttava ylisti aloittamaansa karppausdieettiä ja päätin aloittaa itsekin samalla ruokavaliolla. Olihan verenpaine niin korkea ja ylipainoakin oli kertynyt joten ei siitä haittaakaan olisi jos kokeilen. Paino lähti tippumaan kuten myös verenpainekin. Kolesterolit ja verensokeri olivat ennenkin raja-arvoissa mutta nekin vaan paranivat ruokavalion myötä. Alkukesästä huomasimme että talossamme on vesivahinko joka on muhinut jo pidempään. Alkoi remontti joka pakotti meidät muuttamaan pois kotoamme. Vireystila alkoi kohota, hengenahdistus poistui, kivut jäivät lähes kaikki pois. Nyt 3 kk myöhemmin olen kuin eri ihminen. Energiaa on moninverroin enemmän kuin ennen. Töihin paluu olisi edessä syksyllä, motivaatiota ei edelleenkään ole. Työ ei ole mielekästä inhottavan pomon takia. Jännityksellä odotan miten vireystilan käy kun työt taas alkavat.
Tämän "tarinan" tarkoitus ei ollut mainostaa sairaskertomustaan tai muutenkaan surkeaa elämäntilannetta vaan tarkoituksenani oli kertoa esimerkki omasta elämästä jonka suunnan sain muutettua. Eli syitä tällaisiin tuntemuksiin ja vaivoihin voi olla monenlaista. Itse olen todennut (ja nyt myös jokunen lääkärikin) että väsymyksen syy on hyvin suurella todennäköisyydellä ollut kohdallani kodissamme jyllännyt home sekä ruokavaliossani olleet runsaat hiilihydraatit. Jo pelkkä ruokavalion muutos voi saada isonkin muutoksen aikaan.

Uudet työtehtävät vaativat paljon tarkkaavaisuutta. Paljon dataa pitää käsitellä ja kaikki excelillä, joka on jo itsessään virhealtis. Mulle tulee ihan hirveästi virheitä jatkuvasti. Ja töiden jälkeen kaadun sänkyyn vaan. Lääkärin mielestä olen työkykyinen mutta jos pomo näkisi millaista sotkua mulla tulee niin eiköhän tulisi monoa. Eiköhän se sen vielä huomaa…

Täälläkin vaan lääkärit levittelee käsiään ja lyö masennusdiagnoosin kun eivät muutakaan keksi, verikokeet on aina normaalit ja mua testataan psykologilla ei mitään sielläkään. Tätä on jatkunut 20 vuotta ja aina vaan väsyttää ja särkee ja heikottaa, jalat on kuin lyijyä. Työpaikasta tai ihmissuhteista nämä ei johdu mulla ei ole paineita tai yletöntä stressiä mistään. Elämä on siis ihn kunnossa mä en vaan jaksa mitään, väsyn ihan hirveän äkkiä. Ulkoilen säännöllisesti ja ruokavaliokin on kunnossa mut tilanne ei vaan muutu. On vaikea kirjoittaa ku kädetkään ei meinaa toimia. Olen miettiny et onko mulla ms-tauti? Mut mitään silmäoireit ei ole niinku olllu, kuten aika usein ms-taudis kai alussa on. Voi kun löytyis selitys ja hoito tähän. Vituttaa olla tälänen zombi.

Onko sinun unimaailmasi tarkistettu? jos esim hengityskatkoksia nukkuessasi? Kuorsaatko?

Vanha ketju, mutta- väsyttää. Tänään on se "kuitti"- ilmiö, päivä. Eli viikon keskellä oleva vapaa, Nukuin viiteen, ja herätessäni olin kyllä täysin virkeä, mutta kun lähestytään puolipäivää, voisin nukkua seisallani kuin hevonen, sille se suntuu. Silmät luppaa, aivot ei toimi, muisti ei toiminut jo aiemmin aamupv.
Työpäivinä ihan sama homma. Kun sitten pääsen vapaalle- kas, on hommia omiakin muutama. Ja tietoakin pitää etsiä, töihin sun muuhun liittyen, ja työkamuille vastata viesteihin, ja kaupassaki, ruokaakin johonkin aikaan tehdä, ja pyykkiä ja muuta arkista. Nukkumaan pääsen yleensä aikaisintaan 21, ja herätys on kun noin kolmelta. Kun nukahtaisin heti, ehtisin sen noin 6 tuntia nukkua, mutta pyörin petissä, ja herään monesti ihan hiessä kesken unien, luultavasti erään aikaa sitten tapahtuneen vapaa-ajan asian jättämän stressin vuoksi. Tai on takaumia, joita en muista herätessä, mutta kumminkin siis posstraumajuttuja.
Pitemmät vapaat ois joskus hyvä tasoite. Loman jälkeen on olo aina suht okei jonkin kuukauden. Sitten se väsymys kulminoituu.
Syön? Juu. Kaikkea normaalia. Myös niitä vitamiinipitoisia. Liikun? No nyt en kun olen koneella, mutta osan vapaapäiviä menen luonnossa, päiväretkiä(5-8 h riippuen vuodenajasta ja kelistä ja omasta voinnista, vähintään yksi pitempi luontoretki viikkoon, toinen voi olla sen 5 h maastossa. (Matkat sinne-takaisin eivät sisälly aikaan) Ja, kävelen työmatkat, muutama km suuntaansa. Joskus on tämä viikolla oleva vapaa enemmän lepuutettava. Muuten olen välillä jaloista reisiä myöten ihan hapoilla töissäkin ja sit ei ole kivaa. Paino? Ei ole ongelma.
Ns muu elämä? Eipä juuri ole. Mitäs yli viiskymppisellä enää on kuin muutama hyvä harrastus. Ja ne harvat suhteetkin on olleet huonoja, lisästressiä tuovia, pitänyt karsia kun en jaksa.
Lähivuosina on ollut ikävä sivuongelma. Jalkaterät ei enää tykkää liikkuvasta työtä. Kun tarpeeksi monta askelta on takana, ei meinaa kivulta päästä enää kävelemään.
Miten ratkaista? Sairaslomalla en ole tämän takia ollut, ja vähän muutenkaan- ja siitä ei palkka juokse. Eläkeikään on vielä. Mitä poppakonsteja on jaksaa muutama vuosi vielä?

Mikähän siinäkin on että viikonloppuisin kun on vapaa-aikaa tai arkipäivinäkin kun pääsee töistä pois niin aurinko ei voi paistaa vittusaatana :/ Parhaat säät on aina juuri silloin kun olet töissä jumissa! On sekin kyllä perkele, säiden haltijakin vittuilee työläisille!

Tuohon aika yleistä nykyään. Boreout. Olet liian viisas suomalaiseen työelämään puuhastelemaan ja tylsistyy. Käytkö velvollisuudesta töissä - esim. mummosi hyväksynnän takia?

Yksinkertainen, pakkotahtinen paskaduuni, työkavereiden sekä asiakkaiden jatkuva kohtaaminen ja huomioiminen voi olla hyvin uuvuttavaa.

Tunnen kyllä suomalaisen työmoraalin ja suhtautumisen velvollisuuksiin, mutta tosiasia on, että työn pitäisi antaa tekijälleen muutakin, kuin se vajaat pari tonnia palkkapäivänä. Nuorena useimmat jaksavat vaikka mitä sontaa, mutta pitkän päälle sellainen vaatii veronsa.