Puolitoista vuotta oltiin kavereita. Hän minuun oli jo kauemman aikaa rakastunut, mutta itse tajusin tunteeni vasta pitkän ajan jälkeen. 7 kk ollaan oltu yhdessä ja rakastetaan toisiamme. Mahaan koskee kun ajattelen häntä ja haluaisin aina koskettaa häntä. Hän rakastaa minua enemmän kuin ketään muuta koskaan ja hän on minulle ensimmäiseni. En iki maailmassa luopuisi hänestä. Haluamme mennä naimisiin ja hän on ensimmäinen, joka on minut saanut jopa ajattelemaan lapsien hankkimista. Olemme rakastelleet useita kertoja joka päivä viimeisen puolen vuoden ajan, mutta ei se ole ollut pelkkää seksiä. Täydennämme toisiamme. Silti olemme eroamassa. Oikeastaan olemme jo pari kertaa eronneet, mutta se on kestänyt vain pari päivää koska emme voi olla ilman toisiamme. Itken enemmän kuin koskaan mutta myös olen ollut koko ajan onnellisempi kuin koskaan ennen. Sentään tunnen eläväni ja rakastavani. Miksi olemme eroamassa vaikkei kumpikaan sitä halua?
Uskontoero, vaikka sitä miten vähättelisi, aiheuttaa aina niin paljon erimielisyyksiä ja ongelmia, ettei kumpikaan sitä loputtomiin kestä. Sukulaiset ovat suhdetta katsoneet jo pahalla ja itse tajuamme ettei avioliittomme olisi aivan täysi koska emme voisi jakaa kaikkia tärkeitä asioita.
Tuntuu että kuolen sisältä hitaasti kun sitä ajattelen, enkä mitään muuta enää ole pitkään aikaan ajatellutkaan. Rakkaus ei vain voita kaikkea kuten elokuvissa. Ei vaikka miten haluaa ja toivoo. Enkä itsekään voi sitä vielä ymmärtää.
Uskontoero, vaikka sitä miten vähättelisi, aiheuttaa aina niin paljon erimielisyyksiä ja ongelmia, ettei kumpikaan sitä loputtomiin kestä. Sukulaiset ovat suhdetta katsoneet jo pahalla ja itse tajuamme ettei avioliittomme olisi aivan täysi koska emme voisi jakaa kaikkia tärkeitä asioita.
Tuntuu että kuolen sisältä hitaasti kun sitä ajattelen, enkä mitään muuta enää ole pitkään aikaan ajatellutkaan. Rakkaus ei vain voita kaikkea kuten elokuvissa. Ei vaikka miten haluaa ja toivoo. Enkä itsekään voi sitä vielä ymmärtää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olimme yhdessä puolitoista vuotta ja kihloissa ja asuimme yhdessä. Muutta ero tuli silti, vaikka hän rakasti minua ja minä häntä. Vielä viimeisenä päivänä hän sanoi rakastavansa minua ja selitti kuinka kaunis ja ihana olin.Mutta sitten erosimme ja kuinka pahalta se tuntuikaan kun kehtasi vielä sanoa että rakastaa mut lähtee silti pois. Olin niin sanotusti ihan loppu sen jälkeen monta viikkoa. Oltiin suunniteltu tulevaisuutta, lapsia ja omaa taloa. pettymys oli suuri. Rakkaus ei minun kohdaltani loppunut eron jälkeenkään. vaan jatkui edelleen.
Ja nyt kuuden viikon eron jälkeen olemme taas yhdessä. Hän sanoi ettei voi elää ilman minua. Hän näki kuuden viikon aikana paljon uusia juttuja...ja ehti jo seurustellakin uudestaan, joka pahalta tuntuikin. Mutta nyt asun yksin ja hän tulee käymään luonani ja on yötä ja muuta sellaista. Voin rehellisesti sanoa että ajatus hänen lähtemisestään uudestaa pelottaa.mutta rakkaudelle ei voi mitään. Ja ero teki meille hyvää vaikka se pahalta tuntuikin. En kyllä koskaan odottanut häntä takaisin, se oli yllätys itselleni. Nyt yritän jatkaa elämää hänen kanssaan ja muistella mitä virheitä tein ja yritän muuttaa niitä.Toivottavasti keksit jonkun ratkaisun.ehkä pieni ero tekisi teillekin hyvää niinkuin meille, vaikka se on onkin vaikeata. Siinä vaiheessa yleensä tajuaa kuinka rakas se ihminen on. Mies myös.
Rakkaus ei olekaan helppoa ja on sääli, jos annatte ympäristön tuhota sen kauniin mitä välillänne nyt on. Molemmat tarvitsette rohkeutta ja voitte lujittaa toistenne itsetuntoa luottamalla siihen, että pysytte yhdessä.