Kuinka moni teistä miehistä oikeasti arvostaa naisen aloitteellisuutta kun ollaan aloittamassa seurustelua vai haluatteko mieluummin olla se kiinnostuneempi ja aloitteellisempi osapuoli, perinteiseen tapaan? Onko niin, että miehen pitää jotenkin saada tuntea olevansa se joka päättää, eli nainen ei saa olla liian innokas? Haluan erään miehen ja aion hänet myös saada, vaikka mies vähän epäröi. Enkä jaksaisi passiivisena odotella että tajuaa minun olevan hänen elämänsä nainen. Toimiiko väsytystekniikka teihin miehiin? Vinkkejä otetaan vastaan...
Naisen aloite?
Mä saan sen
18856
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
En tiedä. En usko et nainen tekee mulle ikinä mitään aloitetta.
Miksi ei tekisi?
-koska olet hieman kokematon?
No usko pois: kokemattomia naisiakin (allekirjoittanut) löytyy.
Vielä tämä iloksi muuttuu!
En ole kokematon. Kun täytin 30 v niin naiset lakkasi tykkäämästä minusta. Ekan kerran seurustelin 14 vuotiaana ja se suhde kesti 8 vuotta. Sit pari lyhyempää suhdetta mut nyt 6 vuotta sinkkuna ja en usko et kukaan enään haluaa mut.
Yleistettynä naiset haluaa miehen, joka kykenee pitkäaikaiseen suhteeseen. Jos olet kyennyt jo teini-ikäisenä, niin se fakta ei ole muuttunut. Luota vain, kyllä sä oikeen tyttös vielä löydät :)
Sinulla on hyvä asenne.
Haluan tietysti olla se aloitteellinen Tosi-Mies (tm), mutta kun ei minusta siihen etenkään kauniimpien naisten kanssa ole, niin parempi vaan kun te naiset teette aloitteet.
uskoisin et täs ratkaisee myös ikä ja sen tuomat kokemukset.
toisella voi olla pettymykisä elämässä ja ehkä ajan kanssa homma lähtee rullaamaan tai sit ei.
kuka noita roolituksia miettii... ja voihan olla se "vievä" osapuoli vaikka toinen olisikin tehnyt sen ihka ekan aloitteen?
erityisesti suosittelen naisia olemaan aloitteellinen jos on paljon ikäeroa tai muu vastaava este, sillä turha luulla että joku esimies tai kaverin ex kehtaa tehdä aloitetta vaikka kuinka haluaisi!!
Pitää nyt vähän tarkentaa, että kyse on tilanteesta jossa ollaan tapailtu ja jonkun aikaa, mutta tilanne ei oikein ole kehittynyt seurusteluksi. Mies ei itse tee alotteita tapaamisiin mutta ei niistä koskaan kieltäydykään. Haluaisin kuitenkin tuntea olevani haluttu enkä aina se joka jahtaa...Eli häviääkö miehen kiinnostus kokonaan kun olen tavallaan liian helppo ja itsestäänselvä? Mutta kun en jaksaisi mitään pelejä...
Naisena on vähän vaikea sanoa mitä mies miettii, mutta neuvoisin vaan tekemään aloitteita. Epävarmuushan siinä vaivaa, mutta haluan kuitenkin viettää aikaa ihastukseni kanssa. Itse kuitenkin välillä testaan, että jos en ota yhteyttä, ottaako mies. Joillekkin on ihan normaalia olla pitämättä yli viikkoonkin lainkaan yhteyttä häneen, ketä tapailee. Mutta jos miehestä jotain kuuluu, kyllä se on kiinnostunut. Tsemppiä!
Ei se kiinnostus siitä häviä, että sinä olet kiinnostunut. Nuo pelisekoilut voit jättää aivan omaan arvoonsa satukirjojen sivuille.
MUTTA voi toki olla, ettei mies ole ihan satasella kiinnostunut, jos ei ikinä tee itse aloitteita. Voit joko yrittää vahvistaa kiinnostusta tai sitten luopua.
Toisaalta jos sinä teet aloitteita niin tiuhaan, ettei mies vielä pidä tarpeellisena tehdä omia vastaliikkeitään siinä vaiheessa, niin mies ei ikinä ikäänkuin "ehdi" tekemään aloitetta.
Itse ainakin arvostan naisen aloitteellisuutta. En itse aikoinaan ymmärtänyt naisen kiinnostusta. Huomasin vasta jälkeen päin ja seurusteltiin.
Kuullostaa hieman siltä, ettei tämä kiinnostuksesi tajua ja on yllättynyt. Kenties ujo. Väsymystekniikka ei välttämättä toimi kovin hyvin ainakaan itselleni, rassaa vain toista ja voi tuntua hätyyttämiseltä.
Minusta voisi tuntua etten ole mies, jos nainen on niin sanottu päälle päsmäri. Nainen komentelisi, tuntuisi alistamiselta. miehisyys menee. Sinulla tuntuu olevan itsetieoisuutta ja määränpäätä, mitä toisella ei ehkä ole ja se hämmentää soppaa.
Yritin lukea jotenkin rivienväeleistä, minkä ikäsiä olette, en onnistunut. Jos nuoria olette, mies ei varmaan tierä vielä mitä elämä tuo tulleessaan ja ei ole varma, taloudelliset tilanteet, työt, lapsien haluamiset, velvollisuudet kaikkeen....jne.
Mielestäni kaikista parasta olisi, jos voisit jutella hänen kanssaan ja saada hänet avautumaan, ei millään painostuksella seurusteluun, vaan keskustella. Johdatella eteen päin "hiljaisin sanoin". Elä pirä kiirettä, muuten voit menettää täysin, jos kerran haluat toisen.
Painostaminen ei auta ainakaan minuun, vaan päinvastoin. Anna toiselle tilaa "hengittää".
niiin,itsestäni olisi ideaalitilanne sellainen jossa molemmat ns.ajaisi asioita eteenpäin eli kyllä nainenkin saa olla aktiivinen.Ei siitä ainakaan mun miehisyys ole kärsinyt.
Jutustelkaa,flirttailkaa,ei myö suomen ukkoset aina uskalleta aloitteita tehdä,jos vaikka onkin kolahtanut pahasti.Myö pelätään sähellystämme,sekoiluamme ja et toinen on varattu.Siis tehkää neitoset enemmän aloitteita,tokko moni pahastuu.
Aloitteen tekeminen se on varmasti jokaiselle miehelle ja naiselle vaikeinta. Voisin ajatella itseluottamuksen puutetta suurella osalla, kuten varmasti itsellänikin välillä. Toisekseen en ole vähään aikaan nähnyt erästä naista ja kysyä vaikka sufeelle.
Jos ei uskalla flirttailla ja jutella toisen kanssa, ei saa mitään. Varmaan voi nolostuttaa toista, jos toinen ei halua halua tavata uudestaan.
Itse olen saannut kieltäviä vastauksia naisilta, kun olen kysynyt suht suoraan omilla sanoillani, varattuja. tunnen itse ainakin yrittäneeni. Mielestäni turha kysellä jossain täällä, mitä pitäisi tehdä ja kuunnella toisten neuvoja. Se lähtee ihan siitä omasta persoonasta.
Tosiaan ei me Suomen ukkoset olla mitään sen kummosempia varmaan kuin työ naisetkaan.
Itse en olisi varmaan koskaan seurustellut, jos oisin ollut täysin tuppisuu. Ensimmäinen tyttöystäväni ylä-asteella teki aloitteen laittamalla kirjeen ja oltiin yhdessä. Kyseli tutuiltaan minusta ensin.
Miehet puhukaa enemmän ja olkaa omia itseänne sekä kehukaa naista mukavin omin sanoin, totuuden mukaisesti. Naiset uskokaa mitä mies sanoo kehuen. Älkää mollatko itseenne "mie nyt tuommoin, ihan ruma ja plää plää": Se syö ainakin minua ja vie tosissaan innostuksen. Ne pienet sanat ja eleet, yhteinen olemus ja keskinäiset omat jutut syntyvät itsestään.
Toisella ei ole kiinnostusta, niin ei ole.
Väsytys ei toimi, sehän menee häirinnäksi jo ekakerran jälkeen.
Mulla on sellainen tilanne, että naiset ovat ylensä aina iskeneet mut. No, ei niitä nyt niin montaa ole mutta jokunen kuitenkin. Juu, minusta nainen voi hyvin olla aloitteelinen ja viedä asioita eteenpäin. Toimintaa siis ja onnea matkaan!
Menee ehkä hieman aloituksen ohi, koska AP puhuu seurustelun aloittamisesta. Riippuu kai vähän miten luokittelee seurustelun ja lasketaanko tapailuvaihe tai tutustuminen aloitteeksi seurustelua ajatellen.
Varmaan jakaisin naisen aloitteet about kolmeen kategoriaan:
A) Jos nainen vaikuttaa kiinnostavalta ja sattuu rohkaistumaan tekemään aloitteen ennen minua, niin mihin ihmeeseen se minun kiinnostus siitä katoaisi? Totta kai katsoisin mihin juttu etenee. Pätee niin tapailuvaiheen aloittamiseen kuin miksei myös sitten sen ihan "oikean seurustelun" aloittamiseen.
B) Joku ei alkuunkaan kiinnostava nainen, josta en missään nimessä olisi kiinnostunut (joko käytös/luonne/jne puolitutun kohdalla, ihan liian nuori tai vanha, ulkonäöltään ihan eri planeetalta vaikken itseäni sen suhteen kovin kranttuna pidä). No ylläri ylläri jos ei kiinnosta, niin ei se aloite siitä yhtään sen kiinnostavampaa tee. Eihän se oikein toimi toisinpäinkään. Ei se miehen aloite tee naista kiinnostuneeksi, jos ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta.
Luonnollisesti tämä kategoria karsiutuu yleensä jo ennen tapailuvaihetta, tosin jotkuut luonteenpiirteet saattaa tulla ilmi vasta myöhemmin. Tosin, jos näin pääsisi käymään tapailun aikana, varmasti sanoisin naiselle, ettei homma vaan toimi, eikä mitään aloitteita puolin tai toisin edes tarvittaisi.
C) Joku perus OK nainen, johon ei ole vaan syystä tai toisesta ottanut sen lähempää tuttavuutta (tai ei ole edes aiemmin tavannut). Jos ei ketään muuta kiikarissa, niin varmaan ainakin tutustuisin naiseen, jos hän tekisi aloitteen tutustumiseen.
Ja jos nyt puhutaan varsinaisen seurustelun aloittamisesta sen jälkeen kun tapailua on jo jatkunut jonkin aikaa, niin tähän kategoriaan kai menisi sitten ihan kiva nainen, josta ei oikein vielä tiedä haluaako elää tämän kanssa koko loppuikänsä. Varmaankin silloin sanoisin kohteliaasti, että tarvitsen hieman enemmän aikaa.